Tunnetko vanhempia jotka ovat liian lepsuja kasvattajia?
Itsekään en ole minkään kovan kurin kannattaja mutta sentään jotain sääntöjä pitää olla ja vanhempi on se joka määrää ja päättää. Ainakin mitä tulee isoihin ja tärkeisiin asioihin. En nyt puhu mistään että 3-vuotias lapsi saa valita vaatteensa itse tai 8-vuotias saa sanoa mihin harrastukseen haluaa mennä.
Vaan siitä, että on olemassa myös vanhempia jotka EIVÄT USKALLA pistää lapsilleen vastaan, määrätä, komentaa vai miksi sitä ikinä kutsuisikaan. Vaan että se päätäntävalta on lapsella.
Itse tunnen perheen, jossa 4 lasta ja jossa ainakin äiti on todella lepsu lastensa kanssa. Se on ihan kamalaa katseltavaa kun joku 8-vuotias tekee ihan just niin kuin haluaa ja äiti lässyttää jotain vieressä. Luulen että tämä äiti ei uskaltaisi koskaan pistää todella tyttärelleen vastaan, näyttää siltä että haluaisi paremminkin olla jonkinlainen kaveri lapselleen.
Luulevatko tällaiset vanhemmat jotenkin, että lapselle ei koskaan saa olla todella vihainen vai mistä on kyse? Mitä he pelkäävät? ETtä lapsi ei enää rakastaisi vanhempaansa?
Onko teillä tällaisia tuttuja?
Kommentit (33)
liian tiukkoja kyllä useita. Lapset nukkumaan klo 19, kouluikäiset siis,mutta kun aikainen herätys. Ei ikinä esim mehua, kun se ei ole hyväksi. Vaikka lapset huutavat äitiä yöllä, ei mennä katsomaan, kun yöllä nukutaan.
Ja sellaisia, että kolmasluokkalainenkaan ei saa mennä puistoon yksin, kavereiden kanssa luisteleen, lähikauppaan tm.
varsinainen nössykkä. Onneksi perheessämme on toinen vanhempi, joka sanoo lapselle että "nyt peset hampaat" silloin kun isänsä sanoo "pesisitkö sinä hampaat".
ja kärsin siitä työssäni.
t. luokanope
Juuri lepsuja kasvattajia on aivan liikaa. Ei vaan uskalleta olla niitä VANHEMPIA, ollaan enemmänkin kavereita. Mukulat puhuu miten sattuu vanhemmilleen, opettajilleen ja muille aikuisille. Niiden lasten kanssa on moni vielä vaikeuksissa...
Mitenköhän sen kanssa oikein pärjää. Lapseni on ollut hänen kanssaan tekemisissä ja aina kuulema kiusaa kaikkia. Miksei äiti tee mitään tilanteessa jossa oma lapsi selvästi kiusaa toista! Ymmärrän jotenkuten jos äiti on temperamentiltaan täysi nössö ja lapset kovatahtoisia, tällaisenkin esimerkin tiedän ja lähinnä tunnen myötätuntoa todella pehmeäluonteista äitiä kohtaan. Mutta kun tämän kiusaajan äiti ei vaikuta ollenkaan nössöltä! Että mikä saa ihmisen toimimaan niin ettei kiellä lastaan joka nimittelee toista silmien edessä! Ihmeellistä.
täällä missä minä asun, niin ei todellakaan tällainen lässytys ja lepsuus ole tavallista. Useimmat lasteni luokkakavereiden vanhemmat ovat mielestäni normaaleja vanhempia, uskaltavat sanoa vastaan ja käytöksestä huomaa, että vanhemmat ovat ne jotka päättävät perheessä.
Sen sijaan on sitten just tämä perhe... Olenkin miettinyt, että mitäköhän tämän perheen lasten opet sanovat? Aika kamala oppilas tämä 8-v tyttö varmaan. Mieheni vetää erästä harrasteryhmää, jossa tämä tyttö oli mukana, ja mieheni kertoi jälkeenpäin että tämä tyttö ei koskaan tehnyt kuten hän sanoi, halusi aina tehdä oman pään mukaan. Todella raskasta kun mukana on sellainen joka jatkuvasti "vänkää vastaan".
