Lue keskustelun säännöt.
sukunimistä... mielipiteitä?
11.02.2010 |
Meillä on syntymässä keväällä vauva, ja saatinkiin jo "riita" aikaiseksi vähän puun takaa. Pidin ihan itsesään selvänä, että lapsen sukunimeksi, tulee minun (äidin) sukunimi. Emme ole naimisissa, emmekä oikein missään tekemisissä mieheni suvun kanssa. Minun sukuni odottaa jo innolla uutta tulokasta. Nyt mieheni ilmoitti, että tietenkin lapsi saa sukunimen hänen mukaansa.
En tiedä... olenko tiukkapipoinen, kun haluan lapsen omalla sukunimelläni...?
Mielestäni lapseni "kuuluu" enemmän minun sukuuni, kun emme ole todellakaan ole isän suvun kanssa edes liiemmin tekemisissä. Esimerkiksi mieheni isä asuu ulkomailla, eikä edes tiedä piakkoin lähestyvästä perheenlisäyksestä, eikä mieheni aio hänelle siitä missään vaiheessa ilmoittaakaan, ei edes vauvan synnyttyä.
Yllätyin, että miehelleni tämä oli näinkin iso asia.
Kommentit (22)
(naisen) sukunimellä ihan vaan sen vuoksi, etteivät olleet naimisissa. kertoi miehelleen, että lapsi vaihtaa sukunimensä vasta, kun äitikin. Eli tavallaan patisti miestä kosimaan. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi ohittaa miehesi toivetta sillä perusteella että sinun sukusi olisi jotenkin tärkeämpi. Toivottavasti pääsette jollain tapaa sopuun!
miehesi kuin sinunkin lapsi? Ymmärrän kyllä tavallaan ajatuksesi, mutta eihän sitä lasta sukuun tehdä ja suvun takia joksikin nimetä! Teidän lapsi ja itsenäinen yksilö, jolla tulee olla juuri sellainen nimi, kuin te hänelle haluatte YHDESSÄ antaa.
Se, miten sopuun kyseisessä asiassa taas pääsette voikin olla kinkkisempi juttu, kun kerran molemmilla on noin vahva mielipide tulevasta nimestä. Mutta periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että mikäli ette sopuun pääse, niin SINÄ päätät lapsen nimen kun kerran ette ole naimisissa. Tsemppiä sukunimen vatvontaan!
isän ja äidin pitää vain päästä sopuun nimestä. Toinen joutuu joustamaan, niin kurjalta kun se sitten tuntuukin.
Sisareni antoi antaa lapselleen miehen sukunimen vaikka aikas samankuuloinen tilanne kuin teillä. Sisareni ei vaan halunnut tapella pelkästä nimestä vaan halusi keskittyä itse siihen tärkeimpään eli lapseen.
joo, en minä pidä omaa sukuani tärkeämpänä, mutta koen kyllä että lapsi enemmän kuuluu siihen sukuun.
Toisaalta ymmärrän mieheni kannan. Mutta kun minäkin haluaisin, että lapseni olisi minun kanssa samalla nimellä...
Olemme puhuneet naimisiinmenosta, mutta en aio sitä käyttää "kiristys"keinona. ;) enkä tiedä, vaihtaisinko sukunimeni vaikka menisimmekin naimissin.
Äh, ärsyttävä tilanne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T: äiti joka vaati lapsilleen oman nimensä, mutta myös mies oli (onneksi) siihen suostuvainen..
ja jostain luin, että jos sukunimiasia kärjistyy, niin äidin kanta voittaa.
Mutta onko tuo nyt taas sellainen asia oikeasti mistä kannattaa tapella...
En tiedä, asia on kyllä minulle tärkeä, mutta en jaksais tapella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi antaa vaikka mitä yhdistelmiä ja juuri tämä ei-naimisissa olevien väliviivalla molempien anto on erittäin tavallista..
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siita kiinni kumpaan sukuun lapsi kuuluu (kuuluu kumpaankin, isan ja aidin), vaan lahinna perinteesta. jos lapsellasi on miehesi sukunimi, tarkoittaa se sita, etta hanella on isa joka on hanet tunnustanut. jos lapsi on aitinsa sukunimella, niin perinteisesti on ollut ns. apara.
