16 ja raskaus
Haluisin kuulla monenlaisia mielipiteitä (niin positiivisia kuin negatiivisia), siitä voiko selvitä elämästä, jos saa 16 vuotiaana lapsen.
Kerron vähän itsestäni: Kävin peruskoulun ihan kunnialla, menin lukioon, se jäi kumminkin pian jo kesken. Kiinnostuksen ja oppimisvaikeuksien takia. Olen tehnyt satunnaisia töitä tässä, jotta on saanut vähän käyttörahaa ruokaan ja muuhun. Tilillä on myös vähän säästössä. Asun vielä kotona, tosin vanhemmat asuvat eri asunnoissa. (mutta äidin asunto kumminkin!).
Tein raskaustestin se näytti miinusta, menkat olivat kumminkin myöhässä huomattavasti ja alkuraskaudenoireita on ollut. Tein seuraavana aamuna vielä toisen testin, se näytti plussaa! Vähän sekavaa tosin että tuli kaksi eri tulosta? Lääkärissä en ole vielä käynyt, poden sairaalakammoa ja haluan ite vähän aikaa sulatella asiaa, kunnes menen kuulemaan gynen saarnaa. Lasta olen halunnut, että ei tämä pettymys ole! Asia koskeekin sitä, että onko mulla mitään mahdollisuutta tarjota lapselle hyvää kotia. Haluan, että sillä olisi kaikki hyvin. Rakkautta lapsi saisi aivan varmasti, ainut ongelma olisi varmaan raha. Tunnen itseni myös tarpeeksi kypsäksi huolehtimaan toisesta, vaikka itse en opiskelekkaan. Ymmärrän, että ekana kommentoitte etten ole kypsä äidiksi kun ei ole koulutusta eikä töitäkään, mutta haluankin vedota siihen, että eikö ilman sitä ole mahdollisuuttakaan? Eihän raha tee onnelliseksi, siihen tarvitaan paljon muutakin.
Voisin kuvitella, että pärjäisin jos saisin jäädä tähän äidin maksamaan asuntoon, mutta mitä jos hän heittääkin mut kadulle, sitten ei ole varmaan mitään tehtävissä. Jos äiti maksaisi asunto kulut ja laskut niin kuin tähänkin mennessä, voisin hyvin pärjätä. Omilla rahoilla pystyn ostamaan lasten tarvikkeet, vaatteet ja ruuat.
Auttakaa ja kertokaa, voiko lapsi elää hyvän elämän noilla asioilla, mitä pystyn antamaan. Tajuan sen, että olen siitä ikuisesti vastuussa, sen takia haluankin miettiä asian todella tarkkaan läpi!
Abortin tekeminen olisi varmasti vaikeaa ja voisin katua sitä koko lopun elämäni, mutta jos muuta ei ole tehtävissä, etten pysty tarjoamaan lapselle hyvää kotia missä on turvallista olla, niin se on ainut vaihtoehto. En pystyisi missään nimessä antamaan lastani pois, jota olen kantanut sisälläni yhdeksän kuukautta. Rakastaisin lastani, vaikka en olisi vielä nähnytkään häntä. Olisi varmaan ihana kokemus tuntea ja nähdä että jotain niin ihanaa kasvaa oman kehon sisällä.
Kiitos jo etukäteen meilipiteistänne. Kuulisin myös vastaavanlaisia tarinoita, jos toisilla on kokemusta.
Kommentit (10)
Hei ja onnittelut raskaudestasi! Lapsi tarvitsee rakkautta ja huolehtivan äidin. Suomessa pärjää taloudellisesti, jos hoitaa asiansa, vaikka ei olisi suuria säästöjä ennen perheen perustamista. Tunnen ihmisiä, jotka ovat opiskelujen ohella hankkineet lapset ja eläneet siis opintotuella ja lapsilisillä. Älä siis rahasta murehdi, kunhan osaat elää säästäväisesti, niin selviät.
