Lue keskustelun säännöt.
Miten "häätää" 22-vuotias omaan asuntoon?
15.02.2010 |
Tyttäremme on 22-vuotias opiskelija ja olen jo pari vuotta odotellut, että hän haluaisi muuttaa omaan asuntoon pois meidän nurkista, mutta ei! Olen yrittänyt vihjailla asiasta, mutta tyttö ei näytä tajuavan eikä kaipaavan itsenäistymistä. Mielestäni olisi jo se aika... En halua kuitenkaan potkia tyttöä pihalle ja rikkoa välejä, help!
Kommentit (46)
opiskeluaikana parast aon ne kaverit ja uudet ihmiset ja niiden kanssa meno työelämässä ei ole välttämättä enää noin ja jos kotona vaan on niin hissukoituu vanhaksi piiaksi.
just tarkoitti! Onko kukaan mun kanssa samaa mieltä siitä, että vanhempien luona asuessa se kaverien kanssa heiluminen on hieman vaikeampaa? Eikö se häiritse myös vanhempia, jos elämänrytmi on hirmu eri? Ja jos on kyse siitä, että nuori viihtyy vain kotona, niin eikö siitä voi tulla sellainenkin pelko, että nuori erakoituu, että hänellä ei jostain syystä ole kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. päästä irti mahdollisimman pian. Itse olisin tyytyväinen, jos tyttäremme asuisi kotona opintojensa loppuun. Kyllä meidän vanhempien tehtävä on auttaa lapsiamme. Mistä se opiskelija maksaa kotiin? Kun olette lapset tehneet maailmaan, huolehtikaa heistä!
opiskeluaikana kotona. Meillä oli se periaate, että kotona asuessa on edelleen tilivelvollinen menoistaan ja säännöt ne on täysi-ikäiselläkin asukilla. Toki abivuonna sain viikonloppuisin mennä ja tulla, mutta arkisin olisi tullut mässytystä kovin myöhäisistä menoista ja viikonloppunakin piti aamulla olla kotona, vaikka kuinka olin "aikuinen". Omille muuttaessa sai pippaloida rauhassa, mennä ja tulla halutessaan kenenkään kysymättä ja olla oikeasti vapaa.
.. päästä irti mahdollisimman pian. Itse olisin tyytyväinen, jos tyttäremme asuisi kotona opintojensa loppuun. Kyllä meidän vanhempien tehtävä on auttaa lapsiamme. Mistä se opiskelija maksaa kotiin? Kun olette lapset tehneet maailmaan, huolehtikaa heistä!
.. päästä irti mahdollisimman pian. Itse olisin tyytyväinen, jos tyttäremme asuisi kotona opintojensa loppuun. Kyllä meidän vanhempien tehtävä on auttaa lapsiamme. Mistä se opiskelija maksaa kotiin? Kun olette lapset tehneet maailmaan, huolehtikaa heistä!
mua AINA, vieläkin, sekä rahallisesti että muuten, huolimatta siitä, asuinko kotona vai en. Ja en olisi kyllä missään nimessä halunnut jäädä enää kotiin 19-vuotiaana, muutin pois, vaikka mulla oli vielä lukiota jäljellä (olen siis pitänyt kaksi "välivuotta" yläasteen jälkeen, toisen opistossa, toisen vaihdossa). Mä tunsin itseni jo sen ikäiseksi, että en halua asua enää vanhempieni nurkissa, vaan tahdon itsenäistyä ja saada oman kodin. Myös vanhempieni mielestä on tervettä, että lapset ovat lähteneet pois kotoa aikuistumaan.
Ei se mua haittaa, jos sinun lapsi asuu kotona, mutta toivoisin, että et kuvittelisi, että sellaisten lasten vanhemmat, joiden jälkikasvu muutta normaaliin aikaan pois kotoa, eivät tukisi lapsiaan.