Äidin sukunimi ilmeisesti on se joka valikoituu jos vanhemmat eivät pääse asiasta sopuun. Usein aviottomat lapset saavat äidin sukunimen, vaikka vanhemmat olisivat avoliitossa, se tuntuu olevan käytäntö. Mutta oma sukusi ei ole mitenkään tärkeämpi eikä lapsi kuulu siihen enempää kuin miehen sukuun. Se miten paljon suku on tekemisissä ei mielestäni pitäisi vaikuttaa sukunimen valintaan! Yrittäkää nyt päästä sopuun vaan. Jos aiotte olla miehen kanssa yhdessä 'lopun elämää' eikä hänen sukunimensä ole mielestäsi ruma tms., miksi et antaisi periksi? Jos liittonne tulevaisuus on epävarma, pidä kiinni omasta nimestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli sama tilanne. Ilmoitin miehelle, että vauvan sukunimi on sama kuin omani. Ja toki olen valmis omani muuttamaan :) Kosi sitten 10 vuoden jälkeen :D
Nyt koko perheellä sama nimi.
Olen miettinyt aika ajoin, että mikä on varsinainen perustelu sille että lapsella on oltava juuri isän sukunimi? Etenkään kun tuolla ei ole enää mitään juridista merkitystä kumman nimellä on.
HS:ssä olen kyllä jo huomannut syntyneitä ilmoituksia lueskellessa että "pakkosäännöstä" aletaan luopua eli jonkin verran näkee jo ilmoituksia, joissa lapselle on valittu äidin sukunimi.
Yksi vaihtoehto voisi olla että lapselle annetaan sukunimeksi se, kumpi on harvinaisempi -- olisiko siinä mitään itua, jos muuten ei pääse sopuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina kirjoittamaan entisen sukunimensä tärkeisiin kaavakkeisiin?
vauvalle tulee äidin sukunimi, ellei äiti muuta ilmoita. Piste :)
Eri asia sitten kannattaako tuosta kovin suurta riitaa kehittää...
tuskin olen ainoa, jonka lapsi on saanut ensin äidin ja sitten isän nimen?? Kaikki avioliiton ulkopuolella syntyneet saavat äidin nimen!! Itse myös olen aikoinani ollut äitini tyttönimellä, kunnes vanhempani menneet naimisiin.
#13
en kysynyt sitä ivatakseni, vaan kun itse olen lapseni kanssa vastaavassa tilanteessa, niin ihan käytännön asiana. Anteeksi jos koit loukkaavana, sitä en tarkoittanut.
T: 15
Siis sitäkin tässä mietin, että miksi ihmeessä mieheni kuvittelee minun antavan periksi. Tai siis pitää sitä itsestään selvänä, että lapsi saa isän sukunimen.
En tiedä, hölmähän tästä asiasta on riidellä... mutta pitää nyt jutella. Mutta koen että minkä ihmeen takia pitäisi olla joku automaatio, että lapsi saa isänsä sukunimen. Toi äpärä-juttu on kyllä aika vanhaa ajattelua... ajatteleeko joku vielä oikeasti niin?
Molempien sukunimet eivät ole mitään äärimmäisen tavallisia, eikä myöskään mitenkään "rumia".
Lapsi tosiaan saa äidin sukunimen automaattisesti. Sen voi sitten vaihtaa - jos haluaa.
Vaikka menisimmekin naimisiin joku päivä, pitäisin oman nimeni, joka paljon kauniimpi ja harvinaisempi kun mieheni. Sen takia halusin sen myös lapsillemme ja isällä ei ole mitään sitä vastaan. Nämä äpärä-kommentit ovat nyt ihan mauttomia..
Meillä oli mahdollista ottaa molempien nimet väliviivalla, mutta halusimme mielummin ainoastaan laittaa minun nimeni.
Ja usein miestä nyt esim. lasten koulussa kutsutaan minun ja lasten suomalaisella nimellä tyyliin "monsieur Järvinen, tuletteko kirjoittamaan nämä paperit" ja meidän lapsia naurattaa..
7