Se mitä ehkä menetät, on vapaa nuoruus. Et voi mennä seuraavaan 10 vuoteen MINNEKÄÄN miettimättä, voiko lapsen ottaa sinne mukaan tai järjestämättä lastenhoitoa. Siis konserttiin, elokuviin, kaverien synttäribileisiin (joku juo siellä kuitenkin liikaa, vaikka itse olisit selvinpäin). Ruokakauppaan, alusvaateostoksille, treffeille, lomalle, töihin, kouluun, työhaastatteluun, pääsykokeisiin, lukemaan tenttiin jne. Nämä kaikki ovat siis ratkaistavia ongelmia, mutta haluan että mietit niitä. Lapsi sitoo ihan valtavasti, eikä vauvavuosi ole välttämättä se hankalin. Vauvan kanssa olisin voinut mennä sovittamaan alusvaatteita, mutta ei karkailevan kolmevuotiaan jne.
Suosittelen sinulle kahta asiaa: Käy läpi elämääsi ja kuvittele seuraavat 10 vuotta (tai miksi ei 20 vuottakin). Mieti, miten ratkaiset asiat niin, että lapsi on osa elämääsi. Ja hanki itsellesi joku koulutus, opiskelu ei ole ollenkaan mahdotonta pienen lapsen kanssa, eli mieti mitä työtä haluaisit tehdä ja ota selvää koulutuksesta. Lapsi ei lopeta nuoruutta, mutta se muuttaa sitä. Elä täyttä elämää sellaisena kuin sinä haluat. Sillä tavalla tarjoat lapselle parhaan kodin.
Niin, en suosittele aborttia kenellekään, joka kokee jotenkin selviävänsä lapsen kanssa. Koska äidit kyllä selviävät.
Raskautesi kuulostaa olevan hyvinkin alussa koska ensin kerroit sen näyttäneen miinusta ja sitten plussa. Mutta Onnea siis:) Valinta ja päätös on sinun, älä ajattele mitä muut sinusta ajattelevat, toimi järjellä ja niinkuin sydän sanoo. Kautta aikain lapsia on tehty myös nuorella iällä, mieheni mummo on saanut ensimmäisen lapsen ollessaan 16 vuotias ja hyvin oli mennyt. Se niin riippuu ihmisestäkin, toiset ovat 16 vuotiaana hyvinkin kypsiä ja aikuismaisia ja osaavat kantaa vastuuta tekemisistään toiset taas ovat hyvinkin riippuvaisia esim omista vanhemmistaan ja kyky toimia yksin, tehdä omia päätöksin puuttuu täysin. Riippuuhan se paljon myös eletystä lapsuudesta ja varhaisnuooruudesta miten on asioita nähnyt ja kokenut. Lapsi kyllä pärjää kunhan saa ruokaa, vaatetta ja rakkautta, ja hänellä on kaikkein välttämättömin. Suomessa on myös mahdollista saada erilaisia avustuksia, joten aivan varmasti pärjäisit. Ja kerroitkin että sinulla on jonkun verran säästössä. Mutta toimi kuten sydän sanoo, abortti mielestäni täytyy miettiä todella tarkkaan, sillä sen kun tekee niin varmasti sitten miettii sitä lopun elämäänsä, minkä ikäinen lapsi nyt olisi, entä nyt jne. Jaksamista sinulle! Sinuna puhuisin asiasta äitisi kanssa, hän varmasti osaa antaa myös hyviä neuvoja, mutta lopullinen päätöshän on sinun. Tsemppiä!
Pohdit ihan hyvin asioita. 16 on nykymaailmassa todella nuori saamaan lapsen, mutta miksei siitä voisi selvitä. Yksin se tosin saattaa olla hirveän hankalaa, sillä lapsi voi nukkua yönsä todella huonosti ensimmäisen vuoden aikana,itkeä paljon, vaatii sylissä kantamista ja huomiota 24/7 ym. Mut oli äiti sitten esim 20v tai 35v, niin yhtä pihalla ovat molemmat. :D Lapsen saamista ei voi kuvitellakaan ennen kuin käärö on sylissä. =)
Yksin ei saa missään nimessä jäädä. Ota ihmeessä yhteyttä neuvolaasi ja käy ensimmäisessä raskausneuvolassa. Se ei ole sairaalamainen. Koita hakeutua johonkin ryhmään, jossa käsitellään teiniraskauksia niin voitte yhdessä pohtia elämää vauvan kanssa.
