Lue keskustelun säännöt.
Ulkopuolinen äiti :(
11.02.2010 |
Tunnen itseni ulkopuoliseksi 6 kk vauvan ja isän kanssa. Olemme hoitaneet tasapuolisesti vauvaa syntymästä alkaen ja olleen molemmat kotona. Isä on tehnyt saman kuin minä paitsi imettämisen. Tämä on ollut hienoa aikaa koko perheelle mutta nyt minusta tuntuu että vauva on luonut isäänsä paljon vahvemman siteen kuin minuun. Kun isä lähtee ulos vauva alkaa itkeä välittömästi isän perään, minun perääni hän ei ole koskaan itkenyt. Mummolassa vauva vierastaa hieman vaaria ja silloin tulee itku ja etsii katsellaan isänsä ja rauhoittuu..minut hän ohittaa nopeasti katseellaan. Heti kun isä astuu huoneseen alkaa vauva nauramaan ja hymyilemään sekä seuraa tätä katseellaan koko ajan...minun kanssa kitisee sylissä. Kuin vauva itkee paljon niin isän syli rauhoittaa, ei minun.
Tunnen itseni huonoksi äidiksi koska minusta tuntuu että vauva hylkii minua vaikka olen hoivanut ja rakastanut häntä yhtä paljon kuin isänsä...Olen todella iloinen ja kiitollinen vauvan ja isän suhteesta ja heillä kuulukin olla samanlainen suhde kuin äidillä sillä onhan lapsi meidän yhteinen kaikin tavoin.
Mutta kaikki te äidit varmasti tiedätte sen tunteen kun lapsenne on riippuvainen teistä ja saatte hänet rauhoittumaan syliinne ja tunnette kuinka vauvanne tarvitsee teitä...Minäkin haluan tuon tunteen :((((((
Kommentit (19)
Mies tekee kotoa töitä...enkä tietenkään halua viedä lapselta rakastamaansa isää tai rajoittaa heidän aikaansa..ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1110385/poikien_aidi…
Tuossa on linkki joka käsittelee asiaa. Olen tuon ketjun ap. Olin aivan maassa kun poika suosi isäänsä, mutta toisten äitien kokemukset auttoivat! Nyt olen ottanut mulle ja pojalle ihan omia rutiineja ja leikkejä käyttöön ja poika pitää taas minustakin. :) On ihanaa olla äiti! :)
koska imetät, vauva tietää, että olet ns. itsestäänselvyys ja ruokapankki. Isin kanssa ehkä enemmän hullutellaan ja "pidetään hauskaa". Kyllä se siitä...
Meillä tuo vaihe on tullu kaikkien lapsien kohdalla tosin vasta noin 1v tietämillä kun imetys on loppunu. Enää ei äiti kelpaa vaan isi nukuttaa, ja isi rauhottaa. Et oo huono äiti. Lapsi vain on sellanen. Ehkä se on se miehen ote. Tykkäät sinäkin varmaan olla miehesi sylissä? No siksi lapsikin rakastaa isäänsä. Ole onnellinen että miehes niin rakastaa lasta! Leiki ja höpötä lapselle enemmän. OLE muutakin kuin ruokapussi. Miehet on sellasia höpsöjä, ja siksi ne saa sen huomion lapselta. Kyllä se siitä. Eikä tuo ole edes ainoa kausi lapsen elämässä kun se hakeutuu mielummin isän seuraan. Odotas vain kun tulee uhma! Sitten äiti on se paha joka aina komentaa ja isi on se kiltti. Grr... kysyy hermoja mut menee ohi! =) Eiku jaksuja vain! Sä oot kuiten PARAS ÄITI lapsellesi! =)
Minkäs sille voi? Täytyy vaan sopeutua ajatukseen, että lapsi on nyt sitten sellainen "isän tyttö/poika":) Kyllä se äitikin silti tärkeä hänelle on ja jossain vaiheessa elämää tuo voikin sitten "keikahtaa" päälaelleen koko homma ja äiti onkin sitten se "tärkeämpi" hetken aikaa:)
Hyvähän se vain on että lapsille on hyvä side niin isään kuin äitiinsäkin!:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan tässä vierähtää kyynel silmään kun lukee viestejä...on tämä äitiys rankkaa kun koko ajan pitää murehtia :) Toivottavasti saan olla vielä joskus se "ykkänen" vauvalle
Jopa hampeiden pesu voi olla hauskaa! Meillä minä hoidan pojan hampaiden pesun kokonaan ja selvästi poika nauttii siitä. Aina ruoan päälle pyytää hammaspesulle, kihertäen. :) Ole vauvalle läsnä, kuuntele, juttele, hassuttele ja mene vaikka lattialle ryömimään hänen kanssa! Pääasia että "teette asioita yhdessä" ja välillä ilman miestäkin.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nyt jo isommat lapset, mutta nää tytöt on ihan selvästi enemmän isänsä tyttöjä. Mulle se sopii kyllä oikein hyvin. Ei ole mitään tarvetta heitä "käännyttää".
