Hankala äiti
Raskaus ei ole sairaus, sanoi äitini kun kerroin joutuneeni sairaslomalle välilevyn pullistuman takia. Nyt hän lähettelee ilkeitä viestejä joissa varoittelee että saan potkut jos olen aiheetta pois töistä ja huomauttelee, etten voi mennä teatteriin jos olen kerran oikeasti kipeä. On aiemminkin varoitellut että voin saada potkut tai kysynyt jopa että olenhan oikeasti ollut töissä.
(Pyysin häntä aiemmin lapsenvahdiksi teatteriesitykseen, joka on kolmen viikon kuluttua. En tietenkään mene sinne jollen ole vielä kunnossa.)
On niin kurja mieli kun on kipuja ja oma äiti ei ota muuta yhteyttä kuin ilkeitä tekstareita. Ihmettelinkin eilen kun soitin ja toivotin hyvää ystävänpäivää miksi ei toivota takaisin vaan lopettaa puhelun mahdollisimman äkkiä :(
Miten te muut pärjäätte hankalien äitienne kanssa?
Kommentit (4)
odottaessani esikoista, ihan vain näytääkseni äidilleni, että pärjään ilman hänen apuaan (ja neuvojaan) ja vaadin kunnioitusta myös minun suuntaani. En itse soittanut, jos hän soitti vastasin, hänen aloittaessaan "viisaat neuvonsa" sanoin vain ettei minua nyt kiinnosta nämä jutut tai jaahas taasko aloitit ja lopetin puhelun.
En käynyt kylässä enkä pyytänyt apua mihinkään, kunnes koitti se päivä, että hän saapui oven taakse kyselemään, että mikä on? Kerroin olevani aikuinen ihminen, joka ei tarvitse hänen neuvojaan vaan tukea ja ystävällisyyttä. Minä teen omat ratkaisuni ja hän omansa, eikä meidän kummankaan tarvitse niitä kommentoida. Jos ei kelpaa, en halua enää olla tekemisissä. Suuttuneena lähti pois, eikä vähään aikaan kuulunut mitään, mutta sitten katkerana nieli tappion ja nyt ollaan väleissä. Ei ylimpiä ystäviä, mutta pystytään olla saman katon alla riitelemättä ja kyllä hän hyvä mummi lapsilleni on.
tarviiko siihen pitää yhteyttä jos on noin empatiakyvytön ihminen?