Lue keskustelun säännöt.
Kokeilkaapa teiniäiditkin hoitaa itse lapsenne ilman
11.02.2010 |
minuutinkaan apua isovanhemmilta tai muilta sukulaisilta, vaikka seuraavat viisi vuotta putkeen! Ilman lomia siis ympäri vuorokauden ollen itse terve tai sairas, niin kotiäitinä hoidat itse lapsesi. Vain lasten isän tarjoamat mahdollisuudet käydä yksin kaupassa puolen tunnin ajan sallittakoon teillekin! Ja imettäkää siis lapsenne ainakin yksivuotiaiksi!
Jos ette näin tee, niin muistakaa kiittää heitä keneltä saatte apua. Saamaanne apu voi olla pientä, mutta hyvin hyvin merkityksellistä, kun ajattelette tämän toisen vaihtoehdon!!! Verratkaa tilannettanne siis vanhempana äidiksi tulleisiin ja uran tai miehensä uran vuoksi kauaksi suvun tukiverkosta joutuneisiin äiteihin!
Kommentit (33)
Itse teiniäiti, lapset ollut hoidossa yhteensä 4 kertaa 3v aikana. Ja ei en ole katkera siitä että vanhempi siskoni (ei todellakaan teiniäiti) käyttää isovanhempien "palveluksia". Niin kuin hän sen asian ilmaisee. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä juuri ne ovat auttaneet sinua ja miestäsi jaksamaan taas puoli vuotta eteenpäin?
Hakeudu hoitoon ennen lopullista burnoutia!
ps. Miten ihmeessä et ole AIKUISENA ja KYPSÄNÄ osannut etsiä itsellesi osallistuvampaa miestä???????
Miksi hyökkäys nimenomaan teiniäitejä kohtaan.Kyllä ne tukiverkot on tarpeen perheelle kuin perheelle ihan äidin iästä riippumatta, ja valitettavasti niitä ei kaikilla ole, ihan vanhempien iästä riippumatta.Jos ap:lta tukiverkko puuttuu, niin aloitappa sen luominen1
Kun ei ole, niin pärjätään näin, mutta ollaan kyllä aika vimmaisia. Emme ole kateellisia, mutta emme myöskään usko, että monikaan ymmärtää minkä prässin läpi meitä on puristettu, joten ei olla enää ystäviäkään heidän kanssaan:)
Sinkut ja/tai eläköityneet sukulaiset keksivät välillä aikuisten yöjuoksuja, joihin emme halua enää osallistua. Pitäkööt menonsa. Me keskitymme niihin, jotka tunnemme hädässämme oikeiksi ystäviksimme. Paras päätös moneen vuoteen!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No johan on paksua tekstiä!
Eli jos lapset käy isovanhemmilla yökylässä niin tarve siihen tulee vanhemmilta?
Olen 3-kymppinen 3 lapsisen perheen äiti ja meillä lapset käy mummolassa yötä, mutta todella vähemmistössä on ne kerrat kun tarve tulee meiltä vanhemmilta.
Me ollaan lapsia hankittu niin että ne jaksetaan itse hoitaa. Mummon voisi korvata vaikka Mannerheimin hoitajat, mutta omalle suvulle on isompi asia olla suvun lapsien elämässä mukana pyytteettömästi.
Itse myös tarjoudun hoitajaksi suvun lapsille, ei vaan sillä että vanemmat pääsee "tuulettumaan" vaan sillä että itse saa lapseen lisää mahdollisuutta tutustua -kuin että kahviteltaisiin silloin tällöin.
Kuule kaikki teiniäidit ei elä vanhempiensa tuen avulla!
Olen teiniäiti jolla on 8kk ikänen lapsi. Imetän vieläkin ja lapsemme on ollut yhden yön erossa vanhemmistaan. Isovanhemmilta emme ole saaneet mitään taloudellista tukea.
Voisimme viedä lapsemme hoitoon vaikka joka päivä isovanhemmilleen (niinkuin moni 35-vuotias äitikin voisi) mutta emme vie.
