Menin oma-aloitteisesti sohvalle nukkumaan

Munkin mies häipyi ihan itse sohvalle nukkumaan kun en enää kelpaa sille:( Onkin nyt sitten nukkunut siinä jo kohta 1½ vuotta!



Meillä vain minä olen se, joka tekee kaiken, olenhan kotiäiti ja mies töissä. Mies vain ei enää minua haluakaan kun löysi töistään paremman:(

Miksi hyvä mies MAHDOLLISTAT vaimosi luppoilun ja alistut hänen komennettavakseen? Miksi peset hänen(kin) pyykkinsä ja teet hänelle(kin) ruokaa, jos ei tämä ole vastavuoroista? Miksi et sano vaimolle, että "nyt on sinun vuorosi leikkiä lapsen kanssa ja minun vuoroni katsoa tv:tä" ja toimi sanojesi mukaisesti?



Entä oletko PUHUNUT vaimosi kanssa vakavasti hänen käytöksensä vaikutuksesta sinun tunteisiisi? Vai raadatko hiljaa vaimosi kotiorjana, kunnes napsahdat ja häivyt, eikä vaimo ehkä (tietysti omaa tyhmyyttään suurelta osin) ole koskaan edes tajunnut, että olet niin epätyytyväinen...



Minusta on ihan sama, onko perheen passaaja ja uhrautuja mies vai vaimo. Tyhmäähän se vaan on. - Niin kauan kuin suostut jonkun käskytettäväksi ja kynnysmatoksi parisuhteessasi, löytyy aina joku, joka käskyttää ja tallaa jalkoihin. Vasta kun et tyydy vähempään kuin hyvään ja TASAVERTAISEEN suhteeseen, voit saada rinnallesi tasavertaisen kumppanin. Ja huom! Joskus myös se vanha kumppani voi muuttua. Huomata oman käytöksensä kestämättömyyden ja tehdä töitä sen muuttamisen eteen. Kannattaa ainakin kokeilla puhua ja työstää asiaa. Ja jos ei vaimon käytös muutu, niin sitten varmaan kannattaa hankkia uusi vaimo tai olla kokonaan ilman.

Teillä vain roolit on toisinpäin.



Jos nainen kirjottaisi saman kirjoituksen, niin saisi varmasti ehdotukseksi antaa seksiä. Siis ehdotus nro yksi. Sen jälkeen syyllistetään, että miksi ihmeessä odotat miehen tekevän sen, minkä itsekin pystyt/osaat tehdä. Ja perään lisätään, että kirjottaja ei ainakaan odota mieheltään mitään paapomista. Ja loppujen lopuksi annetaan ymmärtää, että mies on aina oikeassa.



No minä neuvoisin näyttämään kirjoituksesi vaimollesi. Ehkä se saisi vaimon miettimään käytöstään. Ja tehkää selvä lista, että kuka tekee mitäkin perheessä. Jakakaa siis kotityöt.



Sopikaa myös valmiiksi illat, jolloin molemmilla on oma aika. Silloin voi harrastaa tai mitä nyt kukin haluaa tehdäkin. Ja sekin olisi hyvä, että yhdessä käytäisiin ulkona lapsen kanssa ulkoilemassa. Ja joskus olisi hyvä antaa molemmille oma aika kotona. Eli toinen saa jäädä kotiin ja toinen lähtee lapsen kanssa ulos.



Meillä mies on reissuhommissa ja käy kotona lomailemassa täyshoitolassa kolmen viikon välein, joskus voi mennä neljäkin viikkoa. MInä hoidan yksin 3 lasta ja omakotitaloon liittyvät asiat(lumityöt, takan lämmityksen jne.) Jos miehelle valitan sen olevan rankkaa, niin saan vastaukseksi sen, että on hänelläkin rankkaa ja syyllistää vielä päälle, että enkö tykkää olla lasten kanssa (=huono äiti). Se ei riitä vaikka kuinka monta kertaa olen sanonut, että haluan olla lasten kanssa, mutta haluaisin myös, että rinnallani olisi toinen aikuinen jakamassa arjen ja vastuun.



Yritä jaksaa ja ei auta muu kuin puhua asiat halki. Jos vaimo ei tästä innostu, niin kannattaa mainita erokin ja toki siinä tapauksessa mainitset, että lapsi lähtee tietenkin sinun mukaasi.

jätä se lehmä ansaitset parempaa.

sellaiselta pahasti kuulostaa

Ja miksi suostun tähän orjan rooliin? Lapsia suojellakseni. Hän purkaa pahan olonsa lapsiin koska minuun ei uskalla (haukkuminen, nimittely ja sensellainen) Minä kun osaan antaa takaisin samalla mitalla, toisin kuin pienet lapset.