Muistan kun tämä äiti haki tätä tyttöä päiväkodistakin niin tyttö ei koskaan tullut heti autoon ja lähtenyt kotiin vaan joskus äiti joutui seisoskelemaan pk:n pihassa jopa ½ tuntia odottelemassa. Koska äiti ei uskaltanut komentaa tyttöä. Tämän odotteluasian äiti kerran kertoi minulle. Kertoi miten raskasta oli hakea tyttöä ja ihmetteli että eikö muilla ollut samanlaista? No ei ainakaan jatkuvasti...
ap
Mitenköhän sen kanssa oikein pärjää. Lapseni on ollut hänen kanssaan tekemisissä ja aina kuulema kiusaa kaikkia. Miksei äiti tee mitään tilanteessa jossa oma lapsi selvästi kiusaa toista! Ymmärrän jotenkuten jos äiti on temperamentiltaan täysi nössö ja lapset kovatahtoisia, tällaisenkin esimerkin tiedän ja lähinnä tunnen myötätuntoa todella pehmeäluonteista äitiä kohtaan. Mutta kun tämän kiusaajan äiti ei vaikuta ollenkaan nössöltä! Että mikä saa ihmisen toimimaan niin ettei kiellä lastaan joka nimittelee toista silmien edessä! Ihmeellistä.
Välinpitämättömyys? Ei näe tuossa mitään vikaa??? Tai sitten on nössömpi kuin luulet:). JOtkut eivät vain sano ikinä lapsilleen mitään moittivaa. Eihän lapsen itsetuntoa saa pilata!
Liian pitkälle menee tämä lasten paapominen.
vaan että jos seisoo puolituntia hoidon pihassa että se meno kotona saattaa päinvastoin olla kovaa.
Julkisesti sitten ei näytetä sitä omaa minää ja ollaan hukassa kun lapsi kieltäytyy.
Mikä sitten on normaalia, parempaa kasvatusta? Huutaminen? Jotenkin tuntuu että näissä ketjuissa on aina hyvä tai paha. Eläminen ah niin mustavalkoista.
Sekin pitää ottaa huomioon onko oma lapsi ollut vaikea ja lapsi todellakin omien sanojen mukasesti saatu "kasvatettua". Unohtuuko nyt se mitä täälä niin usein jauhetaan: että lapsia on monenlaisia. Niinkuin aikuisiakin!
Kasvaako kiltistä lapsesta paha aikuinen vaan koska vanhemmat ei laittanut rajoja?
Minulla on kolme vilkasta poikaa. Varmasti joku katsoo vinoon, lähinnä näen asian siinä että kun on monta lasta niin saa puhua monelle lapselle, minusta on normaalia ettei lapseen uppoa kerrasta. Ei he silti pahoja ole. Ei energisyys ole huono asia! ;)
Minusta kuulostaa hyvin oudolta että puhut hyvin negatiivisesti LAPSESTA, miten EI KOSKAAN tehnyt mitä sanottiin, AINA vääntää vastaan.
Ehkä se oma asennekin on perseestä? Taas tuolta tulee Maija, mitä se taas tänään kiukuttelee?
Jotenkin sinustakin on kasvanut "tuollainen".
Kuka sopii yhteiskuntaan? Ei ainakaan se joka laittaa vastaan. On se sitten kiva kun haukutaan lasta ja vanhempaa.
Jos omat lapset on innostuvia ja helppoja niin johan on oma kasvatus esimerkillistä?
Miten sinusta pitäisi lapselle sanoa/tehdä jos ei vaan liiku tarhan pihasta?
olen kantanut sen huutavana, rääkyvänä ja huitovana autoon ja tapellut sille turvavyöt päälle. Eihän se ole äitiyden kohokohtia, mutta pakko se vaan on tehdä. Nyt on kiva ja tottelevainen eskari-ikäinen. Itse olen aika nössö mutta näen mitä seuraa jollen tsemppaa tässä asiassa.
Jollain kovapäisemmällä varmaan useampaan kertaan.
En nyt tarkoita, etteikö lapsella saisi omaa tahtoa olla. Tottakai saa!
Kyse oli nyt ÄIDISTÄ joka on liian lepsu. Miksi äiti ei esim. uskalla ottaa lasta kainaloon ja vaikka kantaa väkisin autoon? Miksi hän suostuu siihen, että seisoskelee päiväkodin pihassa ½ tuntia?
Näillä lapsilla ei ole kyllä kova kuri kotonakaan, sen tiedän varmasti koska olen sen verran usein heillä käynyt:). Ja ihan samoin äiti kohtelee kaikkia 4 lasta ja ihan samanlaisia rääväsuita kaikista 4 lapsesta on tulossa, valitettavasti:(.
Nuo lapset yrittävät sitten pomottaa muakin kun olen siellä käynyt, vaan kerrasta riitti kun sanoin että muahan sinä et määräile:).
