Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaiset perheet tekevät valintoja lasten ehdoilla
06.03.2010 |
Eipä tullut suurena yllätyksenä tämäkään uutinen hesarissa. Uskomatonta miten joku voi antaa lasten vaikuttaa asuinpaikan valintaan tai miten joku voi uhrata kaiken muun jotta lapsi saa harrastaa. No, kukin tyylillään mutta veikkaanpa että tämän lepsun ja rajattoman kasvatuksen tulokset näkyvät hyvin pian työelämässä, koska nyt jo kouluissa on melkoinen hulina. Lapset eivät yksinkertaisesti osaa kunnioittaa muita ihmisiä, eivätkä ymmärrä että kaikki ei voi aina mennä niinkuin itse haluaa.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalaiset+perheet+tekev%C3%A4t+val…
Kommentit (22)
Kuten muutamat ovat sanoneet, olen miettinyt asuinpaikan sellaiseksi, että lapsella olisi turvallista ja mukavaa elää siinä ympäristössä. Ulkomaille olisin itse yksinäni lähtenyt, mutta tällä hetkellä koemme, että lapsille on tärkeämpää saada olla oman sukunsa lähellä.
Kyllä, autokin on hankittu lasten ehdoilla. isompaa tarvittiin, jotta kaikkien lasten turvaistuimet mahtuivat takapenkille.
Lyhennettyä työaikaa olemme tehneet (välillä vain toinen), kun lapset ovat pieniä ja ensimmäisillä luokilla.
Ravinto, uni, ulkoilu ym on rutinoitua ja säännöllistä, koska se on lapsille hyväksi.
Lasten ehdoilla meneminen ei tarkoita, että tehdään mitä lapsi haluaa, vaan tehdään lapsen etua kuunnellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapset vaikuttaa. Ei me nyt varmaan lapsilta iteltään kysytä, että haluutteko te farmariauton vai porrasperäisen, tai että ostetaanko tää talo vai tuo. Mutta vaikuttaahan lapset siihen olemassaolollaan, että farmariin mahtuu paremmin kamat, kun lähdetään johonkin. Tai että jos ostetaan talo korvesta, että he joutuvat istumaan vaikka tunnin bussissa aamuin illoin kun on kouluun mentävä. Minusta se nyt ei ole uhrautumista asua jossain lähempänä kaupunkia jos haluaa lapsilleen vähän inhimillisemmät koulumatkat.
Ja minusta Suomessa ei tosiaan eletä lasten ehdoilla, niin kuin jutussa oli. Täällähän on ihan älyttömän huonot mahikset tehä vaikka puolipäiväistä työtä. Verottaja vie kaiken. Esim. Englannissa on kai paljon yleisempää tehä lyhyttä päivää.
Asuinpaikka on valittu niin että tarpeeksi lähellä on hyvä koulu.
Auto on valittu niin että kaikki lapsetkin mahtuvat kyytiin.
Ja lomakohteetkin valitaan niin että kiinnostavaa tekemistä löytyy koko perheelle.
Hyi hyi meitä, kyllä pitäisi tajuta elää lasten syntymisen jälkeen niin kuin ennenkin.
Kuten muutamat ovat sanoneet, olen miettinyt asuinpaikan sellaiseksi, että lapsella olisi turvallista ja mukavaa elää siinä ympäristössä. Ulkomaille olisin itse yksinäni lähtenyt, mutta tällä hetkellä koemme, että lapsille on tärkeämpää saada olla oman sukunsa lähellä.
Kyllä, autokin on hankittu lasten ehdoilla. isompaa tarvittiin, jotta kaikkien lasten turvaistuimet mahtuivat takapenkille.
Lyhennettyä työaikaa olemme tehneet (välillä vain toinen), kun lapset ovat pieniä ja ensimmäisillä luokilla.
Ravinto, uni, ulkoilu ym on rutinoitua ja säännöllistä, koska se on lapsille hyväksi.
Lasten ehdoilla meneminen ei tarkoita, että tehdään mitä lapsi haluaa, vaan tehdään lapsen etua kuunnellen.
omituista, että joku voi pitää jotenkin kielteisenä sitä, että yritetään hoitaa lapset mahdollisimman hyvin!
Monissa keskusteluissa on viime aikoina tullut esiin, että jotkut sekoittavat lapsen ehdoilla elämisen ja rajattoman kasvattamisen.
Esim. se, että asuu lasten kannalta mukavalla alueella, ei tee liikaa töitä, ei ryyppää lasten nähden ja ylipäätään tinkii jossain määrin omasta mukavuudestaan (esim. yöunista, rauhallisesta ruokailusta, omista harrastuksista), että lapsilla olisi hyvä ja turvallinen olla, ei ole rajattomuutta vaan hyvää vanhemmuutta (ja en tarkoita, että hyvällä vanhemmalla ei saisi olla yhtään harrastuksia jne. mutta ehkä ymmärsitte mitä tarkoitin...).
