Vauva hoitoon isovanhemmille 6kk iässä

sullahan on aivan loistavat lähtökohdat, anna mennä vaan!

Englannissa suurin osa ensimmäisen lapsen jälkeen palaa töihin tuossa 6kk kohdalla (kun äitiysloma loppuu).

Se että sä olet 6-7h/pv kahtena viikkona kuulostaa hyvältä tasapainoilulta, varsinkin kun lapselle tärkeät iovanhemmat hoitavat.

On töitä ja on töitä, jollekin assarilel ei parin vuoden hoitavapaa tee rakoa uraan kun taas esimerkiksi järjestelmäasiantuntijalle digi alalla 2 vuotta on pitkä aika....

Tämä palsta ei ole AP sulle oikea foruumi tälle keskustelulle ;)

Jos ap on 6 - 12 kuukautta ja isä 6 - 12 kuukautta, siitä ei tule molemmille kahta vuotta.



Onko jäänyt peruskoulu käymättä?

noin 60 tuntia kuussa (eli voitaisiin ajatella että 15h/viikko) jonka aikana lapsi on isovanhempiensa kanssa, niin miksi tämän aika olisi niin kamalaa lapsen kehittymisen kannalta? Mieheni käyttää saman verran harrastuksiinsa matkoineen viikossa ja siihen sitten lisäksi työt (40-70h/VIIKKO) ja silti mieheni on onnistunut luomaan lapseensa hyvän suhteen.

Miksei tämä töihin meno voi olla äidille sitä omaa aikaa, irtiotto vauva-arjesta?

Täytyykö äidin todellakin olla lapsessaan kiinni vuorokauden joka ikinen tunti?

Minä menin hoitoon 8-kuisena ja silti minulla on vanhempiini hyvät välit ja aina on ollutkin. Minä en ole koskaan kärsinyt siitä että en saanut koko vauvavuotta olla vain äitini kanssa.

Mielestäni edelleenkin ihmiset ja tilanteet on erilaisia. Minä haluan hoitaa lapseni kotona, jos kokisin sen taas raskaaksi/kaipaisin todella kovasti aikuiseen seuraan, minä voisin mennä töihin. Ap ei ole laittamassa lastaan tarhaan kokopäiväisesti, vaan tutuille isovanhemmille muutamaksi tunniksi.

Kyse tuskin on siitä että oman lapsen hoitaminen ei kiinnostaisi. Ja ei siitä lapsen hoitamisesta katkeroidu, mutta kyllä minäkin olen välillä kateellisena kuunnellut miehen juttuja töistä, kun itse on koko päivän kuunnelleut taukoamatonta huutoa ja tavaroiden paiskimista.

Kyllä, rakastan lastani, olen mielelläni hänen kanssaan ja siksi hoidankin häntä kotona, onko niin väärin jos välillä haluaisin olla miehen paikalla.

Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää että kaikki eivät tee samoin kuin sinä tai minä?

terveisin 9

Hah :) vai sijaissynnyttäjä!

Ei pidä paikkansa, lapsi on minun ja mieheni elämänsuola ja menee kaikkien asioiden edelle.

Ja kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi olla vauvani kanssa, sillä jopa salilla / kaupassa käyminen ilman vauvaa tulee kova ikävä pintaan.

Luepa vähän psykologiaa, ensimmäinen vuosi on ihmisen elämässä se ratkaisevin, silloin syntyy perusta koko elämälle. Se on pieni aika sinulle olla lapsesi kanssa, mutta iso asia sille pienelle.

miksi hankkia lapsia isovanhemmille. Sinähän olet sitten lähinnä sijaissynnyttäjä.