Nyt en kyllä syytä lapsia yhtään vaan äitiä, joka ei uskalla näyttää kuka on perheessä se aikuinen ja se joka määrää kaapin paikan. Mitä tällaisista lapsista tulee teini-ikäisinä kun heitä saa pelätä jo nyt? (etteivät pompi silmille jos heitä ojentaa).
Itsellänikin on kolme eri luonteista lasta, pienin on se itsepäisin ja monen monituiset kerrat olen häntäkin joutunut pakolla kantamaan esim. autoon päiväkodista tai kaupan karkkihyllyltä väkisin.
En minäkään liian auktoritäärinen vanhempi halua olla, mutta uskon, että lapsi on hukassa jos hän saa liian paljon valtaa perheessä jo liian pienenä. Lisäksi hän ei kunnioita vanhempaa jos vanhempi ei osoita että hän on kunnioituksen arvoinen.
ap
on kasvatettu aika lepsuin ottein. Nyt vasta äiti alkaa havahtumaan kun lapsella ei ole minkäänlaisia tapoja eikä usko mitään vaan tekee oman pään mukaan asioita. Oli jopa tässä ihan varma, että tytöllä on adhd vaikkakin halutessaan keskittyy esim piirtämiseen tai kirjoihin. Silmiinpistävää on kyllä äidin selkärangattomuus ja peräänantaminen.
Lapsi on esimerkiksi kävelylenkillä saanut pienestä pitäen mennä jokaisesta portista sisään talojen etupihalle kävelemään, äiti ei välittänyt ollenkaan. Itse komensin samalla omaa poikaani joka kerta olla menemättä pihoille tämän tytön kanssa kun kävelylenkillä oltiin. Olihan se haastavampaa ja tylsempää kuin että olisin antanut juosta vapaasti, mutta lopussa kiitos seisoo. Nyt tämä äiti kerran tässä ihmetteli, kun hän sanoo tytölleen 3.5v ettei mene pihalle, niin tyttö vaan menee ja minun lapseni ei mene. Ja se sanominenkin on sellaista "hei et viitsisi olla menemättä sinne pihalle, hei jooko".
Kodistakin tulee julkisempi paikka jos sielä on vieraita.
Jos ei osaa muuta kuin joko tai (vaikka masentuneena) niin ei silloin kotonaankaan ole kuten kotonaan, vaan pitää yllä jotain ohjelmaa, kulissia!
10
murkkuja 3 kappaletta, joiden kanssa pystytään keskustelemaan asiat. Eivät haistata vittua, eivät huorittele, eivät paisko ovia.
Hyvin paljon tunnen perheitä, missä ei näin ole, mutta siellä onkin odotettu päiväkodin pihalla se puoli tuntia ja maaniteltu lapsia keskeltä ajotietä pois.
olen kantanut sen huutavana, rääkyvänä ja huitovana autoon ja tapellut sille turvavyöt päälle. Eihän se ole äitiyden kohokohtia, mutta pakko se vaan on tehdä. Nyt on kiva ja tottelevainen eskari-ikäinen. Itse olen aika nössö mutta näen mitä seuraa jollen tsemppaa tässä asiassa.
Ja minä tunnen naisen joka katseli lapsiani nenän vartta pitkin (ainoastaan kun energisiä, ei pahoja).
Oman lapsen kasvaessa kovaa lässytystä. Lapsi on kuin pellolla kasvanut, koska vanhemmat ei vaan täräytä vastalausetta, kanna sylissä jne. Miksi; kun se oma mussukka ei ole paha..
Siitä on naisella sitten alamäki alkanut ja masennusta ties mitä.
Tässä tosin taustalla kaikenlaista muutakin kummaa: eli lapsille ei järjestetä tekemistä, ei olla läsnä.
Jännää vaan se että mikä on yhdelle kultaa on toiselle roskaa!
Kuten itse en pidä painimista pahana ja toisen mielestä lapsien pitää istua hiljaa. Ainakin jos komennetaan niin.. ;)
10
Kyllä tunnen. Mieheni on aivan liian lepsu kasvattaja.
varsinainen nössykkä. Onneksi perheessämme on toinen vanhempi, joka sanoo lapselle että "nyt peset hampaat" silloin kun isänsä sanoo "pesisitkö sinä hampaat".
Kyllä v***taa aina olla se paskapoliisi ja kurinpitäjä. Välillä mies tsempaa vähän, mutta äkkiä se unohtuu.
