Pitäiskö meillä 1 krt kuukaudessa vierailevaa miehen etälasta kohdella kuin kuninkaallista?

nämä molempien omatkin ovat jo teini-iässä mutta kyllä meillä hyvinkin paljon keskusteltiin yhteisistä kasvatusperiaatteista ennen yhteen muuttoa ja monesti niitä on rukattu sen jälkeenkin.



ongelmia meinasi alkuun tulla siitä, että mieheni lapset ovat oikeasti kuin prinssi ja prinsessa, joille tehdään edelleen voileivätkin valmiiksi aamiaisella ja aterioiden yhteydessä, ruoka annostellaan valmiiksi lautaselle tai he kieltäytyvät syömästä, jopa sipsit ja limukat annostellaan lasiin ja kulhoon ja viedään heidän eteensä. kieltäydyin ehdottomasti kunniasta, koska omat lapseni ovat suurinpiirtein saman ikäisiä ja tekevät aamiaisensa ja voileipansä itse siinä missä joutuvat jo osallistumaan muutenkin ruuanlaittoon ja kodinhoitoon.



lasten tasa-arvoisuudesta puhuttiin paljonkin. en tarkoita, että mieheni tulee kohdella minun lapsiani kuten omiaan vaan sitä, että jokaisella heistä on samat säännöt joiden mukaan tämän katon alla eletään. ei siis siten, että toisilla lapsilla olisi kotiintuloajat iltaisin ja mieheni nuoremmat lapset huitelevat kaupungilla aamuun asti tai että poika- ja tyttöystävien viikonlopun vietosta meidän luonamme ei toisten lasten tarvitse ilmoittaa mitään, kunhan tuovat aina uuden tytön tai pojan, kun äidinkin luona niin tehdään.



omat periaatteeni ovat olleet varmasti liiankin tiukat, eli en pidä siitä, että 15-vuotias tyttö huitelee kaupungilla aamupuolelle yötä ja tulee sitten poikakaverin kanssa meille nukkumaan päiväksi. miehenikin oli sitä vastaan, mutta arasteli asiasta sanoa, koska tapaa tyttöä kuitenkin suhteellisen harvoin (pari viikonloppua kuussa ja viikolla tyttö käy muutaman kerran, pojan kanssa tapaavat päivittäin).



lasten toisen vanhemman kotona säännöt taas ovat toisenlaiset kuin meillä. minä en sano, että ne ovat huonommat, ne vain ovat jotain muuta kuin miten itse olen omia lapsiani kasvattanut. ja olen vaatinut, että jos lapset ovat meillä, on tapoja jonkinverran yhdistettävä. kyllä tämä on kapinointia jonkin verran aiheuttanut, mutta toisaalta, niin ne ovat kapinoineet omatkin murrosikäiseni. ei heitäkään aina huvita ruuanlaittoon osallistua tai siivota omiakaan jälkiä saati sitten osallistua yhteisten tilojen siistimiseen, mutta mielestäni se kuuluu ikään eikä tarkoita sitä, että he eivät siihen pystyisi.



kompromisseja joutuu tekemään paljon, sekä minä että mieheni, ja molempien lapset, eikä se aina ole helppoa. eihän lasten kanssa ole aina helppoa ydinperheessäkään. mutta kyllä näistä asioista keskusteleminen sekä vanhempien välillä, että lasten kanssa, auttaa asioita eteenpäin.



meillä ei enää tehdä voileipiä valmiiksi nenän eteen muuta kuin silloin, kun niitä nyt valmistetaan itsellekin. teinit ovat itse asiassa oppineet kysymään muiltakin, josko joku muukin haluaisi välipalaa. meillä ei myöskään molempina iltoina vietetä aikaa kaupungilla, toisena tämän voi tehdä, koska se kuuluu heidän tapoihinsa muuten mutta yksi ilta täytyy viettää kotona muun perheen kanssa. tyttö on muutaman kerran osallistunut jopa ruuanlaittoonkin ja poika on alkanut autella isäänsä remontin teossa. kyllä tämä on heitäkin lähentänyt. lisäksi lapset puhuvat nykyään avoimemmin minullekin. pahimpana kautena saattoi mennä kuukausi, ettei kumpikaan edes tervehtinyt.