Rajattomuutta taas on esim. jos lapsi saa leikkiä yömyöhään ulkona, kun haluaa, saa syödä vain herkkuja, ei tarvitse mennä nukkumaan jos ei halua. Tällainen voi hyvinkin yhdistyä päinvastaiseen vanhemmuuteen kuin mitä yllä kuvasin (esim. vanhemmat omissa harrastuksissa, lapsi valvoo ja syö miten huvittaa = ei huolenpitoa, ei rajoja).
En tajua,miksi nyt tähän sekoitetaan asuminen tai autot.Ei pikkupetteriä kiinnosta pätkääkään missä se asuu tai miten kaukana koulu on.Sitä kiinnostaa ainoastaan,mitä leluja,trendivaatteita ja harrastuksia kavereilla on.Senjälkeen vanhemmat ovat maksajina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mennyt aika älyttömäksi ainakin täällä pk-seudulla.
Oma elämä unohdetaan ihan täysin ja kyyditään kullanmuruja joka ilta eri harrastuksiin, koska harrastaminen on niin "kehittävää". Hitto jotain rajaa siihenkin. Missä on normaali kiireetön arki??
Kyllä minua kiinnosti kovastikin lapsena, kun jouduin vanhempieni mukana muuttamaan. Olisin kovasti halunnut asua tutussa ympäristössä.
Minusta oli kovin hankalaa, että oli pitkät koulumatkat, joihin kului 4-5h päivässä. Mukavaa oli kun uudelleen muutettiin lähemmäs koulua.
Sitten taas olin kovin onnellinen, kun meille hankittiin isompi auto, jossa oli kunnolla tilaa meille kaikille lapsille automatkojen ajaksi.
En tajua,miksi nyt tähän sekoitetaan asuminen tai autot.Ei pikkupetteriä kiinnosta pätkääkään missä se asuu tai miten kaukana koulu on.Sitä kiinnostaa ainoastaan,mitä leluja,trendivaatteita ja harrastuksia kavereilla on.Senjälkeen vanhemmat ovat maksajina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mennyt aika älyttömäksi ainakin täällä pk-seudulla.
Oma elämä unohdetaan ihan täysin ja kyyditään kullanmuruja joka ilta eri harrastuksiin, koska harrastaminen on niin "kehittävää". Hitto jotain rajaa siihenkin. Missä on normaali kiireetön arki??
Olisitpa joskus seuraamassa junnujen kiekkomatsia/harjoitusotteluita...tuntuu,että ne isukit/äipät siellä pelaa eikä pikkuiset ;)
Asumme tässä missä nyt asumme, vain lasten vuoksi. Esikoisen koulu on kilometrin päässä, kuopuksen pk 500m päässä kotoa. Oma työpaikkani on hieman pidemällä mutta silti lähellä.
Asumme tässä kunnes esikoinen muuttaa omaan kotiin. Sitten muutamme pienempään ja halvempaan asuntoon, ja todennäköisesti hieman kauemmas tästä keskustan kupeesta. Kuopuksen koulu tulee olemaan lähellä tätä jo katsomaani suuntaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutussa on se pointti että lasten tarpeiden täyttäminen vie mahdollisuuden vanhempien täyttää omia tarpeitaan. Enkä viittaa lasten perustarpeiden täyttämiseen (riittävästi tilaa kotona (tilaa voi olla tarpeeksi vaikkei jokaisella lapsella olekaan omaa huonetta), ruoka, vaatteet, turva jne). Vaan tarkoitan sitä loputonta tarvetta jota lapset osoittavat tavaroiden, harrastamisen ja tekemisen perään sen mallin mukaisesti minkä mainonta ja muiden perheiden esimerkki antavat. Jos kaikki illat menevät kaukalon laidalla lasten harrastusten parissa, kyllä se vaan vaikuttaa aikuiseen ihmiseen jos ei ole omaa harrastusta, omaa juttua jossa rentoutua. Kun se vanhempikin on ihminen jolla on rentoutumisen ja harrastamisen tarpeita perheen ja työn lisäksi. Kohtuus tarpeiden toteuttamisessa ja tasapaino perheenjäsenten hyvinvoinnissa on usein hukassa.
Jokin aika sitten tuli dokkari juurikin siitä,miten mainoksilla vaikutetaan lasten mieleen ja kulutustottumuksiin.
Jokaisen vanhemmat tulisi katsoa ko. dokkari ja pohtia asioita hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutussa on se pointti että lasten tarpeiden täyttäminen vie mahdollisuuden vanhempien täyttää omia tarpeitaan. Enkä viittaa lasten perustarpeiden täyttämiseen (riittävästi tilaa kotona (tilaa voi olla tarpeeksi vaikkei jokaisella lapsella olekaan omaa huonetta), ruoka, vaatteet, turva jne). Vaan tarkoitan sitä loputonta tarvetta jota lapset osoittavat tavaroiden, harrastamisen ja tekemisen perään sen mallin mukaisesti minkä mainonta ja muiden perheiden esimerkki antavat. Jos kaikki illat menevät kaukalon laidalla lasten harrastusten parissa, kyllä se vaan vaikuttaa aikuiseen ihmiseen jos ei ole omaa harrastusta, omaa juttua jossa rentoutua. Kun se vanhempikin on ihminen jolla on rentoutumisen ja harrastamisen tarpeita perheen ja työn lisäksi. Kohtuus tarpeiden toteuttamisessa ja tasapaino perheenjäsenten hyvinvoinnissa on usein hukassa.