Muuten, olisi ihan mielenkiintoista tietää, miten vastaat näihin pohdintoihin, joita tässä ketjussa on esitetty siitä, miten lasten kotiinjääminen aikuisiällä voi hankaloittaa molempien elämää. Pitääkö teidän kohdalla mikään paikkansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka tämä asuisi omassa kämpässä. Itsenäistyminen on nyt se asia, mihin ihmisen pitää tietyssä vaiheessa alkaa. Mitä vanhempi on niin sitä vaikeampaa se on. Entä jos tyttö on ensin kotona 25 v ja sitten tapaa pojan ja muuttaa heti yhteen? Missä vaiheessa itsenäistyi tai oppi olemaan omillaan? Sitten kun eroaa 40 v kun alkaa ahdistaa ja haluaa olla yksin ja mennä ne nuoruuden menot?
.. päästä irti mahdollisimman pian. Itse olisin tyytyväinen, jos tyttäremme asuisi kotona opintojensa loppuun. Kyllä meidän vanhempien tehtävä on auttaa lapsiamme. Mistä se opiskelija maksaa kotiin? Kun olette lapset tehneet maailmaan, huolehtikaa heistä!
Eli en kyllä ole tyytyväinen, jos asuu kotona opintojensa loppuun...
Tyttö ei juurikaan biletä ja tapaa kavereitaan yliopistolla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöhän on kuitenkin aikuinen, eikö hänen kanssaan voisi keskustella asiallisesti tilanteesta? Ei tarvii töykeä olla, eikä "heittää pihalle", mutta jotenkin siihen sävyyn jutella, että "Luin lehdestä/kuulin kaverilta, että tuolla on kuulemma aika kivoja opiskelija-asuntoja. Olisitko kiinnostunut omaan kotiin muuttamisesta?"
Lupaus avustaa taloudellisesti ruokahankinnoissa ja ekan oman asunnon kalustuksessa ym voisi olla aika kova sana myös :)
Olen itse muuttanut tosi nuorena toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja palannut kertaalleen tyttäresi ikäisenä vähäksi aikaa vanhempien luo asumaan, kun ei elämässä kaikki mennytkään ihan putkeen. Tytön olisi hyvä myös olla tietoinen, että kotiin on tervetullut ja että kotiin voi aina tulla "nousemaan jaloilleen" jos tulee vaikeita tilanteita.
sijaan ottaa asia ihan suoraan puheeksi ja selvittää, miksi tyttäresi ei halua muuttaa omaan asuntoon. Syy voi olla pelko toimeentulosta, yksinolosta tms. Tue häntä muutossa. Ehkä voitte etsiä vuokra-asunnon ensin läheltä kotia ja sopia, että hän asuu siellä aluksi viikolla ja tulee viikonloppuisin kotiin. Toisilla kotoa ja vanhemmista irrottautuminen on pitempi prosessi ja tapahtuu askel askeleelta, kun taas toiset haluavat heti omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä kai siinä muu auta, loukkaantuu jos loukkaantuu mutta jos asia häiritsee sinua noin kovasti niin pakkohan siitä on puhua.
Itse asuin kotona 23-vuotiaaksi, opiskelujen ajan siis. En todellakaan ollut mikään reppana vaan ihan tavallinen nuori, jolla oli paljon menoja ja kavereita sekä poikaystävä. Ja ihan kyllä pystyttiin seksiäkin harrastamaan vaikka kotona asuttiinkin. Kun valmistuin, muutin toki jo mielelläni omilleni mutta siihen asti kotona asuminen oli vaivatonta ja ilmaista. Ja hyvin on napanuora katkennut kotiin, olen jopa asunut ulkomailla ilman äitiä pariin otteeseen. :D
Omasta taustastani sen verran, että asuin vanhempien kotona 30-vuotiaaksi. Asuimme ensin isossa omakotitalossa, jossa oli kyllin tilaa kolmelle. Välillä haikailin pois omaan rauhaani, mutta vanhempani sanoivat, että eihän sulla ole tulojakaan ja opinnot ovat kesken. Minäkin opiskelin yliopistossa, joten valmistuminen kesti. En bilettänyt juuri lainkaan enkä seurustellut poikien kanssa, olin ujo ja hiljainen. Äitini ei myöskään halunnut veloittaa asumisesta eikä ruoasta. Vanhempieni mielestä järjestely oli järkevin mahdollinen.
