Lue keskustelun säännöt.
Onko totta siis että kukaan ei passaa miestään?
11.02.2010 |
minä ainakin passaan.. ollaan oltu yhdessä 6 vuotta. Minä kokkaan, laitan ruoan lautaselle, pilkon salaatin viereen, laitan pari leipäpalaa + maitoa ja kannan eteen. Nautin kaikesta tästä!
Useimmiten minä pyykkään myös, mies silittää itse vaatteensa. Joskus hän imuroin, muut kotihommat minä hoidan.
Kommentit (72)
Ruuan teen ja katan pöydän joka päivä. Ja aika usein teen myös iltapalaleivät ihan valmiiksi asti. Kahvit vien viikonloppuna sänkyyn jne. Mutta passataan minuakin :) Esim tuota kahvia saan arkiaamuina sänkyyn ennenkuin mies lähtee töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä kokkaan,pesen pyykit,siivoan,käyn kaupassa ja hoidan lapset. eikös tämä ole jo osana passausta.. mieheni tuo minulle silloin tällöin kupillisen kahvia jos satun istumaan sohvalla katsomassa tv:tä
"mies pesköön oman pyykkinsä"-kommentit... Tämä nyt ei liity tähän passaamisaiheeseen, mutta onko teillä siis omat pyykkikorit tms...? Itselleni ei kyllä tulisi mieleenkään alkaa erottelemaan omia ja miehen vaatteita jotta pesisin niistä vain toiset :) VÄrin ja pesuohjelman mukaan meillä pestään, johan sitä saisi odotella pitkään esim. että milloin pyöräyttää koneellisen vaaleita/tummia 60 pyykkejä (alusvaatteita ym) jos sen pitäisi täyttyä vain omasta pyykistä...? Eikä pyykkääminen minusta muutenkaan ole mitenkään "vaativaa" tai "rasittavaa", herranen aika eihän siihen mene kuin minuutti kun viskoo koneeseen vaatetta. Ja sitten ne sieltä kuivuriin.
Mutta kukin tehköön tyylillään, eipä siinä mitään.
Mä en siis enää pese miehen vaatteita. En myöskään vie niitä lattialta pyykkikoriin, en ota pois pyykkinarulta, kaappeihin en ole laittanut niitä enää aikoihin.
Lopetin miehen pyykkeihin koskemisen, koska kun pesin pyykkiä ja vein puhtaat miehen sängylle, hän illalla nukkumaan mennessään tiputti ne lattialle ja siihen ne jäivät. Parhaimmillaan olivat kuukauden läjässä lattialla ja sekoittuivat vähitellen likapyykkiin. Kaappeihin en ole laittanut miehen pyykkiä enää aikoihin, koska meillä oli siitä kerran riita ja mies julisti hoitavansa kyllä itse vaatteensa kaappiin.
Mies ei myöskään enää koskaan (nykyään) pese yhteistä pyykkiä. Ei lasten vaatteita, ei lakanoita, ei mitään.
En siis tee enää turhaa enkä vastikkeetonta työtä.
Pyykkikoreja on vain yksi, eikä se ole mikään ongelma, koska mies säilöö likavaatteensa sänkynsä alla. Ei siis kuormita lainkaan pesuhuonetta tai pyykinpesurutiineja.
Meillä on tosiaan myös pari pientä lasta, joten ei tarvi erityisesti odotella pyykkikorin täyttymistä.
Että tällä tyylillä. Mielenkiintoista asiassa on seurata sitä, milloin mies hoksaa, missä hänen kaikki vaatteensa ovat. Nyt hän on valitellut jo viikon, että pitäisi mennä alushousuostoksille, kun ovat kaikki jossain hukassa.
No nyt kyllä ymmärrän toimintasi...
Onko tuollaisia miehiä oikeasti olemassa?! o_0 Säilöö likapyykin sängyn alla?! Minkä ikäinen hän on?!?
- se ihmettelijä joka ei kyllä myöskään pesisi miehensä vaatteita jos tämä olisi moinen kiittämätön sottapytty
Lopetin miehen pyykkeihin koskemisen, koska kun pesin pyykkiä ja vein puhtaat miehen sängylle, hän illalla nukkumaan mennessään tiputti ne lattialle ja siihen ne jäivät. Parhaimmillaan olivat kuukauden läjässä lattialla ja sekoittuivat vähitellen likapyykkiin.