Taloudellinen tilanne on tärkeä ja sen hoitaminen osoittaa todellista kypsyyttä. Se että jäät äitisi armoille ja sekin elämä on epävarmaa, on hieman huolestuttava juttu. :/ Oma elämä on oltava ensin kunnossa, jotta voi huolehtia toisesta. Lapsen kasvatus on otettava tosissaan. Puhu asiat halki myös vauvan isän kanssa. Muista aina ajatella lapsesi parasta, niin varmasti päädyt hyvään ratkaisuun. Hän on sinun elämässäsi nyt tärkein ja ensimmäinen ajateltava asia. =) Abortti on todella rankka ratkaisu ja uskon että adoptiokin tuntuu mahdottomalta. Silti sekin on ajatuksen kanssa pohdittava tarkoin. Toivon sydämenipohjasta, että asiat järjestyvät! =) Olet aikuinen nyt. ;)
onnea raskaudestasi! olen itse 16 vuotias, ja minulla on 5viikon ikäinen poika, joka on aivan ihana! minulla oli alussa myös vaikeuksia sen kanssa, että pidänkö lapsen vai en. suurin huoleeni juuri oli myös tuo, että pärjäänkö rahallisesti ja voinko antaa lapselleni mahdollisimman hyvän elämän. itselläni ei ole mitään vaikeuksia vielä ollut, asun myös kotona ja olemme sopineet äitini kanssa että asun niin kauan kuin on tarvetta. todella mukavasti meillä on mennyt, poika on suht helppo jne :) itselläni jäi koulu kesken ja jatkan koulua vuoden päästä, ellei tule mutkia matkaan.. minun mielästäni iällä ei ole sinänsä merkitystä,. yhtä lailla 36 vuotias ei kykene pitämäään lapsesta huolta kuin 16 vuotias (?) tarkoitan sitä, että olet sitten 16 tai 36 ja jos on ekasta lapsesta kyse, niin ei ketään voi " osata " ja olla "täydellinen " saman tien lapsen kanssa.. eiköhän kaikki sinulla järjesty! tsemppiä sinne ! ps. onko lapsen isä kuvioissa mukana ?
Minulla esim. eräs kaveri joka sai lapsen n.16-17 vuotiaana ja nyt on ikäisenäni siis päälle 30vuotiaana hienon nuoren miehen äiti ja muutakin perhettä myöhemmin sai.
Ja mietin tässä, että tiedän monia jotka ovat katuneet aborttia, mutta en taida ketään tietää joka lastaan katuisi.
Se onko lapsen isä mukana ei välttämättä ole ratkaiseva tekijä jos tukijoukkoja muualla ja kyllä niitä löytyy kun kyselee.
Itse sain esikoiseni 29 vuotiaana ja olin ihan öö.
Voi ihanan kuulosta, jos saan udella niin miten äitisi otti tuon kun kerroit? Minun on nyt valmiiksi panikoinut että onko varmasti ehkäisyt kunnossa ja niin.. hän ei missään nimessä halua vielä mummiksi, joten pelkään aika paljon hänen suhtautumista. Tai miten kaverit ottaa asian yms.
En seurustele lapsen isän kanssa, joten en osaa sanoa. Enpä usko. Tai jos haluaakin osallistua lapsen elämään, en usko että mitään suurta apua siitä kumminkaan saisi. Kävisi varmaan joskus katsomassa mitä sille kuuluu ja niin..
Oletko ite ihan yksin lapsen kanssa, vai isä mukana?
(haha en tiiä yhtään osasinko nyt lähettää tän viestin niin et tää tulee sulle :D, oon vähän pihalla tän sivun kanssa vielä.)toivottavasti tuli perille!
äitini oli alussa tietysti todella järkyttynyt, ja oli sitä mieltä että abortti ehdottomasti täytyy tehdä. Mutta kun aikaa kului, hän sanoin mulle ettei ole tajunnut kuinka hirveä on ollut mua kohtaan kun on sanonut että täytyisi raskaus keskeyttää ja sanoi että loppujenlopuksi minä teen ratkaisuni ja oli mikä tahansa, hän on tukena. Pikkuhiljaa äiti otti asian hyvin, ja kyllä sen huomaa että pitää pojasta. Sanoit tuosta ettei äitisi halua vielä mummiksi, niin täällä oli sama juttu, ei äitini olisi ollut " valmis " vielä mammaksi, mutta asiat vain menivät näin. Ymmärrän tunteesi, että pelottaa ja se on iha normaalia. Uskon että hyvin se menee, ja äitisi hyväksyy ajallaan asian. Mun kaverit ottaneet asian todella hyvin! ovat usein poikaa katsomassa ja ovat iloisia puolestani. No voi harmi :( toki isästä olisi ollut suuri tuki itsellesi, mutta mukavaahan se olisi jos haluaisi jotenkin olla lapsen elämässä mukana. Isän on mukana, tai no niin.. :D heh, miten sen sanois. hänt ei kiinnostanut mun odotusaikana lapsi yhtään, oli " hällä väliä " jatkuvasti, heti ku lapsi syntyi hänestä huomasi että välittää lapsesta.. Tosin, meille tuli n.viikko sitten ero, mutta on silti lapsen elämässä mukana! Emme tosin tule toimeen keskenämme yhtään, mutta pojan takia yritämme mahd.hyvin olla sovussa. Tsemppiä sinne, ja uskon että kaikki menevät hyvin!