Kun sitten pääsin töihin ja ryhdyin asuntosäästäjäksi 28-vuotiaana, isäni kysyi, että miksi ihmeessä haluat omaan asuntoon, halvemmaksihan tulisi asua vanhempien kanssa. Mutta tuntui ihanalta muuttaa omaan kämppään...
Ehkä sinun tyttäresi ei kuitenkaan ole vielä henkisesti valmis muuttamaan. En olisi itsekään varmaan ollut valmis vielä ihan 22-vuotiaana. Suoraan sanoen, olin silloin vielä aika lapsellinen ja arka. Ihmiset kehittyvät eri tahtiin, ja yliopisto-opiskelu voi olla hyvin yksinäistä. Ehkä tyttäresi tarvitsee teiltä vielä henkistä tukea. Yliopistolla on myös paljon yksinäisiä opiskelijoita, jotka tuntevat olonsa orvoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. päästä irti mahdollisimman pian. Itse olisin tyytyväinen, jos tyttäremme asuisi kotona opintojensa loppuun. Kyllä meidän vanhempien tehtävä on auttaa lapsiamme. Mistä se opiskelija maksaa kotiin? Kun olette lapset tehneet maailmaan, huolehtikaa heistä!
Eli en kyllä ole tyytyväinen, jos asuu kotona opintojensa loppuun...
Tyttö ei juurikaan biletä ja tapaa kavereitaan yliopistolla.
ap
juuri tarkoitin, kun sanoin, että monet kotona asuvat saattavat olla hieman "rassukoita"
Suosittelisin, että tyttäresi hankkisi sellaisen kämpän, jossa näkisi muitakin ihmisiä. Jos tyttäresi ei saa näppylöitä uskonnosta, voisit suositella Körttikotia (mikäli siis asutte Helsingissä. En ole itsekään mikään uskin, päin vastoin, mutta tunnen paljon körttejä, ja se porukka ei ole mitenkään tiukkapipoista, eikä kukaan tuputa uskontoa).
Kannattaa ottaa selvää erilaisista yhteisasumisvaihtoehdoista sekä ennen kaikkea yrittää etsiä YO:lta kavereita vaikka ainejärjestö- tai osakuntatoiminnan kautta.
.. päästä irti mahdollisimman pian. Itse olisin tyytyväinen, jos tyttäremme asuisi kotona opintojensa loppuun. Kyllä meidän vanhempien tehtävä on auttaa lapsiamme. Mistä se opiskelija maksaa kotiin? Kun olette lapset tehneet maailmaan, huolehtikaa heistä!
Eli en kyllä ole tyytyväinen, jos asuu kotona opintojensa loppuun...
Tyttö ei juurikaan biletä ja tapaa kavereitaan yliopistolla.
ap
juuri tarkoitin, kun sanoin, että monet kotona asuvat saattavat olla hieman "rassukoita"
Suosittelisin, että tyttäresi hankkisi sellaisen kämpän, jossa näkisi muitakin ihmisiä. Jos tyttäresi ei saa näppylöitä uskonnosta, voisit suositella Körttikotia (mikäli siis asutte Helsingissä. En ole itsekään mikään uskin, päin vastoin, mutta tunnen paljon körttejä, ja se porukka ei ole mitenkään tiukkapipoista, eikä kukaan tuputa uskontoa).
Kannattaa ottaa selvää erilaisista yhteisasumisvaihtoehdoista sekä ennen kaikkea yrittää etsiä YO:lta kavereita vaikka ainejärjestö- tai osakuntatoiminnan kautta.