Priceless!! :DDD

jslap. jätä se lehmä ansaitset parempaa.

Miksi hyvä mies MAHDOLLISTAT vaimosi luppoilun ja alistut hänen komennettavakseen? Miksi peset hänen(kin) pyykkinsä ja teet hänelle(kin) ruokaa, jos ei tämä ole vastavuoroista? Miksi et sano vaimolle, että "nyt on sinun vuorosi leikkiä lapsen kanssa ja minun vuoroni katsoa tv:tä" ja toimi sanojesi mukaisesti?

En ole alistunut. Hoidan kotia, koska on pakko, eihän se itsekseen toimi, voi kun olisikin joku robottikoti. Mutta yksinkertaisesti on vaan pakko tehdä itselle ja lapselle ruokaa ja kyllä siitä sitten riittää vaimollekin.

Jos sanon pyykin pesusta, tulee lähinnä naputusta "no kyllä mäkin sun pyykkejä pesen" (joo, pesi mun paitoja vauvan pyykin joukossa silloin kun oli äitiyslomalla, nyt puoleen vuoteen ei ole pessyt mitään). Ei tule kuuloonkaan että saisin katsoa tv:ta illalla ja vaimo leikkisi lapsen kanssa. Jos ehdotan niin tulee melkoiset tuiskeet. Kaikki hemmetin greyn anatomiat ja unelmien poikamiehet menee kirkkaasti yli lapsen ja aviomiehen tarpeista. Minun TV:n katseluvuoroni on iltayöllä, kun muut ovat menneet nukkumaan (katson kovalevyltä ne harvat ohjelmat jotka haluan nähdä). Jos ehdotan lapsen kanssa leikkimistä, päivällä tai illalla, tulee huutoa "mä olen väsynyt/haluan lukea Annaa/kirjaa / katsoa kovalevyltä 24:ää, leiki sä". Ulkoilun kanssa on sama homma, vaimo ei mene lapsen kanssa ulos paitsi silloin, kun mä olen poissa jossain reissussa. Eli kinastelun ja tiuskimisen jälkeen mitään ei tapahdu siinäkään asiassa. Lopulta menen sitten aina ulkoilemaan lapsen kanssa. Muutenhan se ei saisi raitista ilmaa ollenkaan.

Alistuminen tarkoittaisi, että kiltisti mutisematta tottelisi toisen komentoja ja puuhaisi kuin palvelija. Ei tämä sitä ole. Teen osani hommista ja sanon kyllä vaimolle suoraan, että hänkin voisi osallistua. Kun vastauksena on huutoa/tiuskimista, sanon joskus takaisin, joskus ei voi kuin huokaista ja häipyä, koska olen väsynyt tähän jatkuvaan sättimiseen. Ja lopulta mun on pakko tehdä ne kotihommat. Jonkunhan ne on pakko tehdä.

T. se perheenisä

Entä oletko PUHUNUT vaimosi kanssa vakavasti hänen käytöksensä vaikutuksesta sinun tunteisiisi? Vai raadatko hiljaa vaimosi kotiorjana, kunnes napsahdat ja häivyt, eikä vaimo ehkä (tietysti omaa tyhmyyttään suurelta osin) ole koskaan edes tajunnut, että olet niin epätyytyväinen...

Olen yrittänyt keskustella. Menee huutamiseksi, koska vaimo on ihan helvetin huono riitelijä, ei saa ääntään pysymään puheen tasolla vaan lopulta huutaa niin että naapuritkin kuulee. Mielestäni tätäkin vielä pahempi ongelma on se, että vaimo ei ikinä pysty pysymään aiheessa, vaan alkaa heti polveilemaan sinne tänne ja johonkin ikivanhoihin asioihin jotka on jo 3 kertaa sovittu. Esim. pelkästä siivouksesta ei voi puhua, vaan vaimon huuto menee lopulta ihan epäolennaisiin asioihin, vaikkapa anopin ärsyttäviin puheluihin tms., mikä ei nyt lainkaan ollut aiheena.

Olen ehdottanut perheneuvolaa ja/tai parisuhdeterapiaa, kunnallista/kirkon/yksityistä, mikään ei kelpaa, koska "ei ole tarvetta, ei meillä ole sellaisia ongelmia".

Vaimo siis tietää että olen "epätyytyväinen" niinkuin tuossa kommentissa sanotaan - siis tyytymätön tilanteeseen. En raada hiljaa kotiorjana, vaan sanon kyllä takaisin omasta puolestani. Enkä napsahda, vaan alan pikkuhiljaa väsyä.

