Mitä olet pelästynyt kuollaksesi, joka liittyy lapseesi?

Mikä sinä olet arvostelemaan kenen onnettomuus on ollut niin suuri että sen saa tässä ketjussa kertoa?:O Löytyy paljon pahempaakin tuo sun "meinasin jäädä auton alle"- juttu, jopa tässäkin ketjussa!!

Tulee vain mieleen, että nämä perheet ovat onnekseen todellakin säästyneet pahemmilta. :)

15

pahempia juttuja kuin meille. En kuvittele olevani mikään kauheiden sattumusten sankaritar.



15

sattumuksia? Omias pönkittääkseskös? Ei nuo sunkaan sattumat nyt mitään pahoja olleet

- Esikoisen ollessa 2v, hänellä oli kuumekouristus ja se näytti hirveältä. Onneksi laantui. Tapahtui yöllä ja olin aivan paniikissa.



- Nuorempi sairasti 1 vuotiaana. Oli korkea kuume, hengitys oli tiheää ja lapsi oli jo osittain kuivunut. Ne tunnit sairaalan päivystyksessä oli kamalia. Lapsi makasi sylissäni eikä ollut ollenkaan oma itsensä. Onneksi siitäkin selvittiin.

kun synnytystä oli yritetty pari päivää. Makasin puudutettuna siinä leikkauspedillä, kun onniteltiin uudesta lapsesta. Ei kuulunut itkua eikä mitään, joten tiesin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Sitten tultiinkin kysymään nimeä hätäkastetta varten. En edes nähnyt lasta, kun hänet vietiin lastenklinikan teholle, näin hänet vasta seuraavana päivänä.



Juttu päättyi kuitenkin hyvin, meillä on terve lapsi!

pelotti odottaa 6 tuntia että onnistuuko ja ettei leikkaus lopu liian lyhyeen ja tulla sanomaan että lääkäri sörkkäsi vähän ohi, tms.

kun synnytystä oli yritetty pari päivää. Makasin puudutettuna siinä leikkauspedillä, kun onniteltiin uudesta lapsesta. Ei kuulunut itkua eikä mitään, joten tiesin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Sitten tultiinkin kysymään nimeä hätäkastetta varten. En edes nähnyt lasta, kun hänet vietiin lastenklinikan teholle, näin hänet vasta seuraavana päivänä.

Juttu päättyi kuitenkin hyvin, meillä on terve lapsi!

hätäkastetta varten kysytään kaikilta nimi etukäteen?

Lapsi oli vähän kuumeinen ja nukahti syliin. Ja hetken päästä alkoi kouristaa. Tuijotti vain ylös jonnekin. Hetken päästä lapsi ei enää hengittänyt ja muuttui ihan siniseksi. Ei osannut enää alkaa hengittämään ja meni veltoksi. Tajusin puhaltaa sille suusta-suuhun ja lapsi virkosi. Mies oli soitellut jo ambulanssin paikalle mutta silloin lapsi jo hengiti taas. Minulla veti jalat setsuuria ja sen jälkeen en uskalla jättää kuumeista lasta yksin enä varsinkaan lääkitsemättä. Annan heti jotain lääkettä kun kuumetta on yli 37,5.



Toinen juttu kävi kun lapsen sormenpää meni poikki. Jäi oven saranapuolelle ja verta lensi. Onneksi luita ei mennyt mutta koko pehmeä osa lapsen sormenpäästä lähti. Ja lyhyemmäksi se jäikin. Sormeen tehtiin ihonsiirto kyynärvarresta. Ikää oli alle vuoden tälläkin lapsella.

Muitakin on sattunut muilla lapsilla mutta nää nyt tuli ekana mieleen.

Jos nyt ei oteta synnytyksen jälkeistä hiljaisuutta ensimmäisen lapsen aikana huomioon. Se tieto että kun lapset yleensä heti parkasee synnyttyään, ja kun niin ei äynyt vaan hengitystiet jouduttiin avaamaan muuten. Silloin ehdin jo pelätä että lapsi onkin kuollut tai jotain. :/ Ensimmäinen kun vielä kyseessä niin todella säikähdin!

[/quote]

Mä olen luullut että hätäkastetta varten kysytään kaikilta nimi etukäteen?

[/quote]

Meiltä ei kuitenkaan Naistenklinikalla kysytty etukäteen mitään, vasta, kun oikeasti jouduttiin hätäkastetta miettimään. Sitäkään ei loppupeleissä onneksi tarvinnut tehdä.

tapaus kun tyttö reilu 3-vuotiaana karkasi mummolan ovesta pihalle. Huomattiin tytön häipyminen miltei heti, mutta maatilalla noita paikkoja piisaa mihin kadota... Mielessä kävi vaikka minkälaiset kauhukuvat kaivoista lähtien, mutta lopullinen sydänpysäys meinas iskeä, kun tenava sitten hetken perästä löytyi.