Mistä sait tällaisen käsityksen? Se, että ei biletä ei tarkoita sitä, että olisi jotenkin yksinäinen rassukka...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. päästä irti mahdollisimman pian. Itse olisin tyytyväinen, jos tyttäremme asuisi kotona opintojensa loppuun. Kyllä meidän vanhempien tehtävä on auttaa lapsiamme. Mistä se opiskelija maksaa kotiin? Kun olette lapset tehneet maailmaan, huolehtikaa heistä!
Eli en kyllä ole tyytyväinen, jos asuu kotona opintojensa loppuun...
Tyttö ei juurikaan biletä ja tapaa kavereitaan yliopistolla.
ap
juuri tarkoitin, kun sanoin, että monet kotona asuvat saattavat olla hieman "rassukoita"
Suosittelisin, että tyttäresi hankkisi sellaisen kämpän, jossa näkisi muitakin ihmisiä. Jos tyttäresi ei saa näppylöitä uskonnosta, voisit suositella Körttikotia (mikäli siis asutte Helsingissä. En ole itsekään mikään uskin, päin vastoin, mutta tunnen paljon körttejä, ja se porukka ei ole mitenkään tiukkapipoista, eikä kukaan tuputa uskontoa).
Kannattaa ottaa selvää erilaisista yhteisasumisvaihtoehdoista sekä ennen kaikkea yrittää etsiä YO:lta kavereita vaikka ainejärjestö- tai osakuntatoiminnan kautta.
Mistä sait tällaisen käsityksen? Se, että ei biletä ei tarkoita sitä, että olisi jotenkin yksinäinen rassukka...
ap
ei ole kaveita, kun ilmeisesti tarkoitit, ettei ole kavereita yliopistolla, vaan kaverit ovat muualla, vai?
.. päästä irti mahdollisimman pian. Itse olisin tyytyväinen, jos tyttäremme asuisi kotona opintojensa loppuun. Kyllä meidän vanhempien tehtävä on auttaa lapsiamme. Mistä se opiskelija maksaa kotiin? Kun olette lapset tehneet maailmaan, huolehtikaa heistä!
Eli en kyllä ole tyytyväinen, jos asuu kotona opintojensa loppuun...
Tyttö ei juurikaan biletä ja tapaa kavereitaan yliopistolla.
ap
juuri tarkoitin, kun sanoin, että monet kotona asuvat saattavat olla hieman "rassukoita"
Suosittelisin, että tyttäresi hankkisi sellaisen kämpän, jossa näkisi muitakin ihmisiä. Jos tyttäresi ei saa näppylöitä uskonnosta, voisit suositella Körttikotia (mikäli siis asutte Helsingissä. En ole itsekään mikään uskin, päin vastoin, mutta tunnen paljon körttejä, ja se porukka ei ole mitenkään tiukkapipoista, eikä kukaan tuputa uskontoa).
Kannattaa ottaa selvää erilaisista yhteisasumisvaihtoehdoista sekä ennen kaikkea yrittää etsiä YO:lta kavereita vaikka ainejärjestö- tai osakuntatoiminnan kautta.
Mistä sait tällaisen käsityksen? Se, että ei biletä ei tarkoita sitä, että olisi jotenkin yksinäinen rassukka...
ap
ei ole kaveita, kun ilmeisesti tarkoitit, ettei ole kavereita yliopistolla, vaan kaverit ovat muualla, vai?
Muita kavereitaan, kuten lapsuudenkavereitaan, hän tapaa kotona ja muuallakin.
ap
ton yhden kohdan, nyt kun luin sen uudestaan niin ymmärsin oikein!
Suosittelen kyllä opiskelija-asuntoja, niihin pääsee huomattavasti halvemmalla kuin yksityiselle. Kyllä mielestäni vanhemmillakin on oikeus nauttia kahdestaan asumisesta, ja takuulla tyttäresikin tykkää asua omillaan, kun pääsee vain yksinasumisen makuun.