Muuten on ihana isä ja lapsilleen todella läsnä. En vaan voi käsittää, miksi antaisi 2veen päättää perusasioista. Käyttää niistä neuvotteluun tuntikausia päivittäin.
kun lapsenne ovat yli 25v. Meidän iso lapsilauma on täynnä ihan erilaisia persoonia, ja vasta aika näyttää miten lapset onnistuvat elämässään. On helppo nähdä sitä ja tätä alle 10 vuotiaissa, yli 15 vuotiaiden kanssa on osattava luovia vaikeissakin olosuhteissa, ja kun oma lapsi on yli 23, voi jo huokaista helpotusta, ei suinkaan aina. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko lapsi pantu nukkumaan klo 19 vai ei. Tunnen myös aidsia sairastavan äidin, jonka lepsuutta haukutaan, lapsetkin tietävät äidin tilan ja oireilevat siksi monin tavoin, mutta jos aikaa elämässä ei olekaan, jaksaistko kuunnella muiden neuvoja?
kun lapsenne ovat yli 25v. Meidän iso lapsilauma on täynnä ihan erilaisia persoonia, ja vasta aika näyttää miten lapset onnistuvat elämässään. On helppo nähdä sitä ja tätä alle 10 vuotiaissa, yli 15 vuotiaiden kanssa on osattava luovia vaikeissakin olosuhteissa, ja kun oma lapsi on yli 23, voi jo huokaista helpotusta, ei suinkaan aina. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko lapsi pantu nukkumaan klo 19 vai ei. Tunnen myös aidsia sairastavan äidin, jonka lepsuutta haukutaan, lapsetkin tietävät äidin tilan ja oireilevat siksi monin tavoin, mutta jos aikaa elämässä ei olekaan, jaksaistko kuunnella muiden neuvoja?
kun lapsenne ovat yli 25v. Meidän iso lapsilauma on täynnä ihan erilaisia persoonia, ja vasta aika näyttää miten lapset onnistuvat elämässään. On helppo nähdä sitä ja tätä alle 10 vuotiaissa, yli 15 vuotiaiden kanssa on osattava luovia vaikeissakin olosuhteissa, ja kun oma lapsi on yli 23, voi jo huokaista helpotusta, ei suinkaan aina. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko lapsi pantu nukkumaan klo 19 vai ei. Tunnen myös aidsia sairastavan äidin, jonka lepsuutta haukutaan, lapsetkin tietävät äidin tilan ja oireilevat siksi monin tavoin, mutta jos aikaa elämässä ei olekaan, jaksaistko kuunnella muiden neuvoja?
no tällä äidillä ei kyllä mitään noin vakavaa tautia ole:). Tottahan se on helppo sanoa, mutta en usko että on hyvästä ettei lapsille pidetä mitään "kuria" (tarkoitan hyvässä mielessä ja lähinnä sääntöjä) pienestä. Luuletko että he sitten oppivat sen teini-ikäisinä kuin tuosta noin vaan?
Mua naurattaa kun ajattelen kun me kerran olimme tuon äidin luona kylässä ja siellä oli rakenteilla autotalli, johon oli juuri valettu lattia. Tämä heidän tyttönsähän paineli sinne lattiaa päin kovaa vauhtia, tää äiti ei sanonut mitään tai jos sanoi niin se oli jotain hiljaista"Annii älä viitti nyt" kun taas mä hädissäni komensin mun oman tytön ja sen toisen tytön pois sieltä ja heti he tulivatkin. Tällä toisella tytöllä taas alkoi alahuuli väpättää ja meni äitinsä "suojaan" lohtua saamaan kun paha täti oli uskaltanut häntä niin kovasti komentaa... Vaan minäpä ajattelin, että en halua että he menevät mitään betonilattioita pilaamaan käpälillään.
Tuo äiti on just sellainen ettei se komentele edes vaikka lapsi on juoksemassa ulos tiellekään auton eteen.
Mietin vain että mitä tällaisten vanhempien päässä liikkuu? Eivätkö tajua että tilanne vain pahenee lasten kasvaessa?
Mun eräällä toisella tutulla on jo parikymppiset lapset, on yh ja hänellä on todella ihanat ja hyvinkäyttäytyvät lapset. Heille ei todellakaan ole pienenä lässytetty eikä siinä perheessä ole kyseenalaistettu sitä kuka perheessä päättää. HÄn sanoikin että suhteet teini-iässäkin olivat mitä mainioimmat kun asioista on osattu puhua ja kaikkeen on puututtu ajoissa. Kaikilla on ollut selvät säännöt miten toimia eikä lasten ole tarvinnut uhmata niitä sääntöjä.
haukkui toista lasta ja lällätti tälle täysillä. Eikä paikallaollut kiusaajan äiti sanonut yhtään mitään. Äiti ei vaikuttanut miltään nössykältä edes, päinvastoin! Sitten kun haukkumista oli jatkunut jo ihan liian kauan, äiti sanoi jotain laimeaa.