Tyttö taapersi laitumella isoa heinätukko raahaten ja meni sitten ruokkimaan tilan suurinta siitossonnia... (lihakarjaa, täysikasvuisena ne otukset on melkolailla kookkaita...) Eikä ko. sonni oleyleensä mikään kiva lemmikkilehmä. Onneks tuo ei pannut pahakseen, katteli vaan tyttöä kummastellen ja rupes syömään. Nappasin ipanan kiinni kun palasi jauhoja hakemaan...

Viime kesänä käytiin Pirkkolan plotilla uimassa.

Siellä suunnilleen samanikäiset pojat, ehkä vuoden kaks vanhempi oli uimavahteina. Seurasin poikien touhua. Eivät vilkaisseetkaan uimareita, vaan istuivat nurtsilla 100metrin päässä rannasta ja pelasivat korttia monta tuntia.

Jäivät vielä pelaamaan, kun me lähdettiin kotiin.

Eipä näköjään ton ikäsiin voi luottaa, kun palkatut uimavahditkin tekevät kaikkea muuta mitä pitäs.

Esikoiseni keksi tuossa noin 3,5-vuotiaana, kun hain häntä päivähoidosta, että leikitäänkin piilosta kotimatkalla. Harmi vain, ettei kertonut sitä minulle... Hoitopaikka oli pph:lla, kaksikerroksisessa luhtitalossa ja tietysti toisessa kerroksessa, ja tyttö lähti edeltä portaisiin kun minä jäin keräämään tavaroita. Tyttö pujahti heti portaiden juurelta pusikkoon piiloon, ja minä hätäännyin pihassa, että mitä on tapahtunut, säntäilin ympäri pihaa tyttöä etsien ja huudellen, kun tyttö vain kihersi puskassa. Siinä sitten jo itkua väänsin, kun tyttö pokkana käveli pensaasta ja totesi, että hän vaan leikki piilosta... puh.



Toisella kertaa, nyt tytön ollessa jo 4-vuotias, oli samanlainen tilanne, mutta tyttö ei mennytkään piiloon, vaan oli lähtenyt kotia kohti, jostain syystä ei siis tajunnut yhtään, etten tullutkaan perässä, eikä ilmeisesti kuullut, kun minä käskin odottaa portaiden juurella. Asuimme kyllä ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä hoitopaikasta, eikä matkalla ollut mitään autotien ylityksiä tms. vaaranpaikkoja, mutta sen verran matkaa oli, ettei kuitenkaan koko matkaa näkynyt hoitopaikasta meille kotiin. No, minä muistin tuolloin sen edellisen piiloleikin, ja oletin, että tyttö oli mennyt taas piiloon. Niinpä aloin kurkkimaan pensaisiin ja muihin mahdollisiin piilopaikkoihin, ja kun tajusin, ettei tyttö tosiaankaan ollut ainakaan siinä pihassa piilossa, säikähdin todella, varmaan valahti hiukset harmaaksi saman tien. Silloin oli vähän aikaa sitten ollut uutisissa useampia juttuja lasten sieppauksista ja pedofiileista, ja olimme miehen kanssa jutelleet, että tämä meidän asuinalue, vaikka miten turvallinen onkin, on toisaalta myös juuri siinä turvallinen, että sieltä saattaisi hyvinkin joku lapsensieppaaja keksiä käydä lapsen nappaamassa, eikä sitä ehkä huomaisi heti. Mulla tietysti heti juoksi mielikuvat silmissä, miten joku pedofiili on jo pidemmän aikaa hiippaillut näissä puskissa ja kytännyt mun tytärtäni, ja nyt nähnyt tilaisuuden ja vienyt hänet... no, samassa soittikin mieheni, että anteeksi, mutta missähän sä olet, kun xxx on täällä kotiovella ja sanoo, ettei tiedä mihin äiti jäi. Eli onneksi selvittiin vain säikähdyksellä molemmilla kerroilla, mutta näiden tapausten jälkeen musta on tullut paljon tarkempi - en päästä tyttöä enää yhtään silmistäni muualla kuin kotona ollessa, edes kotipihassa ei saa mennä minnekään mun silmien alta, vaikka onkin kohta jo 5-vuotias.