Minä komppaan tuutia. Suosittelen ajattelemaan elämää eteenpäin ja miettimään, jaksatko varmasti olla vähintään seuraavat 18 vuotta vastuussa toisesta ihmisestä, jolle olet myös koko elämäsi ajan roolimalli. Jos lapsentekohommiin ryhtyy niin mahdollisista seurauksista on kannettava myös vastuu. Ihailtavaa on se, että olet miettinytkin, pystytkö tarjoamaan lapselle riittävän hyvän kodin. En olisikaan niin huolissani tulevasta lapsesta, vaan sinusta itsestäsi. Vaikka olen paljon vanhempi kuin sinä ja minulla on jo yksi ammatti, tulee väsymyksen hetkiä aina välillä. Opiskelen vielä tällä hetkellä, mutta mieheni on töissä. Voin sanoa sen verran, että en pärjäisi päivääkään ilman aviomiestäni. On hyvä, että sinulla on tukijoukkona oma äiti ja varmaan muutakin perhettä, mutta lapsella on myös oikeus isään. Koeta miettiä sitä, millainen roolimalli olet lapsellesi. Perheitä on monenlaisia, mutta minä olen sitä mieltä, että elämän kolhuja on paljon helpompi kestää kun on puoliso vierellä ja hänen kanssaan saa yhdessä huolehtia lapsesta. Vastuu lapsesta jakautuu ikään kuin kahtia. Kun on vierellä joku joka rakastaa, on helpompaa myös selviytyä niistä onnettomuuden hetkistä, kun tuntuu, että olenko minä nyt hyvä äiti vai en. Äidit ja anopit ovat yleensä todella hyviä tukijoita ja heiltä saa hyviä neuvoja, mutta itse en haluaisi olla kenenkään "jaloissa". Siinä vaiheessa kun lapsi tulee, oma äiti on mummu, ja äiti ja lapsi muodostavat jo sinänsä yhdessä oman perheen. Toki ymmärrän että rahallisista syistä et pysty muuttamaan yksin, mutta kun sinusta tulee äiti, on sinun myös osattava olla itsenäinen, koska olet vastuussa toisesta ihmisestä. Osaatko hoitaa laskut, vakuutukset, sairaalamaksut, tiliasiat, kauppa-asiat yms muut asiat? Lapsi myös ottaa sinusta mallia. Toivotko itse hänen saavan 16-vuotiaana lapsen? En tietenkään tarkoita, että hän sitten myöhemmin vain sen takia hankkisi lapsen nuorena, että oma äitikin on tehnyt niin, mutta sillä on kuitenkin tutkitusti vaikutusta. Ei omena kauas puusta putoa... Yksi asia myös mitä olen ajatellut, on se, että kannattaa miettiä sitä, että oletko valmis myös siihen, että kroppasi muuttuu äidin kropaksi. Minulle itselleni kropan muuttumisen hyväksyminen kävi aika helposti, mutta joillekin, joille ulkonäkö on erittäin tärkeää, voi olla todella suuri kriisi se, että rinnoista tulee roikkuvat ja ne ovat täynnä arpia (rasvaamisesta huolimatta, kokemusta on..), vatsassa on arpia ja kenties leikkausarpikin. Lisäksi myös alapää muuttuu ja lantion rakenne muutenkin.