Jos sinä et halua olla kotona, isä voinee olla kotona vanhempainvapaan ja hoitovapaata.

kun neljäs lapsemme oli 6kk. Miehen vanhemmat hoitivat ja hoitavat edelleen lapset. Aloitin lyhyillä, n parituntisilla päivillä. Vauvalle voi olla aika hurjaa yhtäkkiä että olet pois sen 7-8 tuntia, pystyisitkö aluksi tekemään useampana päivänä mutta lyhyemmän aikaa? Vauva kuitenkin nukkuu paljon vielä pienenä eli silloin poissaolosi n neljän tunnin ajan esim ei niin kamalaa olisi. Itse tekisn niinpäin. Sitten pikkuhiljaa kääntäisin rytmin niin, että pidempiä päiviä harvemmin.

Hah :) vai sijaissynnyttäjä!

Ei pidä paikkansa, lapsi on minun ja mieheni elämänsuola ja menee kaikkien asioiden edelle.

Ja kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi olla vauvani kanssa, sillä jopa salilla / kaupassa käyminen ilman vauvaa tulee kova ikävä pintaan.

Muutenhan tuo "elämänsuolana olo" ei missään näy, jos oikeasti laitatte puolivuotiaanne hoitoon.



Siihen ei nykyään ole mitään pakkoa, koska täällä nimenomaan on nykyään lainsäädäntö, joka turvaa vanhempien oikeuden hoitaa lasta.

Joo minun on mahdollista tehdä ihan minkä pituisia päiviä vaan ja jos minua tarvitaan kotona, niin pääsen lähtemään töistä koska vain.

Voisikin olla hyvä idea tehdä ensin 2-4h päiviä ja sitten pidentään siihen 6-7tuntiin.

Vauvamme nukahtaa noin klo 19aikoihin, joten ajattelin tehdä noita pidempiä päiviä niin, että menen töihin vasta esim klo 15-16. Sitten kun vauva herää yösyötölle huomaa taas, että äiti on turvallisesti kotona.

mutta jääköön nyt ihmeessä isä hoitamaan lasta! Silloin saatte perheenä ihanaa yhteistä aikaa, ainutlaatuista sellaista.

Hah :) vai sijaissynnyttäjä!

Ei pidä paikkansa, lapsi on minun ja mieheni elämänsuola ja menee kaikkien asioiden edelle.

Ja kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi olla vauvani kanssa, sillä jopa salilla / kaupassa käyminen ilman vauvaa tulee kova ikävä pintaan.

Luepa vähän psykologiaa, ensimmäinen vuosi on ihmisen elämässä se ratkaisevin, silloin syntyy perusta koko elämälle. Se on pieni aika sinulle olla lapsesi kanssa, mutta iso asia sille pienelle.

miksi hankkia lapsia isovanhemmille. Sinähän olet sitten lähinnä sijaissynnyttäjä.

Jos sinä et halua olla kotona, isä voinee olla kotona vanhempainvapaan ja hoitovapaata.

Joillekkin ihmisille tuntuu olevan niin vaikea tajuta että ihmiset ja elämäntilanteet on erilaisia. Aina ei ole myöskään mahdollista että isä jäisi kotiin.

Mielestäni tuossa ratkaisussa ei ole mitään pahaa. Ap kuitenkin kykenee olemaan tuolloin melko paljon lapsen kanssa, varsinkin jos lyhyet työpäivät onnistuu.

Eiköhän se ole kaikkien parhaaksi että lasta hoitaa virkeä ja onnellinen vanhempi, joka ei katkerana kaipaa töihin.

Enkä toki tarkoita että kotona itse lapsensa hoitava ei tätä voisi olla.

Itse olen kotona 2-vuotiaan kanssa (ja kyllä, olen virkeä ja onnellinen ;).

Lapseni on ollut hoidossa alle kymmenen kertaa, ensimmäisen kerran vasta 11kk iässä. Vanhempieni hoitoon lapsen luotan ja mielellään he hoitavatkin, ei vaan ole ollut enempää tarvetta hoitajalle.

Ymmärrän kuitenkin ihmisiä joilla asiat eivät ole niinkuin meillä.