sitä muuta yhdessäoloa on tietenkin helpompi käsitellä, shoppailu, festarireissut, laskettelureissut tai kylpylälomat ja noilla perheen miehillä kalastaminen lapissa ovat mukavia juttuja, eikä niistä ole niin paljon tarvinnut vääntää.

rakentavia kommentteja tähän ap:hen, täähän on vanha tuttu provoilija, psykomamma nimittäin.

Heips ap. Meillä asuu miehen teinipoika, lisäksi muut lapset käyvät säännöllisesti meillä. Mielestäni ei lasta pidä kohdella mitenkään erityistavalla, vaan otat normaaliin perhe-elämään mukaan. Meillä ainakin lapset elävät mukanamme siten, että mitään erivapauksia heillä ei ole, mutta toisaalta ei mitään erityisiä etuuden menetyksiäkään. En osaa ehkä ilmaista kovin selkeästi itseäni, mutta siis mielestäni voit ihan hyvin vaatia teiniä joskus osallistumaan kotitöihinkin, esim. avustamaan ruoanlaitossa tai viemään roskapussin ulos. Toisaalta kun juhlan aihetta on, otat hänet tietysti mukaan perheen juhliin ja ilonpitoon. Sellaista tavallista elämää.



En minä ainakaan noita miehen lapsia kohtele mielestäni mitenkään eri tavalla kuin muitakaan perheen jäseniä. Ihmisinä, kuten muitakin. Ja vaikka osa heistä ei meillä vakituiseen asukaan, on mielestäni ihan kohtuullista olettaa, että teini-ikäinen lapsi jo hiukan harjoittelee vastuunottoa itsestään ja avustaa muita niissä ikävissäkin velvollisuuksissa. Tuota meillä asuvaa olen opettanut tavanomaisiin arkirutiineihin mukaan. Hän saa auttaa minua ja miestäni kodin askareissa. Eilen viimeksi opetin putsaamaan suihkukaapin lattiakaivon. Osaa sitten vaikka omassa kodissaankin.



Miehelläsi ei taida oikein olla kaikki hallussa, jos pyörii teinin pillin mukaan. Toki hänen on annettava huomiota teinille, varsinkin jos lapsi käy noin harvoin, mutta ei kai nyt sentään tarvitse antaa lapsen määrätä mitä teillä tehdään. Mieheni on omilleen ilmoittanut, että mielipidettänne kuunnellaan ja kunnioitetaan, mutta lopullinen päätäntävalta on vielä pääsääntöisesti aikuisilla.



Ja ei, en varastanut lapsilta isää. Erosivat kaksi vuotta ennen kuin tapasimme miehen kanssa. Mies oli vapaa tavatessamme.

lähetän aina pikkuveljensä asialle kysymään haluaako teiniprinsessa esim. jäätelöä tai kahvia. Itse en juurikaan tytärpuolelleni puhu.

omaa tyhmyyttäsi..

Mutta muista, ap, ettei tuosta oikein voi syyttää lasta. Oikea kohde närkästyksellesi on tietenkin miehesi, joka antaa lapsensa käyttäytyä tuolla lailla.



Mitä hän yrittää, ostaa etälapsensa suosion kohtuuttomalla hemmottelulla? Ikävän vanhemman rooli jää sitten hänen ex-vaimolleen.



Tuo ei oikeasti siis palvele ketään muuta kuin miestäsi, kun hän näyttäytyy lapsensa silmissä Kivana Isänä, joka pitää häntä kuin kukkaa kämmenellä.



Tilanteesta kärsii tosiaan myös se exä, jolle teini sitten kotona isottelee, "mikset sä anna mun tehdä näin, isäkin antaa!".