Hattua täytyy sinulle nostaa, että jaksat tuon kaiken tehdä toisen vaan laiskotellessa. Miten lapsenne suhtautuu äitiinsä, vältteleekö vai yrittääkö viimeiseen asti hakea huomiota? Luulisi tuollaisen käytöksen jo vaikuttavan pikkuiseenkin, valitettavasti.

Sinun tilanteessasi, ehkä itse yrittäisin puhua vielä kerran, vaikka niin että lapsi on poissa jaloista. Jos tuokaan ei onnistu, alkaisin puhua erosta ja sen toteuttamisesta. Lapsihan ehdottomasti tulisi sinulle, mutta miten äidin tapaamiset, silloinhan joutuisi olemaan vastuussa pikkuisesta kokonaan. Luulisi äidin tajuavan, että olisi helpompaa yrittää yhdessä, kun saa sinulta tukea.

Tsemppiä joka tapauksessa!!!

- Niin kauan kuin suostut jonkun käskytettäväksi ja kynnysmatoksi parisuhteessasi, löytyy aina joku, joka käskyttää ja tallaa jalkoihin. Vasta kun et tyydy vähempään kuin hyvään ja TASAVERTAISEEN suhteeseen, voit saada rinnallesi tasavertaisen kumppanin.

Suhteemme oli hyvinkin tasavertainen ja tasapainoinen vuosikaupalla, myös arkielämän ja -puuhien suhteen. Vasta kun muutimme nykyiseen (isoon) kotiimme, yhtäkkiä 3/4 kaikista kodin puuhista olikin "miesten töitä" ja loput sitten hoidetaan puoliksi (tai nykyään hoidan minä valtaosan). Kun lapsi syntyi, alkoi komentelu ja palvelusten vaatiminen. Eihän äiti nyt sohvalta voi nousta (vaikka lapsi siis vaikka nukkuisi ulkona). Muutaman kuukauden olin todella kuin palvelija. Sitten riitti ja kerroin sen ihan täydeltä laidalta. Vaimo loukkaantui mutta mikään ei muuttunut. Paitsi se että palvelukset puoleltani loppuivat ja aloin sanoa komenteluun takaisin.

Naiset, varsinkin tällä palstalla, usein uhoavat lapsen hoitamisen työläyttä ja sitä kuinka äidin kaikki aika menee siihen.... Ja paskat. Minä olen tehnyt kaikista lapsenhoitotoimista jokseenkin puolet, koko hänen ikänsä. Imettämään en tietenkään pystynyt. Mutta vastapainoksi on jotain asioita, jotka tein/teen vain minä. Esimerkiksi vaimoni ei ole koskaan pessyt lasta (en tarkoita siis pepunpesua). Vauvana kylvetykset ja nyt isompana suihkussa ja saunassa käynnit hoidan minä.

Eli, tasavertaisuus loppui siihen kun vuosia kestäneen suhteen (ja avoliiton) jälkeen mentiin naimisiin, muutettiin isompaan kotiin ja tehtiin lapsi.

Itsekään en jaksa työpäivän päälle kuin pakolliset kuviot, ruokatouhut ja tiskit. Siivoukset ja pyykit jätän suosiolla viikonloppuun. Silloin mieskin on kotona. Arki-iltoina minäkin makoilen sohvalla, mutta yleensä lapsien ja kissojen kanssa.



Luulen, että sun täytyy kilahtaa oikein kunnolla, niin että muijasi säikähtää tosissaan. Miten hän suhtautui sohvalle muuttoon?

täällä tosiaan kotiäidit vouhottavat siitä, että vaikka toinen on kotona, on kotityöt silti tehtävä puoliksi. Eihän se äiti ole kotona mikään kodinkone, eikä mitenkään ehdi kaikkea ja miehen pitää osallistua...

Nyt täällä on sitten se mies, joka omien töidensä ohella hoitaa nuo kaikki kotityöt :)



Hatunnosto sinulle, olet varmasti ihana isä :)

Itse en sietäisi tuollaista hetkeäkään... tosin, mä kyllä tein kaiken ollessani kotona. Mun mielestä se kuului mulle (kun ei ollut kuin yksi lapsi).

Vastapainoksi kuitenkin meillä oli nippu töitä, jotka kuuluivat selkeästi miehelle. Kaikki autoon liittyvät jutut (tankata mä osaan itse sentään ;)) ja remonttitaitoa vaativat hommat.