Minulle soitettiin "se ja se ambulanssihelikopterista iltapäivää". meni sekunti ennen kuin tajusin että he kerää rahaa tukiyhdistykselle. Kuvittelin jo että lasta viedään helikopterilla sairaalaan. Paiskasin puhelimen vihaisena kiinni... ja ei ne varmaan helikopterista minulle soittelisi

4-vuotiaaseen tyttööni kun olin vaihtamassa nuoremmalle (6kk) vaippaa, sen parin sekunnin aikana nuorempi tipahti hoitopöydältä laatoitellu lattialle. Ei tullut edes mustelmaa. Toki soitin terveyskeskukseen ja kysyin tuonko tytön näytille, ei tarvinnut viedä.

auton yli pää edellä kivilattiaan. Taju lähti ja olin han varma, että niskat meni poikki ja poika kuoli, mutta kyllä siitä sitten virottiin ja pelkällä aivotärähdyksellä selvittiin.



Meillä on mökillä vuoteena sellainen avattava sohvasänky, josta sen istuinosan kannen nostamalla saa hyvän petipaikan lapselle. Kanteen on viritetty melkoiset lukot, niin että kun kansi on ylhäällä sen myös pitäisi pysyä ylhäällä. Poika sai kuitenkin sängyllä maatessaan jotenkin potkittua kantta niin, että lukko petti ja kansi putosi pojan päälle. Niska jäi sängyn ja kannen väliin ja taas olin varma, että niskat murtui, mutta onneksi siitäkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä.



Mutta kummallakin kerralla äidin jalat veti setsuuriksi ja sydän löi enemmän kuin muutaman kerran ylimääräistä.

kiikutettiin lujaa hengityskoneeseen.



Onneksi kävi hyvin ja meillä on terve, ihana teini :)



Onhan noita putoamisia ja muksahduksia sattunut. keskimmäinen viety 2 kertaa ambulanssilla sairaalaan ja onhan se olleet pelottavia tilanteita, mut ei kyl hengenvaarasta ole ollut kyse.

Käänsin hissien edessä aulassa sekunniksi päätäni ni poika oli kadonnut. Juoksimmehenki hieverissä kokolaivan läpi,pulssi varmaan noin 300 kieppeillä. Sitten se löytyi infosta jonkun naisen kanssa, oli mennyt hissiin ja painanut sen alinta nappulaa (luonnollisesti) joka johti autokannelle.Onneksi nainen oli sattunut paikalle. Lapsella oli vielä nimi ja puhelinnumero tarralla paidassa, eikä kukaan soittanut, ei ollut paskahalvaus kaukana.



Kiitos vielä sinulle jos satut lukemaan, tästä on aikaa noin 3 vuotta.

3 kpl, vanhin jo 15 vee pyysin häntä katsomaan veljensä 1,5 vee perään sen aikaa, että laitan tavarat järjestykseen. Käännyin ympäri ja kysin missä poika? Samassa näin hänen huivinsa (mikä siis oli hänellä päässä) veden päällä lillumassa... Juoksin vaatteet päällä veteen ja vedin pienen poikani veden alta pois! Sydän hakasi rinnassa, sain pojan pois niin tämä vain hymyili, kiitos ehkä vauvauinnin?

Ranta oli täysi ihmisiä jotka vain katse suu auki! En kyllä palkkaisi meille 15 vuotiasta lasten vahdiksi!

Siellä suunnilleen samanikäiset pojat, ehkä vuoden kaks vanhempi oli uimavahteina. Seurasin poikien touhua. Eivät vilkaisseetkaan uimareita, vaan istuivat nurtsilla 100metrin päässä rannasta ja pelasivat korttia monta tuntia.

"Rantavahdit" tosin pelehti rantavedessä muutaman hyvännäköisen samanikäisen misukan kanssa. Siinä olisi vaikka puoli uimarantaa saanut ihan rauhassa hukkua. Tytöt oli kyllä tarkan vahdinnan alla! Tosin nuoret neidit oli sen verran kauniita, että taisi puolet isistäkin keskittyä enemmän niihin vähäpukeisiin neitosiin kun lapsiinsa. ;)

En edes ensin tajunnut, että pojat olivat siellä töissä, ihmettelin vaan, miksi moinen nuori mies pitää kaupungin t-paitaa päällä. Parin rannalla vietetyn päivän jälkeen älysin, että olivat kaupungin palkkaamia rantavahteja...

pihassa. mummolan tila on aika monta hehtaaria, marjapuskia on tuhansittain. ei siinä tienny mihin suuntaan lähteä etsimään. Kyllä poikaa sai jonkin aikaa (5min ehkä, mutta tuntui ikuisuudelta) oli sitten siellä marjapuskien välissä syömässä metsämansikoita aivan iloisena :)