Jos teillä ei ole rahasta pulaa, nin ehdota vaikka tyttärellesi, että ostatte sitten yhdessä hänelle kivat verhot ja muut sensellaiset tulevaan kämppään. Voisin ainakin kuvitella, että tuollaisten asioiden suunnitteleminen voisi innostaa häntä muuttamaan omaan kotiin.
Hän opiskelee ihan lähellä, joten ei ole tarvis muuttaa pois kotoa. Eikä hän varmaan tunne vielä olevansa kypsä siihen, eikä me vanhemmat patisteta. Kyllä se aika vielä tulee, että haluaa muuttaa. Mua ei haittaa yhtään, vaikka poika kotona asuukin. Ei hän maksa meille vuokraa eikä ruokarahaa enkä ole pyytänytkään. 122 euron opintotuesta en todellakaan ala vaatia mitään kulukorvauksia. Hyvä, kun saa sillä koulussa ostettua päivän ruuan ja maksettua bussikortin.
Toki toiset "kypsyy" hitaammin, mutta kyllä se niin on että jos vielä 27v asuisi kotona niin ei taida hissi mennä kaikilta osin ylimpään kerrokseen asti..
Oon huomannut, että useasti ellei muuton syy ole se, että lähtee toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, niin se irtautuminen ja irrottautuminen on yllättävän kivuliasta. Siihen liittyy niin paljon (ristiriitaisiakin) tunteita niin lapsella kuin vanhemmalla. Meillä suomalaisilla kun on niin kummallisen hankalaa tuo kommunikointi, etenkin tunteista. Vihjailu kaikista kamalinta. Miettikää omalle kohdalle - sehän on loukkaavaa!
Meillä kotona vanhemmat sanoivat, että kotona saa asua ilmaiseksi niin kauan kuin tahtoo, mutta kotitöihin osallistutaan ja niistä otetaan myös vastuuta suhteessa ikään. Kodin asumis- ja ruokakustannukset kuuluvat vanhemmille. Kodin sääntöjä velvoitettiin noudattamaan, oli sitten 16-, 18- tai 20-vuotias. Pois sai muuttaa kun tahtoi, mutta vuokraa tai asumista muualla he eivät olisi kustantaneet. Tarvittaessa auttaisivat kyllä, mutta ei mitään kuukausirahaa tms. Kyllä se niin on että joskus elämässä on pärjättävä omillaan, niin miksei saman tien?
Opiskelija-asunnoissa, joissa on yhteinen keittiö ja kylppäri sekä oma lukollinen huone, on niin edullinen vuokra että siitä kyllä selviää opintorahalla ja asumistuella. Ruokaa ja muuta ostetaan sitä edullista, nälkää ei varmasti tarvitse nähdä kun laittaa kotiruokaa itse asunnolla ja pitää ylimääräiset menot kurissa. Sitä paitsi helpompi se työntekokin on aloittaa totuttelemalla osa-aikaisesti, kuin ensin opiskella monta vuotta ja sitten alkaa miettiä mitä työnteko on.. Ja kesäthän on sitä varten, että paiskitaan hommia ja laitetaan osa sukan varteen pitkän talven varalle..
Ei se, että nuori muuttaa omaan asuntoon tarkoita, että vanhemmat hylkäävät lapsensa! Mua on ainakin äiti avustanut rahallisesti ja neuvonut muutenkin, jos on ollut jotain virastojuttuja, vaikka olen muuttanut heti YO-lakin jälkeen omilleni.
Todellakin halusin omaan kotiin... kuka nyt voisi mitään opiskelijabileitä äidin luona järjestää? Tai selittää äidille, miksi kulta-prinsessalla käy aika usein miespuoleisia vieraita ja ei, se ei ole aina se sama kaveri...
Mun mielestä luonnollinen hetki muuttaa pois kotoa on jatko-opintojen alkaessa siinä 20v nurkilla. Pojilla sitten armeijan jälkeen.
työelämässä ei ole välttämättä enää noin ja jos kotona vaan on niin hissukoituu vanhaksi piiaksi.