Pyykkikoreja on vain yksi, eikä se ole mikään ongelma, koska mies säilöö likavaatteensa sänkynsä alla. Ei siis kuormita lainkaan pesuhuonetta tai pyykinpesurutiineja.
meidän perheen lähes kaikki kotityöt eli teen ruoan. hoidan siivouksen ja pesen pyykit eli kai mä sitten passaan jollain lailla, mutta en tee tätä siksi, että kaikki haluaisisn itse tehdä vaan et ne on vaan kasautunut mulle enkä jaksa joka päivä asioista huomauttaa ja tapella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tekee usein iltapalan ja tuo sen minulle olkkariin. Minä puolestani teen viikonloppuisin aamupalan. Pieniä juttuja ja aina tilanteen mukaan. Mukavaahan se on, kun molemmat huomioi toista. Se, että toinen passaisi aina toista, ei kuulu mielestäni toimivaan avioliittoon.
sitä kun ap. sanoi että mies maksaa aina ulos mentäessä viulut?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mies pesköön oman pyykkinsä"-kommentit... Tämä nyt ei liity tähän passaamisaiheeseen, mutta onko teillä siis omat pyykkikorit tms...? Itselleni ei kyllä tulisi mieleenkään alkaa erottelemaan omia ja miehen vaatteita jotta pesisin niistä vain toiset :) VÄrin ja pesuohjelman mukaan meillä pestään, johan sitä saisi odotella pitkään esim. että milloin pyöräyttää koneellisen vaaleita/tummia 60 pyykkejä (alusvaatteita ym) jos sen pitäisi täyttyä vain omasta pyykistä...? Eikä pyykkääminen minusta muutenkaan ole mitenkään "vaativaa" tai "rasittavaa", herranen aika eihän siihen mene kuin minuutti kun viskoo koneeseen vaatetta. Ja sitten ne sieltä kuivuriin. Mutta kukin tehköön tyylillään, eipä siinä mitään.
Mä en siis enää pese miehen vaatteita. En myöskään vie niitä lattialta pyykkikoriin, en ota pois pyykkinarulta, kaappeihin en ole laittanut niitä enää aikoihin. Lopetin miehen pyykkeihin koskemisen, koska kun pesin pyykkiä ja vein puhtaat miehen sängylle, hän illalla nukkumaan mennessään tiputti ne lattialle ja siihen ne jäivät. Parhaimmillaan olivat kuukauden läjässä lattialla ja sekoittuivat vähitellen likapyykkiin. Kaappeihin en ole laittanut miehen pyykkiä enää aikoihin, koska meillä oli siitä kerran riita ja mies julisti hoitavansa kyllä itse vaatteensa kaappiin. Mies ei myöskään enää koskaan (nykyään) pese yhteistä pyykkiä. Ei lasten vaatteita, ei lakanoita, ei mitään. En siis tee enää turhaa enkä vastikkeetonta työtä. Pyykkikoreja on vain yksi, eikä se ole mikään ongelma, koska mies säilöö likavaatteensa sänkynsä alla. Ei siis kuormita lainkaan pesuhuonetta tai pyykinpesurutiineja. Meillä on tosiaan myös pari pientä lasta, joten ei tarvi erityisesti odotella pyykkikorin täyttymistä. Että tällä tyylillä. Mielenkiintoista asiassa on seurata sitä, milloin mies hoksaa, missä hänen kaikki vaatteensa ovat. Nyt hän on valitellut jo viikon, että pitäisi mennä alushousuostoksille, kun ovat kaikki jossain hukassa.
avioliitossa tai muussa vakiintuneessa parisuhteessa mitään merkitystä, kumpi maksaa teatteriliput ja ravintolat... Mutta tuo ap:n avioliitto kuulostaa muutenkin aika 50-lukulaiselta miehen rahoittamine meikkeineen ja vaatteineen...
sitä kun ap. sanoi että mies maksaa aina ulos mentäessä viulut?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin tietää, kun suhteessa ei kumpikaan passaa kumpaakaan, että kuinka onnellista pitkään yhdessä olleiden parien elämä on.
Minä miellän passaamisen "auttamisena". Aito auttaisehalu on esim. työilmapiirin perustana ainutlaatuisen tärkeä, ehkä se kaikista tärkein.
=> niin myös auttaminen on parisuhteen ilmapiirin pohjalla
=> kun molemmat passaavat toisiaan, on parisuhdekin terveemmällä pohjalla.
Niin onnellisimmilta vaikuttavat parit, jotka passaa ja hemmottelee toisiaan.
Toiset isovanhempani, miehen vanhemmat, kummitätini miehensä kanssa ja muutama muu vanhempi pariskunta, he osoittavat rakkautta teoilla.