En todellakaan tarkoita sitä, ettetkö olisi henkisesti kypsä äidiksi, vaan pyydän sinua miettimään, haluatko ryhtyä siihen jo nyt. Sinulla olisi mahdollisuus elää "vapaasti" itsellesi ilman riippuvaisuutta toisesta ihmisestä. Kun lapsi on syntynyt, sitä ei enää saa pois. Toki se tuo elämään uuden merkityksen ja iloa elämään, mutta silti mietin omalla kohdallanikin, olisiko pitänyt odottaa vielä pidempään ehtiäkseen tehdä kaikkea sitä, mitä ei enää pysty tekemään vauvan synnyttyä. Kaikki omat tavat, syömiset, liikkumiset, harrastukset ja rutiinit menevät syyniin, kun mietitään mikä lapselle on parasta. Ei välttämättä olekaan välttämätöntä, että on paljon rahaa, tai oma asunto tai ammatti ennen lapsen saamista, mutta kysymys onkin, että haluaako sulkea itsensä siihen rahahuolien ympyrään. Vaikka mieheni on töissä ja minä opiskelen, eikä kumpikaan meistä tupakoi eikä juo alkoholia, emmekä harrasta shoppailua tai syö usein ravintoloissa, tuntuu, että raha on tiukilla. Kyllä sitä mielellään soisi lapselle parasta, vaikka emme kaikkia vaatteita yms roinaa ole ostaneetkaan uutena. Omana toiveenani onkin sijoittaa juuri ruokaan, haluaisin huolehtia, että lapseni ja myös me vanhemmat saamme ravitsemuksellisesti hyvää ruokaa. Nyt kun lapsemme on allerginen ja minä joudun vielä imettäessäni aloittaa viljattoman dieetin, rahaa kuluu järjettömän paljon kalliisiin erikoistuotteisiin. Mutta siihen on valmis lapsensa takia.
Ajattele sitäkin, jos lapsesi onkin sairas syntyessään tai synnyttyään saa vaikeita allergioita niinkuin meillä. Ne aiheuttavat monia toimenpiteitä niin kotona kuin päiväkodissakin. Miljoonia asioita pitää ottaa huomioon.
Tarkoitukseni ei ole pelotella vaikka se siltä kuulostaakin, vaan haluaisin sinun säästyvän siltä vastuunkannolta, mihin sinun ei noin nuorena ole vielä pakko ryhtyä. Me vanhemmat, kokeneemmat äidit usein haluaisimme suojella nuorempia, vielä lapsettomia, kun on jo kokemusta tästä äitiydestä. Toivoisin kovasti, että jatkossa otat huomioon sen, että olisit suhteessa sen ihmisen kanssa, jonka kanssa lapsi on mahdollista saada alkunsa. Näin turvattaisiin lapselle molemmat vanhemmat, tai ainakin mahdollistettaisiin.
Yhdyn JeyCe:hen. Tosiasiat on hyväksyttävä ja niistä on oltava tietoinen, vaikka ne voivatkin aluksi pelottaa. Lapsihan on vain pienen hetken vauveli, joka vain syö ja nukkuu. Harvoin elämä edes on semmoista minkäänikäisen vauva kanssa.. Se vaatii vastuullista kasvatustyötä. Vanhempien tehtävähän on kasvattaa lapsesta itsenäinen ja rankassa maailmassa pärjäävä aikuinen. Saat varmaan kuulla ärsyyntymiseen asti paasauksia, mut tosiasiahan on, et vahinkoraskauksia tulee aika paljon, mut ehkäisyn pettäminen on todella harvinaista, jos niitä käyttää vastuullisesti oikein..
Mut nyt sinun pitää vain ahkerasti koittaa kuvitella elämää useita vuosia eteenpäin. Muistan, et se oli 16 vuotiaana tosi hankalaa. Voimia sinulle!
ettet tee aborttia. Elämä voi olla vaikeaa jos ei ole rahaa mutta lapsi tuo niin paljon onnea elämään ettei aborttia kannata etes harkita. Olen nähnyt vierestä millaiset tuskat sen teko voi saada aikaan. Tuttavani teki abortin nuorena koska vanhemmat vaati sitä kun hän oli alaikäinen. No hänelle tehtiin abortti ja siitä seurasi hänelle kummallinen verenvuoto "tauti" ja hän tietä nyt ettei hän voi enää saada koskaan lasta. Hän on siitä erittäin katkera.
TSEMPPIÄ SINULLE KOVASTI!!! KYLLÄ SINÄ SELVIÄT!!