Auttakaa mua reagoimaan aikuismaisesti kun äijä tulee kotiin...

Onko paljonkin näitä poissaoloja?

tai kirjoita kirje "minusta tuntuu". Jos et saa anteeksipyyntöä sydämestä, miehesi ei ole sinulle.

Ei vastaa puhelimeen, kokeilin kerran aiemmin, enkä viitsi ruveta tekstaamaan.



Poissaolot ovat olleet kausittaisia. Raskauden aikana oli loistomies ja huolehti musta, mut nyt on alkanut ote livetä.

tavatkaa huomenna vaikka kahvilassa, ja puhutte tästä kuin aikuiset. kahvilassa ei voi huutaa vaan täytyy olla asiallinen. jos ei auta, pariterapiaan.

läheisiä ystäviä, niin läheisiä, että puolisokin tuntee heidät ainakin pintapuolisesti. Soita miehellesi ja sano, että nyt sinä tarvitset apua.

Sinuna minusta ei olis riitelemään rakentavasti...

Kerro että haluat aikaa itsellesi ja perheellesi, että olette ne ansainneet



Sinusta tuntuu pahalta, että hän arvottaa sinut ja lapsen vähemmän tärkeiksi kuin tämän kaverin muuton. Kerro että se ei käy.



Kerro että aiot pitää omasta arvostasi kiinni ja että haluat, että sinulle puhutaan totta. Ja jos ei näin käy, silloin joudut tekemään omata päätelmäsi

Kumpi nyt on tärkeämpää; oma lapsi ja vaimon jaksaminen vai kaverin muutto? Ottaa sitten ja tekee elämänsä siellä mikä on tärkeintä. Yksinkertaista, ja pitäis olla aikuiselle miehellekin riittävän ymmärrettävää.



Ei ole syytä (tai ainakaan en näe sitä) käyttäytyä teennäisesti (ts. "aikuismaisesti)



Miehellä on perhe, kantakoon oman vastuunsa siitä. Tai otat vaan ja menet esim. vanhemmillesi yöksi sen enempiä selittelemättä ja nukut hyvät yöunet.

kovasti siltä, että sillä olisi joku hoito jonka luona käy aina silloin tällöin.

Itse epäilisin, (tai en epäilisi, olisin varma) että on hoito kuviossa. Mutta olenkin todella epäileväinen.



Sori, en osaa yhtään auttaa, olen raivoissani puolestasi.

olla huolissaan - ja kotona, kun mahdollista.

ketään puolituttua...

Nukuin nyt yön yli ja nr 15 on aivan oikeassa: Ei kukaan muuta maanantai aamuna!

Mies tuli myöhään kotiin, oli ostanut mun yöpäydälle suklaata. Aamulla välttelimme tosiamme ja menin suoraan suihkuun.



En nostanut vielä mitään suurempaa meteliä. Haluan selvittää tilannetta ensin omassa päässäni.

Tosin lapsia oli silloin kolme, kaikki vaippaiässä. Kuopuksen synnyttyä mies lupasi paljon ja petti jokikisen lupauksen. Kaks kuukautta sitä jaksoin, sitte pakkasin kamat ja häivyin lapset kainalossa. Enkä ole katunut, mies kun jatkaa yhä (8v myöhemmin) samaa kausielämää; välillä jaksaa olla lapsiinsa yhteydessä ja sitten saattaa mennä vuosikin ettei kuulu mitään..

ja vielä tälleen kuun viimesen viikon alussa.

Ainakin meidän suunnalla yleinen tapa