Kun taas esim. omat vanhempani ovat eronneet ja muistan heidän liitostaan sen että passausta ja hemmottelua ei ollut. Heillä oli ajatuksena, että kumpikin hoitakoon omat asiansa, "kyllä aikuinen ihminen saa itsekin tehtyä".
Mutta siis, oma tilanne...
Mies passaa/hemmottelee minua aika paljon. Tänään hän toi minulle hedelmäsmoothieta töihin evääksi. Hän saattaa illalla tehdä minulle leivän tai hedelmälautasen ja tuoda sen minulle sohvalle. Hän pyykkää ja laittaa minun vaatteet valmiiksi kaappiin. Hän käy kaupassa, jos minulle tulee illalla joku kummallinen mielihalu :)
Minä taas passaan miestäni enemmän arjen asioilla. Teen ruokaa ja leivon.
Oikeastaan taidankin tänään hemmotella miestä hyvällä iltapalalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyaikaisesta parisuhteesta. Isovanhempani kyllä käyttäytyivät kuvaamallasi tavalla. Silloin se kuului asiaan, nyt asetat miehesi lapsen tasolle.
Toisaalta, kukin tavallaan ja mitäpä siinä muut mukisemaan jos onnellisia olette.
itse ainakin tienan enemmän kuin mies ja olemme kotitöiden kannalta tasa-arvoisia.
en ole enkä näe miksi olisin hänen piiansa. Mulla on vaativa työ miksi minun pitäisi sitten tehdä kaikkea kotonakin. no kukin tylillään...
antaa ylimääräistä rahaa vaatteisiin ja meikkeihin, tuo kukkia jne. Olen toki itse myös työssä. Hän maksaa myös aina kun menemme ulos syömään, kahville taikka leffaan.
ap.
Teen 95% ruuista, pesen kaikki pyykit (laitan kaappiin noin 80%), mies siivoaa lattiat 90%, vessan 90%, matot 95%, tiskaus ehkä minä 70%, mies 30%... Nämä siis tavallisia kotitöitä.
MUTTA: Laitan ruuan miehen lautaselle, kaadan juoman hänen lasiin, korjaan astiat pöydästä (tämän tosin mies tekee välillä), tuon kahvia olkkariin, teen iltapalaa (esim. leivät) valmiiksi, aamusin saatan tuoda miehelle vaatteita kaapista kun on lähdössä töihin, yms. :D Hän tykkää siitä kovasti, ja en minäkään pahoillani ole. Joskus on kiva, kun mies yllättää minut esim. iltapalalla, jäätelöllä tms. :)
Silitän miehen vaatteet, hän inhoaa silitystä, minä taas tykkään siitä. Keitän kyllä päiväkahvit ja usein vien miehelle. Ruokaa en kyllä laita valmiiksi lautaselle, eikä mies kyllä tykkäisikään siitä. Kotityöt teemme kutakuinkin puoliksi, kumpikin kykyjensä mukaan, esim. minä leivon, mies imuroi, minä pyykkään ja mies vaihtaa autoihin renkaat ja hommaa polttopuut metsästä. Miehenikin passaa mua joskus, tekee usein iltapalan ja tuo makkariin tai laittaa mulle kylvyn valmiiksi ja tuo vielä lasin viiniä kaveriksi.
Eräs sukulainen otti vaimon Thaimaasta. Se nainen passaa miestään kuin pikkulasta. Mun mies sanoi, että tekee pahaa kattoa sellaista touhua kun nainen nöyristelee ja on kuin orja. Toinen ei tajua, että nainen tekee sen rahasta.
Yhdessä ollaan oltu reilusti yli 20v ja enimmäkseen on mennyt hyvin tai oikein hyvin.
vaan teen mielelläni ja ilahdutan miestä. saatan tehdä sämpylän jos mies pyytää,hieroa hartioita,käydä hakemassa kaupasta karkkia tms. Minusta on kiva miellyttää toista.sitten kun en jaksa "passata" niin sanon että mene ite,tee ite en jaksa ja mies menee:)
jota edeltää huuto ja kiroilu, tavaroiden paiskominen. Passaan välttyäkseni siltä kaikelta eli pitääkseni arkemme tasaisena. Passaan kuten hänen äitinsäkin passasi, pesen pyykit, silitän vaatteet, ostan uudet vaatteet, siivoan sotkut ja kodin, teen ruokaa josta hän pitää, jos ei pidä niin teen jotain muuta. Krapulaoksennuksetkin olen luutunnut. Eli voisi kai sanoa että elän nyrkin ja hellan välissä.
ja kannan aina iltapäivä kahvit nokan eteen.
ap.