Naapuriin syntyi 2 kk sitten kaksoset ja nyt sieltä kuuluu
pelkkää itkua, sekä äidin raivoamista :-( Säälittää ne vauvaparat, eivät ne vauvat sille mitään voi että itkevät ja jos äiti tuolla tavall raivoaa, niin varmaan itkevät vielä enemmän.
Pitäisikö tästä kohta ilmoittaa johonkin lastensuojeluun, että kävisi tarkastamassa tilanteen, ettei siellä tapahdu jotain pahoinpitelyä tai muuta vakavaa?
Kommentit (34)
Kyllä se on oikea paikka ilmoittaa asiasta.
Tuskinpa ottavat sun apuasi "apuna" vaan tunkeutumisena asioihisi. Lastensuojelu on ammattilainen tässä kohtaa.
Käy kysymässä tarvitsisiko apua tai sano vaikka että voisit tehdä ruokaa tai viedä lapset vaunulenkille tai jotain että äiti saisi vähän hengähtää.
jos lastensuojelu tulee paikalle.
Ap, etkö tosiaan voisi itse vaikka soittaa ovikelloa, pyytää äitiä vauvoineen teille kahville ja tarjota apuasi?
Ei sun tarvitse mennä sinne NAAPURIIN kylään, vaan tee niin, että soitat kelloa ja kutsut äidin vauvoineen teille. Se ei ole tungettelevaa.
parhaaksi näet.
2 kanssa on varmaan rankkaa., varsinkin jos sattuu olemaan koliikkia tjm. Silloin usein huutaminen helpottaa, ei sen silti tarvitse merkata pahoinpitelyä. väsyminen on inhimillistä. Mutta voithan itse varovaisesti kysellä äidin jaksamista.
kuin kolmonen. voisit kysyä,että tarvitseeko hän apua ja onko kaikki kunnossa. pienten kaksosten hoitaminen saattaa olla todella rankkaa (jos niillä on vaikka esim.koliikkia tms.)
niin olisit jo mennyt tarjoamaan äidille APUA. Kehtaatkin miettiä ensimmäisenä lastensuojelua!
Toinen idea on soittaa neuvolatädille (teillä on luultavasti sama) ja kertoa huolesi hänelle. Osaa sitten paremmin tarjota apua.
häiritsee. Aika noloo alkaa heti uhkailemaan lastensuojelulla. Jos äiti on yksin vastasyntyneiden kanssa päivät pitkät niin enpä ihmettele että raivoo. Mene ehdottamaan että menet vauvojen kanssa kävelylle niin äiti saa nukkua parin tunnin päikkärit? Ja vaikka muutaman kerran viikossa. kun sulla on aikaa täällä asiasta valittaa niin varmaan luulis olevan aikaa tuohonkin.
pitäisi kuitenkin jutella äidin itsensä kanssa? Kauheata että viranomainen korvaa välittävät naapuritkin nykyään. Kyllä lähimmäisen velvollisuus on kysyä, tarvitseeko tämä apua.
Siis välillä huusin tosiaan itsekin aivan kuin mielipuoli, kun olin valvonut ja hoitanut yötä päivää huutavia vauvoja. En tosin ihan vauvojen korvan juuressa karjunut. Joskus ryntäsin saunaan huutamaan niin lujaa kuin lähti. Oli pakko purkaa höyryjä välillä.
Toisaalta harmittaa, etten enemmän käyttänyt perhetyöntekijöitä apuna.
Ja sanot että haluasit vähän sylitellä vauvoja, saisitko vähän? Ja kun tarjoot kuuntelu-apua, se jo auttaa tosi paljon äitiä jaksamaan. Kahden kanssa on varmasti rankkaa! Kun yhdenkin kanssa palaa välillä käämit. Ei se tarkota että jos huutaa että ei välitä tai ois pahoinpitelemässä lasta. Ehkä on vanhemmilla väliti kireellä. Väsymys, riidat... kaikkee voi olla. Ilman että lapsilla ois hätää!