Ja se teini itse ei saa normaaleja kasvun rajoja, eikä isän uusi vaimo (=sinä) voi suhtautua häneen normaalisti. Inhoat pian lasta...



SAMAT säännöt kaikille, siis.



Kysypä mieheltäsi, kokeeko hän, että hänen lapsensa on vieras vai että hän kuuluu perheeseen? JOS lapsi on vieras, häneltä on odotettava samanlaista kohteliaisuutta kuin keneltä muutlakin vieraalta eli ei saa sitten soittaa suutaan tai passuuttaa.



JOS taas - kuten oletan miehesi ajattelevan - hän on perheenjäsen, hänelle ei myönnetä erivapauksia.



Samat oikeudet kuitenkin. Ja on aika ymmärrettävää, että jos miehesi tapaa tuota lastaan vain 2 päivää 30:stä, hän antaa niinä kahtena päivänä enemmän huomiota tuolle lapselleen. Hemmottelu on silti eri asia.

Eikö se riitä? sinulla on sen isä koko kuukauden ja nyt itket näin pienestä ajasta?

kun ette kerran ole tätä lasta hyväksyneet perheenjäseneksennekään.



Ei se nyt musta kauhean paha ole jos isä kaksi päivää kuukaudessa antaa vähän huomiota etälapselleenkin kun hän saa sen sentään 28 päivää kuusta ignoorata täysin.

mitä isänsä huomiota se silloin kaipaa?

viikonloppuna.

vei. Kun minä tutustuin teinin isään 10 vuotta sitten, asui isä lapsineen omien vanhempiensa luona evakossa, jotta ex-vaimo, eli teinin äiti sai rauhassa kuherrella heidän entisellä yhteisellä asunnollaan 26v rakastajansa kanssa. Ex-vaimo oli 10 vuotta sitten 36v ja hänen rattopoikansa nippanappa 26v.

sängystä vaikka keilaamaan ja meidän muiden pitää kuulemma se mahdollistaa vaikka teini mieluummin mesettää koneella kuin lähtee isänsä kanssa keilaamaan, yms.

sitten lapsen syytä?

jotain kontaktia lapseensa saada. Tiedä vaikka se jaksais sunkin lapsias sitten kun ne ovat mesetysiässä.

Se on teillä ja näkee isäänsä vain kerran kuukaudessa. Hyvä jos saa silloin isältään erityishuomiota, kun muut saavat sitä koko loppukuukauden.

et YHTÄ viikonloppua suo miehesi ensimmäiselle lapselle,joka on olemassa ollut ensin,ja rakastettu,jota miehesi rakastaa????





eeeei,et suo. pois paha mesettäjä,muistuttaa liikaa siitä,että miehesi on rakastanut ja ehkä kenties edelleen rakastaa esikoisensa äitiä?????????

perua omia menojani teinin isäviikonloppuina, jotta isä saa silloin keskittyä täysin teinin kanssa olemiseen eikä hän ehdi silloin kuulemma pienempiä lapsiaan hoitamaan. Eli minähän sitten joudun kökkimään kotona, koska mun pitää sitten hoitaa lapset ja perua omat menoni.

Tätä menoa isukki saa kohta etsiä uuden äitipuolen myös meidän yhteisille lapsille.

ja voi tulla isänsä luo vaikka joka ilta jos haluaa. Mutta ei onneksi halua.

Isä on perusvastuussa lapsestaan ja teidän pitää neuvotella asia kuntoon miehesi kanssa. Miten toimitte jatkossa, millaiset rajat teinillä pidetään.

MInusta noin alkajaisiksi voisitte ottaa sen tietsikan pois teiniltä viimeistään klo 22.

Toiseksi tv-ohjelmat valitaan yhdessä tai vuorotellen, ei niihin ole teinillä yksityisoikeutta.

Turhaa inhota teiniä, jos miehesi on typerä tassukka.

kuin tulee. Että jonkun 14v:n pillin mukaanko tässä meidän perhe suunnittelee menonsa ja tekemisensä?