Nyt riittää toi yleistäminen! Jos sulla ap on noin rankkaa ni mieti oisko kannattanu tehä lapsia? Ja samalla voisit miettiä et miks oot noin katkeroitunu vanhapiika..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin mielestä mä olen/olin teiniäiti, sain esikoiseni 20-vuotiaana. Tunnen jokusen äidin, josta on tullut äiti 15-20-vuotiaana, eikä kukaan heistä ole hoidattanut lapsiaan kellään, päinvastoin. Eräskin 15-vuotiaana esikoisensa saanut, nykyään jo melkein 30-vuotias neljän lapsen äiti, on aina hoitanut lapsensa yksin, vain miehensä tuella. Äidin omat vanhemmat eivät koskaan olleet kuvioissa, olivat hylänneet omankin tyttärensä jo pikkulapsena, ja miehen vanhemmat asuivat kaukana. Ensimmäisen 10 vuoden aikana kukaan lapsista ei ollut kuin kerran vuodessa korkeintaan jonkun luona yökylässä. Tunnen myös äidin, joka oli 30-vuotias esikoisen saadessaan, sekä äidin, joka oli 43-vuotias esikoisensa syntyessä. Ensimmäisellä heistä tämä ainokainen on kerran tai kaksi kuussa yöhoidossa mummolla, kummilla tai tädillä, ja kolmesti viikossa lastenhoitaja pari kolme tuntia, että pääsee "viettämään parisuhdeaikaa" miehensä kanssa. Jälkimmäinen puolestaan ei päästä aarrettaan edes näkyvistään, ei puhettakaan että edes lapsen isä saisi hoitaa lastaan. Että niin ne vain eroaa toisistaan äidit, oli minkä ikäisiä tahansa.
Mulla on kaksi lasta, esikoinen pian 5-vuotias ja kuopus vuoden. Yökylässä ei ole kumpikaan ollut koskaan kenenkään luona, eikä heitä ole kumpaakaan koskaan hoitanut kukaan muu kuin minä tai mieheni, jos ei lasketa niitä 5 minuutin pätkiä, jotka ovat saattaneet olla perhekahvilassa tai jossakin kyläillessä jonkun muun sylissä. Joka ainoan vaipan on vaihtanut minä tai mieheni, joka ainoan sairauden olemme hoitaneet me, joka ainoan ruuan ja syötön olemme hoitaneet me.
teiniäidit ottavat apua vastaan vanhemmiltaan??
Itse olen kolmekymppinen, kaksi lasta, esikoisen sain 25-vuotiaana eli en voi lukea itseäni mitenkään teiniäidiksi.
En ole imettänyt kumpaakaan koskaan, isovanhemmat hoitavat molempia lapsia noin kolme-neljä kertaa viikossa parin tunnin ajan, kun minulla on harrastuksia, molemmat lapset ovat isovanhemmilla yökylässä parin kk välein, isovanhemmat ostelevat lapsilleni vaatteita ja leluja. OMG, olenkin teiniäiti.
Vai olenko sittenkin onnellinen aikuinen ihminen, onnellinen siis lähinnä siitä, että minulla on toimivat suhteet vanhempiini, jotka puolestaan nauttivat lastenlastensa kanssa yhdessäolosta ja näin ollen suovat minulla mahdollisuuden harrastaa. Vanhempani ovat minulle tärkeitä, läheisiä ja rakkaita ihmisiä, minun lähipiiriäni. En käytä heitä hyväksi, he osaavat kieltäytyä lasten hoidosta jos haluavat, lapseni rakastavat isovanhempiaan varmaan lähes yhtä paljon kuin minua. Kotona meillä on asiat hyvin, kummallakaan lapsella ei ole ollut mitään erityisiä ongelmia ja arki sujuu helposti.