Totuus on aina tarua ihmeellisempää ja monesti valitettavasti siinä naisessa tapahtuu selkeä muutos, kun titteli muuttuu tyttöystävästä vaimoksi.



Voimia sinulle kovasti. Lapsesi takia toivon, että jaksat... ja toisaalta... toivon myös kovasti, ettet polta itseäsi loppuun.

Naiset, varsinkin tällä palstalla, usein uhoavat lapsen hoitamisen työläyttä ja sitä kuinka äidin kaikki aika menee siihen.... Ja paskat. Minä olen tehnyt kaikista lapsenhoitotoimista jokseenkin puolet, koko hänen ikänsä. Imettämään en tietenkään pystynyt. Mutta vastapainoksi on jotain asioita, jotka tein/teen vain minä.



Nainen joutuu olemaan RASKAANA ja SYNNYTTÄMÄÄN ja IMETTÄMÄÄN. Mies ei joudu tekemään näistä mitään. Kyllä miehen kuuluukin kantaa huolella vastuuta naisestaan ja lapsestaan sen jälkeen kun lapsen on alulle pistänyt.

Luulisi tuollaisen käytöksen jo vaikuttavan pikkuiseenkin, valitettavasti. Sinun tilanteessasi, ehkä itse yrittäisin puhua vielä kerran, vaikka niin että lapsi on poissa jaloista. Jos tuokaan ei onnistu, alkaisin puhua erosta ja sen toteuttamisesta. Lapsihan ehdottomasti tulisi sinulle, mutta miten äidin tapaamiset, silloinhan joutuisi olemaan vastuussa pikkuisesta kokonaan.

Juuri tuosta olen useamman kerran sanonut, ihan toistuvasti: en haluaisi että lapsi kasvaisi sellaisessa kodissa jossa koko ajan vaan huudetaan - varsinkaan sellaisessa, että äiti huutaa koko ajan isälle, isä huutaa 2 kertaa vuodessa.

Tuosta eroasiasta. En todellakaan haluaisi erota vaan ehdottomasti yrittää, yrittää, yrittää. Mutta yleisellä tasolla täytyy todeta, että erossa Suomessa lapsi ei suinkaan noin vaan mene isälle. Päin vastoin, jos yhteishuoltajuus ei onnistu, lapsi menee automaattisesti äidille! Tästä poiketaan vain jos siihen on joku todella merkittävä este, esim. äidin vakava mielenterveyshäiriö, alkoholismi tms.

T. se perheenisä

Ei ihme, että sua käytetään hyväksi. Vie se lapsi hoitoon ja ala lyödä faktoja pöytään. Tee lista niistä asioista, mitkä sua jurppii ja miten niiden pitäisi sun mielestä olla. Sitä ennen piilota kaukosäätimet.

Naiset, varsinkin tällä palstalla, usein uhoavat lapsen hoitamisen työläyttä ja sitä kuinka äidin kaikki aika menee siihen.... Ja paskat. Minä olen tehnyt kaikista lapsenhoitotoimista jokseenkin puolet, koko hänen ikänsä. Imettämään en tietenkään pystynyt. Mutta vastapainoksi on jotain asioita, jotka tein/teen vain minä. Nainen joutuu olemaan RASKAANA ja SYNNYTTÄMÄÄN ja IMETTÄMÄÄN. Mies ei joudu tekemään näistä mitään. Kyllä miehen kuuluukin kantaa huolella vastuuta naisestaan ja lapsestaan sen jälkeen kun lapsen on alulle pistänyt.

naisen "hommiin" ei kuulu kuin imetys? Huh, mistä näitä laiskoja äitejä sikiää?

Entä oletko PUHUNUT vaimosi kanssa vakavasti hänen käytöksensä vaikutuksesta sinun tunteisiisi? Vai raadatko hiljaa vaimosi kotiorjana, kunnes napsahdat ja häivyt, eikä vaimo ehkä (tietysti omaa tyhmyyttään suurelta osin) ole koskaan edes tajunnut, että olet niin epätyytyväinen...

Olen yrittänyt keskustella. Menee huutamiseksi, koska vaimo on ihan helvetin huono riitelijä, ei saa ääntään pysymään puheen tasolla vaan lopulta huutaa niin että naapuritkin kuulee. Mielestäni tätäkin vielä pahempi ongelma on se, että vaimo ei ikinä pysty pysymään aiheessa, vaan alkaa heti polveilemaan sinne tänne ja johonkin ikivanhoihin asioihin jotka on jo 3 kertaa sovittu. Esim. pelkästä siivouksesta ei voi puhua, vaan vaimon huuto menee lopulta ihan epäolennaisiin asioihin, vaikkapa anopin ärsyttäviin puheluihin tms., mikä ei nyt lainkaan ollut aiheena.

