Miksi meillä ei tärppää???

Sama juttu meillä. Poika syntyi 09/06. Toista lasta aloimme yrittämään heti.



Tärppäsikin samantien, tuloksena kohdunulkoinen. Seuraava ja sitä seuraava tuloksena kohdunulkoinen. Taas plussaa, yllätys yllätys kohdunulkoinen! En jaksa enään ajatella mitään. Itkettää ja masentaa, mitä olen tehnyt väärin. NELJÄ kohdunulkoista on jo liikaa!



Kyselyt toisesta lapsesta satuttavat. Varsinkin ke meitä pidetään itsekkäinä kun emme pojalle ole seuraa hankkineet.



IVF on kait ainut mahdollisuus saada lapsi. Aijon nimittäin pyytää sairaalassa nyt että poistavat tuon ainoankin johtimen kun ei siitä ole mihinkään.



Miehen kanssa ei ole hoidoista vielä puhuttu. Aijon nyt kun olen polilla seurannassa pyytää lähetteen jos mies on samaa mieltä.



T: Ull-Maij

Kovasti teille voimia ja haleja lähettelen! En tiedä muistatko (haluatko muistaa) minua, mutta kirjoittelimme joskus samassa/samoissa pinoissa (ent enskat + tonskat) Meillä pojat 02/06 ja 11/08, (nimimerkkini oli napero 79) ja täällä "tilauksessa" jo kolmas... (yritetty kuopuksen syntymästä saakka), mutta vielä ei ole tärpänny... (molemmat pojat julkisella alkunsa saaneet, joten toiveet ei kovin korkealla ole...)



Mutta toivottavasti saatte pienen tavalla taikka toisella, ennemmin tai myöhemmin... :)

Me olemme yrittäneet toista jo yli kahdeksan vuotta (välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti). Nyt hakeuduimme tutkimuksiin ja hoitoihin. Alussa itsekin ahdistuin kyselijöistä, mutta sitten päätin olla asiassa avoin ja kerroin utelijoille. Koin toisaalta myös vapauttavana, kun sain aiheesta avoimesti puhua.



Voimia sinulle :)! Ja muistetaan kuitenkin olla onnellisia siitä, että olemme ne esikoiset saaneet! Itse päätin jo monta vuotta sitten lakata suremasta sitä, jos ei toista tule ja olla kiitollinen siitä suuresta lahjasta, jonka saimme!



-K-

Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät olla näissä asioissa hiljaa...ja antaisivat jokaisen huolehtia ihan itse omista lapsiasioistaan! Meillä on toista lasta yritetty pian 7 vuotta. Nyt on kolme kertaa tehty inseminaatio tuloksetta, yhden kierron verran pidetään hengähdystaukoa, ja sitten IVF-hoitoon.. Asiasta tietämättömät eivät useinkaan tajua, miten paljon kyselyt satuttavat, ja että niitä lapsia ei todellakaan TEHDÄ. Olen ajatellut niin että nämä kyselyt ovat vain ihmisten omaa tyhmyyttä ja ajattelemattomuutta. Nykyään tulee vastattua uteluihin jo melko napakasti. Tavallaan olen alkanut vastuuttaa niitä kyselijöitäkin puheistaan. Tai joskus postun vain paikalta, jos esim. työpaikan kahvipöydässä aletaan esittää uteluita, tai laukoa niitä "totuuksia" että lapsille PITÄÄ tehdä sisaruksia lyhyellä ikäerolla, tai että ainoista lapsista tulee itsekkäitä jne. Näin idioottimaiset jutut yritän jättää ihan omaan arvoonsa! Mutta eihän se niin helppoa ole aina...joskus pitää vain kesken sukujuhlien käydä tirauttamassa itkut vessassa.

Voimia sinulle, ja onnea lapsen TEKEMISEEN;). Jos ei vauvaa ala pian kuulumaan niin kannattaa rohkeasti astella lääkärin puheille. Nykyään on hyviä hoitokeinoja, ja jos ei niilläkään tärppää, niin tietääpä ainakin itse tehneensä kaiken mahdollisen.. Ja muistetaanhan iloita siitä suuresta ihmeestä, että olemme saaneet yhden lapsen=)

Kovin monelle ei taida tulla mieleen, että jos on saanut yhden lapsen, se ei automaattisesti tarkoita, että niitä saisi yrityksistä huolimatta lisää.



Kävin vanhalla työpaikallani tekemässä lyhyen sijaisuuden ja kovasti kyseltiin, joko olisi pian toinen tulossa. Olin juuri saanut toisen keskenmenon peräjälkeen ja kerroin suoraan, että toiveissa on, mutta epäonnistumisten sarja on vain aikaiseksi saatu. Alun häkeltymisen jälkeen tuli kyllä paljon myötätuntoa.



Muut eivät ole kyselleet ja lähiperhe tilanteen tietääkin. Kyllä se kirpaisee, kun "kaikki muut" ovat jo onnellisesti toisella kierroksella.