Meitä on täällä maailmassa moneen junaan, valitettavaa jos kaikilla ei ole mahdollisuus läheiseen suhteeseen oman perheensä kanssa (kuten ilmeisesti aloittajalla..) mutta eihän toki aikuistuminen tarkoita sitä, että siteet katkaistaan kokonaan. Niin teiniäidit, ja vanhemmatkin äidit varmaan tekevät juuri niin kuin parhaaksi näkevät, hoitavat lapsen ypöyksin, tai jakavat vastuun jonkun siihen halukkaan kanssa. Kukin tekee omat valintansa, eikä täällä kukaan ole kasvottomana ja nimettömänä niin täydellinen, että oikeasti olisi oikeutettu heittämään sen ensimmäisen kiven.
Huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tulin 18 vuotiaana äidiksi. Nyt 2 lasta.
Olen hoitanut lapsiani aina 24h vuorokaudessa yksin. PAri kertaa vuodessa lapset ovat olleet yökylässä mummolassa. Kumpaakin lastani olen imettänyt kaksi vuotiaaksi.
En ymmärrä ehkä apn pointtia, mitä sillä haettiin. Mutta totuus on varmasti se, että teiniäideillä on mummot, jotka jakavat varmasti mukavasti hoitovastuuta - tavalla tai toisella.
saattais ollakkin nimittäin - meitä prässättyjä on muitakin iästä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä 12 kirjoittaa, ja olen nimenomaan samaa mieltä, että ei se, että isovanhemmat hoitavat lastaan, tarkoita, että vanhemmat heidät siellä hoidattavat. Miksei voi ajatella, että isovanhemmatkin ovat aikuisia ihmisiä, jotka osaavat sanoa, etteivät hoida, jos eivät halua, ja hoitavat, jos haluavat? Minun vanhempani ovat suoraan ilmoittaneet, ettei heitä kiinnosta minun lasteni kanssa olo ja heidän hoitonsa, joten he eivät hoida. Ei heillä myöskään ole mitään suhdetta lapsiini, mieheeni tai minuun - eivät edes tunnista heitä, eivätkä lapseni tunne isovanhempiaan. Mutta lapsen kannalta on varmasti parasta, että jokainen, joka hänen kasvatukseensa ja hoitoonsa haluaa rakkaudella osallistua, saa sen tehdä, eikä yritetä yksin hampaat irvessä.
- 11, joka unohti alkuperäisessä viestissää mainita, että imetin esikoista kaksivuotiaaksi, ja kuopusta niin pitkään kuin hän haluaa ;D
Sain esikoisen 18-vuotiaana, joten joidenkin mittapuiden mukaan olin siis teiniäiti.
Olemme mieheni kanssa olleet alusta asti päävastuussa lapsistamme, ihan "normaalisti" ovat mummoloissa olleet hoidossa, eli muutaman kerran vuodessa yökylässä + muutaman kerran päivähoidossa tai jossain reissuilla isovanhempien kanssa.
Aloitteet hoitoon ovat tulleet 99%:sti isovanhempien puolelta, ovat itse halunneet ottaa lapsia.
Mikä ongelma tässä sinulle on, oletko vain kateellinen?
Eivätkö omien lasten isovanhemmat auta lainkaan?
Ja miksi oletat, että nuori äiti ei osaa kiittää saamastaan avusta? Taidat olla vähän asenteellinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska asutaan kaukana vanhemmista (200km ja 500 km)mutta vanhempien puhelintuki on ollut tärkeää. Itse en oikein uskalla jättääkään lapsia vanhemmilleni, koska he ovat jo vanhoja ja väsyneitä.
Mutta miksi pitää olla katkera? Miksi isovanhempien pitäisi hoitaa lapsia? Toki on hienoa jos he sen tekevät omasta tahdostaan ja homma sopii kaikille, mutta ei nyt tarttis katkeroitua jos apua ei just siltä suunnalta saa.