Kyllä se varmasti on rankkaa ja raskasta sillä äidillä, jos yksin hoitaa kaksosia päivästä toiseen. Mä en ymmärrä tota, että heti, kun yhden kerran kuuluu äidin raivoamista niin pitää soittaa lastensuojeluun, että nyt kyllä taitaa äiti pahoinpidellä lapsiaan. Kyllä se äitikin on oikeutettu tuulettamaan niitä tunteita välillä. Mene ja kysy tarviiko hän apua. Mä ainakin loukkaantuisin syvästi, jos joku naapuri mukamas tietäis miten mun asiat on paremmin ja soittas jonneki lastensuojeluun.
Äiti varmaan uupunut (inhimillistä) ja huutaa (inhimillistä myös). Voit auttaa arjen asioissa, laittaa ruokaa pakkaseen, käydä kaupassa samalla kun käyt itsellesi jne. Jos nuorella äidillä ei ole turvaverkkoa ja mies päivät töissä hän on tiukilla. Ei siinä viranomaisia tarvita, vaan lähimmäisiä.
Sukulaiset, tuttavat, kaverit, ne on lähimmäisiä, joiden kuuluu auttaa.
Jos he eivät auta, niin apua tarjoaa viranomainen. En mä edes huolis kenenkään tuntemattoman kahveja ja "sylittelyä". Ties mikä psykopaatti se voi olla.
Kotiapu, tai perhetyöntekijä taas olis ihan jees.
Jos äiti ei jostain syystä suostu tulemaan, niin sitten vaan tarjoutuisin joskus auttamaan. Sanoisin, että muistan millaista oli kun omat lapset oli vauvoja.
Kuten niiiiin monesti olen tännekin sanonut, se jaksaminen on joskus niin pienestä kiinni! Joskus jopa niin vähäinen, että joku vie hetkeksi lapset pihalle ja saa vaikka lukea päivän lehden rauhassa ja juoda kahvin, siinä se ;-)
Näin kauas on näemmäs menty naapuriavusta.
Ehkä ei kannata katsoa kaikkia kauhuelokuvia, jos se vie perusluottamuksen elämään ja toisiin ihmisiin.
Minusta naapuri, jonka kanssa ei ole koskaan keskustellut, ei ole lähimmäinen. Sukulaiset, tuttavat, kaverit, ne on lähimmäisiä, joiden kuuluu auttaa. Jos he eivät auta, niin apua tarjoaa viranomainen. En mä edes huolis kenenkään tuntemattoman kahveja ja "sylittelyä". Ties mikä psykopaatti se voi olla. Kotiapu, tai perhetyöntekijä taas olis ihan jees.
Jos astut törmäämään ulkona äitiin tai isään niin ota silloin vauvat puheeksi ja kyselle kuulumisia. Helpompi tarjota apua näin, kun mennä ovelle pimpottelemaan.
Saattaa äiti luokaantua, koska varmasti tiedostaa oman raivoamisesna ja häpeää sitä.
Ei lastensuojeluunkaan ilmoittaminen ole huono juttu. Saisivat varmaan apua.
kannattaa varmaan muuttaa takaisin sinne maalle josta on kotoisin... Kaupungissa on itsestään selvä asia että naapurit vähintäänkin tervehtivät toisiaan ja jos asutaan samassa rapussa, voi hyvinkin tehdä lähempääkin tuttavuutta, vaikkei ihan sydänystäviksi haluaisikaan. Kerrostaloissa huomaa kyllä, ketkä ovat maalta muuttaneita, ne on niitä jotka ei katso silmiin eikä tervehdi ollenkaan naapureitaan, mutta sitten ollaan kuitenkin tekemässä isännöitsijälle tai poliisille tai lastensuojeluun ilmoituksia milloin mistäkin (kuvitellusta) syystä...
Miksi et voi itse soittaa ovikelloa ja kysyä, tarvitsisiko naapuri apua? Siis ihan ystävällisesti.
Onko niin, että kaikenlainen auttaminen on nykyään poissuljettua, vaikka itse aistisitkin ongelman. Niin, että lastensuojeluun vaan ilmoitusta niin sillähän sun kädet on pesty. Jos vaikka yhden tunnin olisit apuna tai jotain.