Olen ehdottanut perheneuvolaa ja/tai parisuhdeterapiaa, kunnallista/kirkon/yksityistä, mikään ei kelpaa, koska "ei ole tarvetta, ei meillä ole sellaisia ongelmia".

Vaimo siis tietää että olen "epätyytyväinen" niinkuin tuossa kommentissa sanotaan - siis tyytymätön tilanteeseen. En raada hiljaa kotiorjana, vaan sanon kyllä takaisin omasta puolestani. Enkä napsahda, vaan alan pikkuhiljaa väsyä.

ei kuulosta terveeltä, enemmän jonkun asteiselta skitsofrenialta. menet seuraavan kerran lapsen kanssa neuvolaan ja kerrot siellä tilanteen, jos terkkari on fiksu ja kokenut osaa auttaa sua tekemään oikeat päätökset. tsemppiä.

ja se jonka mies purkaa pahanolon lapsiin - tee sille piste. teet selväksi että näin ei toimita tässä talossa, ja haet tarvittaessa apua. 112 voi soittaa milloin vain, varsinkin jos se toinen saa "kohtauksen".. luultavasti tämän sekavan kirjoitukseni ymmärtää ne joilla tapauksista kokemusta..

Vastapainoksi kuitenkin meillä oli nippu töitä, jotka kuuluivat selkeästi miehelle. Kaikki autoon liittyvät jutut (tankata mä osaan itse sentään ;)) ja remonttitaitoa vaativat hommat.

Juuri näin, minunkin mielestäni jotkut fyysisesti raskaammat ja (pikku)remonttihommat ovat ilman muuta "miesten töitä", teenkin niitä ihan mielelläni. Mutta katsotaanpas... Meillä niitä "miesten töitä" on

- imurointi ja lattioiden pesu. Ehdottomasti miesten työtä.

- saunan lämmitys. Mökillä puusauna (jonka monet naisetkin osaavat lämmittää) mutta kotona sähkökiuas (ok, nainenhan ei osaa siitä nupista vääntää...?)

- takkauunin lämmitys (toimii talon tuki/varalämpönä). Vaikka kannan puut tulisijan viereen, vaimo ei suostu sitä käyttämään. Jos olen poissa kotoa, uuni on kylmä.

- ruuan laitto ja astioiden laittaminen tiskikoneeseen, koneen käynnistäminen ja astioiden ottaminen sieltä pois. Jos olen jostain syystä yli yön pois, ruokaa on kyllä laitettu, mutta tiskit ovat tiskipöydällä.

- kaupassa käynti, kun "kassit painaa ja lapsen kanssa on niin hankalaa", silti minä siellä käydessäni (lapsen kanssa!) näen jatkuvasti paljon äitejä jotka ovat jopa useamman lapsen kanssa ruokaostoksilla! Kassit viedään ostoskärryillä marketin pihassa auton kontin viereen ja kotona ajetaan oven eteen.

- lumihommat (kolaaminen on raskasta, mutta eikö nainenkin jaksa pari lapiota heittää? Tai edes harjata rappua?)

- puutarhahommat (ruohon leikkuussa voi naiselle tulla hiki, hyi), haravointi, yleensäkin siis AIVAN KAIKKI puutarhahommat, kukkapurkkien pipertämistä myöten. Vaimoni tulee pihalle vain aurinkotuolissa makaamaan. Tai syömään laittamaani grilliruokaa.

- kaikki autoihin liittyvä. Vaimo ei voi esim. imuroida omaa(kaan) autoaan sisältä, ajaa sitä automaattipesuun, ajaa sitä huoltoon (jossa luovutetaan avain ja sitten voi vaikka mennä viereiseen markettiin shoppaamaan tunniksi), ja myös bensan tankkaaminen on vain miesten työtä.

Tässä nyt pari esimerkkiä jotka tulevat mieleen. Lisääkin taitaa olla, mutta en jaksa listata, kun alkaa jo v****taa taas.

T. se perheenisä

Tee lista niistä asioista, mitkä sua jurppii ja miten niiden pitäisi sun mielestä olla. Sitä ennen piilota kaukosäätimet.

Listahomma on kokeiltu. Tein listan jossa oli kai kymmenkunta kohtaa. Siitä seurasi pari-kolme tuntia suoraa huutoa ja useamman päivän mökötys. Lista oli keittiön pöydällä 2 päivää ja sitten "katosi"

T. se perheenisä