Perhetyöntekijä, MLL:n hoitaja tms. kehiin. Ryhdistäydy! ajattele vähä nmitä katkeruus sull eitelles tekee! Vanhenet silmissä.
kyllähän tässä oli totta toinen puoli. Tunnen minäkin monia vanhempia, jotka ovat iäkkäämpiä ja hoidattavat lapsiaan sukulaisillaan. Osa sukulaisten halusta ja osa silkasta ítsekkyydestään ja suhteettoman suuressa määrin. Kyllä minuakin surettaa se, että lapsemme kaipaavat niin paljon isovanhempiaan, mutta isovanhemille on tärkeämpää omat harrastukset kuin lapsenlapset.
Halusin herätellä (tulevia) teiniäitejä sekä tämän yhteiskuntamme ja suomalaisten ihmisten, sukulaisten kauneuteen, että myös julmuuteen lähimmäisiään kohtaan.
ap
en ihan teiniäiti olekkaan.
Sain esikoiseni 21-vuotiaana. Hoitoapaua olisi tarjottu vaikka kuin, mutta olen lapseni itse hoitanut. No mieshän minulla on, mutta kyllä sitä myös 41 asteen kuumeessa itse joutuu lapsensa hoitamaan kun mies on töissä.
Imetin lastani vuoden kunnes lapsi itse lopetti, olisin mielelläni jatkanut vielä.
Lapsi oli ensimmäisen kerran hoidossa 1v 5kk iässä kun itse niin kovin mummolaan tahtoi. Itse olin kotona, enkä osannut tehdä niin yhtään mitään, oli liikaa luppo aikaa.. Kiitollinen toki olen!
Jaksaisin kyllä itse hoitaa lapsen ilman hoitoapua vaikka seuraavat viisi vuotta putkeen. Eriasia on sitten se että kyllä siinä isovanhemmat (ja lapsikin) vähän närkästyisivät kun eivät saisi lasta hoitoonsa.
Olen nyt ollut kotona lapsen kanssa 2 vuotta, seuraava lapsi syntyy kesällä ja olen siis siihen asti kotona kun nuorin on 3 vuotta. Olen siis kotona vajaa 6 vuotta ja mielestäni voin sanoa että olen itse lapseni hoitanut, jos ne (tai siis tuo vanhempi) ovat hoidossa 2 kertaa vuodessa.
[/quote]
ps. Miten ihmeessä et ole AIKUISENA ja KYPSÄNÄ osannut etsiä itsellesi osallistuvampaa miestä???????
[/quote]
Olen aikuinen (33v) ja menin naimisiin 4 vuotta sitten mieheni kanssa jolla on edellisestä suhteesta kouluikäinen lapsi, jota hellii ja hoivaa joka kerta kun on viikonlopun meillä. Tästä syystä, ja miehen puheistakin kun olin raskaana, sain sen käsityksen että mieheni on osallistuva isä, mutta toisin kävi! Sylittää vauvaa (nyt 8kk) noin vartin per päivä eikä vaihda vaippoja, syöttämisestä puhumattakaan. Repikää siitä ;)
Itse opsikelen ja usein isovanhemmat ja muut sukulaiset hoitavat lastani vaikka olen välillä kotona.. Ja vaikka olisin kotiäitinä tietäisin, että voisin viedä lastani hoitoon omien harrastusten ja menojen ajaksi.
Ja kyllä muistan siitä kiittää.
Mutta miten ihmeessä olet itsesi tuohon jamaan saattanut, ettei miehesi tarjoa sinulle kuin puolituntia kauppaa varten? Mitä sillä imetyksellä on tekoa tämän asian kanssa? Uran tai miehensä uran vuoksi kauaksi suvun tukiverkosta joutuneisiin?? Sehän on ilmeisesti ollut oma valintasi. Rahaa vai rakkautta..
Itse tulin 18 vuotiaana äidiksi. Nyt 2 lasta.
Olen hoitanut lapsiani aina 24h vuorokaudessa yksin. PAri kertaa vuodessa lapset ovat olleet yökylässä mummolassa. Kumpaakin lastani olen imettänyt kaksi vuotiaaksi.