Mutta toisaalta vanhemmat ovat lapsia varten,lapsi otettava sellaisena kuin on eikä muokata sellaiseksi kuin haluaa. Lainaa vain on lapsuusaika lapsen meille vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi loukkaavalta se tuntui, kun sukulaisetkin sen huomasi ja asiasta huomauttelivat.
Sitten syntyi kuopus ja minä olin ykkönen ja isi ei ollut mitään.
Isi on se jonka kanssa on mukavaa ja äiti on se joka komentaa. Kyllähän mies on sellainen leppoisampi luonne, kun taas minä kiihdyn aika herkästi.
Joskus ottaa kyllä päästä kun mies sitten oikein painottaa äidin kieltoja esim. tänä aamuna kun sanoin, että ota tytölle puhdas paita, kun hänen lempipaidassaan on tahra, niin isi meni hakemaan uutta paitaa ja sanoi tytölle, että otetaan uusi paita kun ÄIDIN mielestä paitasi on likainen, arghh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei harmita. Minulla on ura ja isällä poika ja tytär (kaksoset). Samalainen suhde heillä olisi minuunkin jos olisin kotona kotiäitinä.
Eikö ole pääasia, että toinen on lapselle se turvasatama? Ja varmasti tollaisessa tapauksessa isä joka on ollut yhtä paljon lapsen kanssa. Mies kun luonnollisesti tuntuu turvallisemmalta kuin nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ainakin pitäisi odottaa vähintään puoli tuntia. Minkä tahansa ruoan syöminen pehmittää hammaskiillettä ja jos sitten harjaa, tulee erittäin helposti kiillevaurioita.
Nykytiedon mukaan hampaat olisi parasta pestä ENNEN syömistä, esim. aamulla ennen aamupalaa. Ja illalla tietty viimeisenä, mutta niin, että ruokailusta on kulunut riittävän pitkä aika. Ja useammin ei hampaita ole syytä pestä. On niin 70-lukua, jos on joka ruoan jälkeen kiire hammaspesulle.
vai äitiä. Riippuu enemmän äidin, isän ja lapsen persoonasta sekä siitä, kuinka paljon viettävät aikaa vanhempiensa kanssa.
Mulla kolme poikaa, 6v, 4v ja vauva, ja kaikki suosivat minua, noilla vanhemmilla tosin on ollut lyhyitä isäkausia. Äidin poikia ovat, mikä johtuu varmastikin siitä, että olen tähän mennessä ollut kotona reilut 3 vuotta lapsia hoitamassa (välillä toki töissä) ja isänsä matkustaa töiden takia viikoittain.
Tykkäävät kyllä isästään kovasti ja ollessaan paikalla isä ottaa vastuuta kaikesta paitsi imettämisestä. Mutta varsinkin pienten lapsien kanssa se ratkaisee, kuinka paljon heidän kanssaan pystyy olemaan läsnä.
Ehkä sitten joskus murrosiässä isä tulee äitiä tärkeämmäksi sukupuolesta johtuvista syistä, en tiedä.
En todellakaan kilpaile isä suosiosta, miten voisinkaan vauvahan on vasta 5,5kk vanha! Ei niin pieni vielä tajua kuka komemtaa ja leikitkin ovat aika alkeellisia vielä. Puhuin lähinnä äidin ja pienen vauvan "symbioosista", ymmärän kyllä että vanhemmalla lapsella on näitä vaiheita kun isä ja äiti vuorottelevat...
Alkaen jo siitä, että sektion jälkeen he olivat koko mun heräämössäoloajan yhdessä. Vaikka minä olin lapsen kanssa kotona, iskän ykkösasema on pysynyt koko ajan.
Näillä on niin erityinen suhde, että keskimmäinen lapsista on sanonut kerran surumielisenä, että olispa mullakin tuollainen iskä. (hänelläkin on hyvä isä, vaikka erottu ollaankin)
Vaikka iskä onkin kaikkein tärkein, niin mäkin olen lapselle tosi tärkeä.
Hyvä isäsuhde on mullekin plussaa.
tyttö 3-v on isin tyttö. mä tunne itseni välillä ulkopuoliseksi perheessä.
Isä jaksaa leikkiä, mä en :/
niin vauva alkaa taas luottaa sinuunkin.