Lue keskustelun säännöt.
Se expatin tarjouksen saanut äiti ja sen perhe on tehnyt päätöksen
11.02.2010 |
ja me siis lähdetään komennukselle!!! Lähtöä viivästettiin kesään, eli uudessa paikassa pitäisi aloittaa elokuussa. Sain myös tingittyä sopparin alkuun kolmivuotiseksi, eli sen jälkeen voidaan miettiä mitä halutaan. Mies on sopinut oman tutkimuksensa rahoittajan kanssa, että tekee nyt kolme vuotta tutkimusta puoliaikaiseksi eli alkuperäisen vuoden sijasta tutkimus valmistuukin viimeistään kolmessa vuodessa.
Perhesopu säilyi, kun tehtiin radikaali ratkaisu ja viestiin mukulat viikonlopuksi mummilaan ja käytiin oikeesti melkein yötä-päivää keskustelua aiheesta. Molemmat tuntuu nyt tyytyväiseltä. Miehen perimmäinen pelko tuntui olevan että hänen uransa ja omat työhaaveensa jäävät nyt minun duunini jalkoihin, mutta todellakin sovittiin, että kolmen vuoden päästä katsotaan taas yhdessä mitä halutaan ja sitten, jos niin on tarvis, on minun vuoroni juostaa.
Niin, ja isovanhemmille luvattiin maksaa pari kertaa vuodessa liput meidän uuteen kotimaahan. oma äitini kyllä jo sanoi että aikoo tulla heti syksyllä, kun on kuulemma aina halunnut käydä siellä :-)
Kommentit (25)
t. jo palanneen expattiperheen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan toki rouvan kotia tulee siivoamaan pienellä palkalla uuttera filippiina?
Mikäs katkera kommunisti se täällä itkee?
Annetaan sen siivoojan olla työttömänä tai mennä huoraamaan niin sinulla on parempi olo, vai?
Maksetaan vaikka 40 h/vk ahkeroinnista 200 €/kk. Jes! Kyllähän he kotimaissansa saavat vähemmän rahaa, eipähän tarvitse huorata kun tänne tulevat pienellä palkalla raatamaan orjiksi ...
Tottahan toki rouvan kotia tulee siivoamaan pienellä palkalla uuttera filippiina?
Mikäs katkera kommunisti se täällä itkee?
Annetaan sen siivoojan olla työttömänä tai mennä huoraamaan niin sinulla on parempi olo, vai?
Ja kyllä. Meillä on paikallinen kotiapulainen. Emme ole filippiineillä mutta hyvin vastaavassa kulttuurissa. Se että täällä pääsee kotiapulaiseksi ja vielä mukavaan ja reiluun perheeseen on lottovoitto.
Voit tulla meille katsomaan sillä väitän että meidän apulainen nauttii meillä olosta. Siisitä helppoa sisätyötä, tykkää lapsistamme. Paikalliseen palkkatasoon nähden hän on hyvin palkattu ja siihen päälle vielä ilmaiset ruuat jne.
Ap:lle onnea matkaan. Me olemme olleet nyt 2 vuotta. Ensimmäinen puoli vuotta oli todella rankka englantia osaamattomien lasten kanssa. Nyt on on helpompaa kun lapset on sopeutuneet kouluun ja osaavat englantia ja vähäsen paikallista kieltä.
Suomeen on usein ikävä mutta silti en kadu yhtään että lähdimme. PArisuhde on välillä koetuksella koska sitä joutuu niin paljon turvautumaan toisiinsa ja suomessa molemilla oli paljon omia menoja ja ystäviä. Onhan niitä täälläkin, mutta ei samalla tavalla. Perheen yhteinen aika on lisääntynyt tuplasti. Se on ihanaa, mutta se on myös rankaa kun ollaan koko ajan yhdessä.
Hienoa, että päädyinne ratkaisuun, jossa molemmat olette tyytyväisiä. Kirjoitin oman kommenttini siihen alkuperäiseen viestiisi ja silloin olin sitä mieltä, että miehen mielipidettä tulee kunnioittaa. Mutta nythän olettekin päässeet loistavasti yhteisymmärrykseen!!
Ystäväpiirissäni on paljon expateina olevia henkilöitä ja rohkeita päätöksiä nuo ovat. Itse kun en uskaltaisi ottaa ja lähteä.
Veljeni on ollut Kuala Lumpurissa töissä pari vuotta ja hän ainakin viihtyi kaupungissa loistavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla komennuksellani käytiin siellä usein :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka haluaisinkin? Ehei, hän on hiljaa ja hymyillen palvelee teitä länsimaisia. Pientä palkkaa nauttii vaikka isännät tienaavat tuhansia asuntoineen ym. lisineen.
