Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten 5-vuotiaat pojat suhtautuu äitiin?

Vierailija
15.02.2010 |

Meidän viisivuotiaalle en saa antaa iltasuukkoja, enkä monesti muutenkaan ottaa syliin tai helliä, kun pistää vastaan ja on nyrkit pystyssä. Joskus kyllä suodaan minullekin se ilo että poika paremmin hyväksyy minut, yleensä silloin kun isä ei ole läsnä. Isän syliin kyllä menee, yöllä viereen jne.

Johtuisiko tämä siitä kun pojan ollessa 1,7 v hän sai pikkuveljen, joka oli varsin itkuinen, ja vaati äidin ajan melkein kokonaan.



Onkohan tilanne lopullinen ja peruuttamaton? Miten saisin välimme "normaalimmaksi" ja tulisin hyväksytyksi poikani taholta? Haluasin antaa hänelle samaa läheisyyttä kuin muillekin lapsille, ja tuntuu pahalta aina saada nyrkkiä vastaan.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

4-vuotias poika on kans melko sylitön lapsi. Nyrkit heiluu meilläkin jos yritän läheisyyttä antaa. Miettinyt olen myös omalla kohdallani, että vaikuttikohan se kun pikkuveljen synnyttyä (tämän pojan ollessa 2-vuotias) jouduin kohtutulehduksen takia sairaalaan yli viikoksi. Isompi selkeästi masentui sinä aikana (ainakin kun isän kuvaamaa videokuvaa olen katsellut, niin kovin oli apaattinen koko viikon)

Ehkä tuo kurja alku, uusi pikkuveli ja koti ilman äitiä vaikutti asiaan :(

Vierailija
2/12 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tämä 5-vuotias erityisesti, sen sijaan isoveli ei oikein osaa ottaa hellyyttä vastaan. Ja pojilla 1,5v. ikäero.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän viisivuotiaalle en saa antaa iltasuukkoja, enkä monesti muutenkaan ottaa syliin tai helliä, kun pistää vastaan ja on nyrkit pystyssä. Joskus kyllä suodaan minullekin se ilo että poika paremmin hyväksyy minut, yleensä silloin kun isä ei ole läsnä. Isän syliin kyllä menee, yöllä viereen jne.

Johtuisiko tämä siitä kun pojan ollessa 1,7 v hän sai pikkuveljen, joka oli varsin itkuinen, ja vaati äidin ajan melkein kokonaan.

Onkohan tilanne lopullinen ja peruuttamaton? Miten saisin välimme "normaalimmaksi" ja tulisin hyväksytyksi poikani taholta? Haluasin antaa hänelle samaa läheisyyttä kuin muillekin lapsille, ja tuntuu pahalta aina saada nyrkkiä vastaan.

oisko joku kehitysvaihe...äidistä erkaantumista, isään samaistumista?

meillä samantyylistä, tosin joskus saa paijatakin (JOSKUS :)

Vierailija
4/12 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoispoika 5-vuotiaana suhtautui minuun ehkä vähän suosivammin kuin isäänsä, jos sai valita, niin mieluummin teki asioita minun kanssani, mutta ihan mielellään myös isänsä kanssa. Ja oikein hyvin kelpasi syli ja halit (paitsi jos oli oikein kivat leikit kesken, niin ei malttanut), nyrkkiä en ole saanut hellimisyrityksistä ikinä. Sai pikkuveljen kun oli tasan 2v ja se oli kyllä kova paikka, mutta kun tiivis pikkuvauva-aika oli ohi, sain luotua läheisen yhteyden uudelleen eikä silloinkaan kyllä mitään aggressiivisuutta tai vastustelua ollut.



Keskimmäinen poika on nyt 4v ja tuli puoli vuotta sitten isoveljeksi ja menetti kuopuksen erityisaseman. Mutta erittäin mielellään tulee syliin, kainaloon ja hellittäväksi, ei ikinä ole nyrkit siinä tilanteessa puhuneet, vaikka koville onkin ottanut se, ettei ole enää pienin eikä etuoikeutettu äidin syliin pääsemisessä.



Eli näiden kokemuksien valossa sanoisin, että ap:n poika on kyllä keskimääräistä rankemmin ottanut isoveljeksi tulemisen, jos äidin läheisyyden karttelu nyt siitä johtuu, voihan olla muitakin syitä. Jollain lapsiilla vaan näyttää tulevan sellainen vaihe, ettei halua esim. pusuja, vaikka halata saa.



Sen kyllä olen huomannut, että uuden vauvan tultua pitää erityisesti panostaa siihen, että läheinen suhde isompien lasten kanssa säilyy / palautuu. Vauvan kanssa oleminen vaan on niin kaikennielevää.

Vierailija
5/12 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

etenkään ihmisten ilmoilla ei saa halailla, kun "kaverit näkee, eikä pojat halaile". olen antanut hänen olla, mielestäni pojalla on oikeus ilmaista tällainenkin asia. mutta sen verran olen tehnyt kuitenkin, että aamulla ja illalla täytyy käväistä vähän sylissä. olen luvannut pitää sen salaisuutena, josta ei kavereille puhuta. :D



poika on jo tosin pian kuusivuotias.

Vierailija
6/12 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

suht usein hellyyttä kaipaava tapaus. Käy leikin lomassa halimassa ja sanomassa että tykkää minusta. Ei tosin ehkä voi verrata, on nimittäin pikkuveli ja aina saanut paljon huomiota osakseen. Lisäksi on avioerolapsi joka asuu vuoroviikoin kunkin vanhemman luona. Saa paljon hellyyttä ja huomiota (ja aikaa!) vuorotellen sekä isältään, äidiltään että vajaa 2 v vanhemmalta isosiskolta ja onkin oikein tasapainoinen ja hyväntuulinen lapsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 2 lasta 5 ja 3.5 molemmat haluavat paljon läheisyyttä ja hellimistä. Ovat kotihoidossa.

Vierailija
8/12 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

antavat suukkoja ja haleja ja tykkäävät istua sylissä kun luetaan. Ei tule ikinä nyrkkiä, joskus nauru kun haluan koskettaa. Oudolta tuntuisi kyllä jos noin pieni jo selvästi välttäisi haleja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä se irtiotto tulee myöhemmin.

Vierailija
10/12 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äiti on kaikki kaikessa, syliin tulee kyllä ja haluaa paljon läheisyyttä ja hellyyttä. Ja on hänellä niitä pikkuveljiäkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä vajaa 6v. ja taas rakastaa haleja ja sylissä oloa.

Oli meilläkin vaihe, kun ei halit ja hellyys kelvannut.

Ovat olevinaan niin isoja miehiä, mutta henkisesti vielä äidin pikku poikia.

Vierailija
12/12 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

herää aamulla antamaan suukon ennen kuin äiti lähtee töihin, siten takas isän viereen nukkumaan

olen hämmästynyt tästä ketjusta

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan yhdeksän