Joko muistutat äitiäsi?

Enkä yhtään olisi halunnut, mutta osaan niiskauttaakin ihan oikeassa kohdassa, ja sitten syvä huokaus.

isään päivä päivältä enemmän...onko se sit oahempi vai ei:)

mutta toisaalta olen aina tahtonut olla samanlainen kuin äitini. Ei hermostunut koskaan (2krt muistan äitini suuttuneen ja silloin tosiaan suuttui), aina ymmärsi ja tuki, leikki, kuunteli ja lohdutti. Antoi tilaa ja rajat niin ettei juuri kummemmin tarvinnut edes murrosiässä äitiäni uhmata.



Vielä pdemmän pinnan tahtoisin että muistuttaisin enemmän äitiäni.

Osaako kukka neuvoa, miten tämän kierteen saa katkaistua, jotta tyttäreni säästyisi?

Ja olen siitä iloinen. Olen aina ihaillut äitini tehokkuutta ja olen todella onnellinen siitä, että alan muistuttamaan häntä :)

Ulkoisestikin kuulemma vuosi vuodelta olen enemmän äitini näköinen. Tälle asialle olen kyllä itse ihan sokea ja vakaasti sitä mieltä, että olemme aivan erinäköiset.

Mutta olen jo pitkään muistuttanut äitiäni, ainakin sukulaisten mielestä. Tosin äitini pitkän pinnan voisin itselleni suoda myös, mutta taitaa olla pinna peritty isältä(:

On paljon ystävällisempi, rauhallisempi ja järkevämpi kuin minä.

ehkä olen liian nuori. Tutuista ja sukulaisista on tullut äitinsä kopioita yli nelikymmpisenä. Se on todella koomista - vaikka nuorempana tuntuu olevan täysin toisenlainen, niin vain tyttärestä 90 prosentin todennäköisyydellä tulee äitinsa oloinen.

toki minussa on samoja piirteitä kuin äidissäni, kuten esim. puheliaisuus, mutta ne piirteet jotka äidissä ärsyttävät olen onnistunut välttämään - varmaan siksi että ne ovat juttuja jotka ärsyttävät vieläkin.

Joteskin ne hyvät puolet loistavat poissaolollaan.

Enkä muidenkaan mielestäni. Olen enemmän isääni tullut, luojan kiitos. Hallitsen siis hermoni ja osaan ajatella omilla aivoillani, en huuda, osaan kokata, vietän aikaa lapseni kanssa, en syyllistä, kurita tai saa hysteerisiä raivokohtauksia. Ymmärrän myös, että vain itseään voi muuttaa (äitini mielestä syy ja muutoksen tarve on aina muissa ihmisissä).



Ei meistä kaikista äitiemme peilikuvaa onneksi tule.