Ah kun on mukavaa palata siirtomaa-ajalle ja elää kuin herra! Mitäs muista, pääasia että meillä on halvat apulaiset ja muut ettei edes kotirouvana (usein tällainen tilanne) tarvitse eväänsä nostaa sohvalta.
Ja kyllä. Meillä on paikallinen kotiapulainen. Emme ole filippiineillä mutta hyvin vastaavassa kulttuurissa. Se että täällä pääsee kotiapulaiseksi ja vielä mukavaan ja reiluun perheeseen on lottovoitto.
Voit tulla meille katsomaan sillä väitän että meidän apulainen nauttii meillä olosta. Siisitä helppoa sisätyötä, tykkää lapsistamme. Paikalliseen palkkatasoon nähden hän on hyvin palkattu ja siihen päälle vielä ilmaiset ruuat jne.
Ap:lle onnea matkaan. Me olemme olleet nyt 2 vuotta. Ensimmäinen puoli vuotta oli todella rankka englantia osaamattomien lasten kanssa. Nyt on on helpompaa kun lapset on sopeutuneet kouluun ja osaavat englantia ja vähäsen paikallista kieltä.
Suomeen on usein ikävä mutta silti en kadu yhtään että lähdimme. PArisuhde on välillä koetuksella koska sitä joutuu niin paljon turvautumaan toisiinsa ja suomessa molemilla oli paljon omia menoja ja ystäviä. Onhan niitä täälläkin, mutta ei samalla tavalla. Perheen yhteinen aika on lisääntynyt tuplasti. Se on ihanaa, mutta se on myös rankaa kun ollaan koko ajan yhdessä.
terveisin se, joka pari päivää sitten täällä avasi keskustelun aiheesta, että mitä teille tapahtui.
Oikeasti, tosi mahtavaa=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva että asia järjestyi sopuisasti, onnea matkaan koko perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja rohkeudestanne! Muistan sinut hyvin.
t. se entinen expat-lapsi, joka on kiitollinen kokemastaan vanhemmilleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varautukaa kaikkein pahimpaan ekana vuonna niin sitten sen jaksaa. Ekojen kuukausien aikana iskee armoton koti-ikävä uutuuden viehätyksen haihduttua. Kun vuosi on takana, tietää, että selviää. Ja kun palaa takaisin Suomeen, iskee ikävä kommennusmaahan... Se, joka Pandoran lippaan aukaisee, ei sitä enää voi sulkea. Tervetuloa kotimaattomien joukkoon sitten tulevaisuudessa. Ikävä aina sinne, missä ei ole.
Terkuin ex-expattiäiti
Olenkin miettinyt, mihin ratkaisuun päädytte. Olin yksi niistä kirjoittajista, jotka sanoivat, että miehenkin mielipidettä pitää kunnioittaa;) Hienoa, että saitte asian sopuisasti ja molempia tyydyttävästi järjestettyä! Tulehan kertomaan kuulumisia joskus!
Minuakin kiinnostaa mihin maahan muutatte???
Terkuin, ulkomamma
Parhaimmillaan komennus tosiaan rikastuttaa elämää niin monin tavoin.
Mutta suosittelen minäkin, että varaudutte jo nyt siihen että kuherruskuukausien jälkeen tulee Suomeen ikävä. Ja toisin päin, kun sitten joskus palaatte Suomeen ei sopetuminen käy välttämättä sormia napsauttamalla.
Meillä on myös juuri takana 3 vuoden komennus, ja sopeutuminen Suomeen ottaa aikas koville. 3 vuotta on kuitenkin pitkä aika.
Toivotan teille jokaiselle oikein antoisaa elämää kaukana.
Hieman haikeana lueskelen, meillä on takana 5 ulkomaankeikkaa ja nyt olemme "pysyvästi" Suomessa. Tosin eihän sitä tiedä vaikka vielä joskus lähdettäisiin...
Toivotaan, että mieskin viihtyy. "kotiinjäävän" osa on kuitenkin se rankempi, kun täytyy löytää se sosiaalinen verkosto. Työssäkäyvälle kontakteja synytyy kuitenkin helposti työpaikan kautta.
(pssst. Kyllä se miehen urakehitys kärsii, vaikka osa-aikaisena työskenteleekin. Mutta tilalle saa jotain muuta, mitä ei Suomessa voisi saavuttaa. Näin ainakin minulle kävi, sillä ulkomaankeikkojen aikana muut kollegat porskuttivat ohi, kun olin poissa näkyvistä ja minulla julkaisuja syntyi puolet siitä mitä muilla...)