Minusta tuntuu että nykyajan vanhemmat väheksyy toimettomuutta, harrastaminen on sinänsä hyvä asia...mutta kohtuus kaikessa.
T.12
silloin kyettävä ottamaan MYÖS lapsen etu huomioon. Jos mulla ei olisi lapsia, tekisin 10 h päivässä töitä ja siihen vielä tutkimusta päälle, koska työni on niin mielenkiintoista. Nyt se ei ole mahdollista, vaan mun on oltava kotona riittävän ajoissa että ehdin ruokkimaan lapset (ja kuskaamaan harrastuksiin - autossa kahden istuessa muuten lapset monesti avautuu päivän kuulumisistaan paremmin kuin kotona hälinän keskellä).
Ensin vouhkataan pienten koululaisten yksinäisistä iltapäivistä, nyt se onkin kamala asia kun täytyy luopua mieleisestä tekemisestä (=ylitöistä) ettei lapsen tarttisi olla koko iltaa yksin *huokaus*. Tsiisus sentään. On se kauhea asia kun tehdään lasten ehdoilla. Vai olisko se sittenkin ok kun ekaluokkalainen tulee klo 15 kotiin, jos mä käyn sitten silittämässä sen päätä kun oon tullut ja se jo nukkuu? Kyllähän se nyt osaa itse pinaattilettunsa lämmittää, mihin mua siinä tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutussa on se pointti että lasten tarpeiden täyttäminen vie mahdollisuuden vanhempien täyttää omia tarpeitaan. Enkä viittaa lasten perustarpeiden täyttämiseen (riittävästi tilaa kotona (tilaa voi olla tarpeeksi vaikkei jokaisella lapsella olekaan omaa huonetta), ruoka, vaatteet, turva jne). Vaan tarkoitan sitä loputonta tarvetta jota lapset osoittavat tavaroiden, harrastamisen ja tekemisen perään sen mallin mukaisesti minkä mainonta ja muiden perheiden esimerkki antavat. Jos kaikki illat menevät kaukalon laidalla lasten harrastusten parissa, kyllä se vaan vaikuttaa aikuiseen ihmiseen jos ei ole omaa harrastusta, omaa juttua jossa rentoutua. Kun se vanhempikin on ihminen jolla on rentoutumisen ja harrastamisen tarpeita perheen ja työn lisäksi. Kohtuus tarpeiden toteuttamisessa ja tasapaino perheenjäsenten hyvinvoinnissa on usein hukassa.
mutta kylla siihen lisaksi tulee nama asuinpaikka ja autovalinnat. Jos MINA olisin saanut itsekkaasti valita, muita kuulematta ja ajattelematta, asuisin talla hetkella meren rannalla ;-), mutta meidan "koululaisen" joka on vasta 4v koulumatka olisi tullut kohtuuttomaksi.
Ja, kuinka paljon naita vanhempia sitten ihan oikeasti on, jotka "raahaavat" lapsiaan joka ilta harrastuksiin? Varmaan kuitenkin murto-osa...
lapsuudemnkodissani oli 4 lasta- vanhemmat muuttivat maalle, kun lapset halusivat mm.
Olen elänyt onneliisen lapsuuden
t. av-mamma ja 2 lasta
2000-luvullakaan, kuten HS kuukausiliite 3/ 2010 46-52 esitteli,
ja onko joka perheen joka lapsella 100 lahjalelua/ vuosi, kuten artikkeli kertoi?
asuinpaikan valintaan.
Yhden ikävän lähiön lähituntumassa, kuitenkin rauhallisella alueella oli kiva koti, joka oltaisiin ostettu ellei meillä olisi lapsia. Lapset olisivat joutuneet käymään koulua siinä ongelmalähiön koulussa. Ei haluttu että lapset joutuisivat päivittäin kulkemaan ko. alueella.
Ollaanko me nyt huonoja vanhempia?
Meillä kysytään perheessä kaikkien mielipiteitä asioista, mutta toki vanhemmat sitten päättää sen mitä lopullisesti tehdään. Mutta kyllä lastenkin mielipide kysytään, perhe kun ollaan. Ja esim. asuinalue valittiin sen perusteella missä on hyvä koulu ja mikä on ns. hyvä alue. Eli lapset vaikutti siinäkin, ei me muuten välttämättä tänne olisi edes muutettu. Mun mielestä taas olisi luonnotonta jos lapset ei vaikuttaisi!
Alue: Aihe vapaa
kavin lukemassa ko jutun ja sain kylla toisenlaisen kuvan. Luit noin lyhyen jutun aika mustavalkoisesti.
Kirjoittajahan vain POHTI eri nakokulmia.
Meidan asuinpaikan valintaan vaikutti se, etta 4v lapsen ei tartte istua aamulla tuntia koulubussissa. Se tekee meista ilmeisesti sitten tosi "huonoja" vanhempia ;-)