Seuraavan lapsen kohdalla voikin olla etten ole kotona niin pitkään, jolloin näkisin isovanhemmat hyvinä hoitajina. Varsinkin kun mieheni on itse sanonut ettei jaksaisi tehdä tätä mitä minä kotona teen (ja tiedän että hänellä ei kestä pinna tuon 2-vuotiaan tahtoikäisen kanssa edes tuntia.)

Itse sinä ap varmasti tiedät mikä ratkaisu on teidän perheelle parhaaksi! :)

Jos ei vanhempia oikeasti kiinnosta hoitaa puolivuotiasta lastaan, niin mitä muuta se on kuin lapsen synnyttämistä muille?



Jos äiti oikeasti siitä katkeroituu, että joutuu hoitamaan omaa lastaan yli 6 kuukautta tai isä siitä, että on kotona oman lapsensa kanssa 6 kuukautta, niin kyllä ko. lapsi kuuluu adoptioon, eikä moisille "vanhemmille".

onko paikalla ihmisiä, joilla isä olisi jäänyt vanhempainvapaalle?

   TT

p.s. minun olisi mahdollista palata töihin, kun lapsi on 6 kk. Isä olisi halukas jäämään kotiin sen jälkeen. Mutta toimiiko tuo käytännössä?

‘Itselläni on sellaine fiilis esim.muutamasta tutusta, että lapsi/lapset ovat tekosyitä jäädä kotiin laiskottelemaan pahimmillaan jopa useaksi vuodeksi.‘

Muuten ihan ok, mutta tämä pätkä tekstissäsi antaa sinusta hyvin oudon kuvan. Olet hyvin tuomitseva niitä vanhempia kohtaan, joille oman lapsen hoito ja kasvatus on oikeasti arvokas tehtävä.

Miksi sinun ratkaisuasi pitäisi ymmärtää ja kannustaa, jos sinun oma asenteesi on tuo.

Et sitten imetä ollenkaan? Ei olisi onnistunut minulla tuollainen. Kaikki kolme lasta täysimetyksellä ekat 6 kk ja senkin jälkeen vuoden ikään ainoana juomana rintamaito. Lisäksi en olisi pystynyt jättämään noin pientä vauvaa kenellekään hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Et sitten imetä ollenkaan? Ei olisi onnistunut minulla tuollainen. Kaikki kolme lasta täysimetyksellä ekat 6 kk ja senkin jälkeen vuoden ikään ainoana juomana rintamaito. Lisäksi en olisi pystynyt jättämään noin pientä vauvaa kenellekään hoitoon.

Tuskin ap enää tokaluokkalaista imettää? Vaikka mistä näistä nykyään tietää... 

Tuo miehen "huomattavasta varallisuudesta" puhuminen, vaikkei se varsinaiseen aiheeseen liity, saa vähän provotutkani piippaamaan.

Mutta aihe on mielenkiintoinen, ja siispä otan sinut tosissani.

Perheestä, äidistä, hoitajasta ja ennen kaikkea vauvastahan se riippuu. Itse olen mennyt töihin lasteni ollessa 9 kk, aluksi kahtena viikkona kuussa. Työpäiviä ei ole ollut mahdollista lyhentää, vaan olen ollut poissa 8-9 h. Hoitajana on ollut lasten isä.

Vanhemmille lapsilleni tämä on ollut ok, mutta kuopus (nyt 5 kk) on eri maata. Hän puhkeaa järjettömään ahdistushuutoon, jos en ole hänen herätessään näköetäisyydellä. Olen aika varma, ettei häntä puolivuotiaana jätetä edes omalle isälleen. Katsomme, miten tilanne kehittyy. Vauvaa en aio kiduttaa.

Tästä vauvasta näkee oikein konkreettisesti päällepäin sen, mitä psykologit tarkoittavat sanoessaan vauvan maailman hajoavan ensisijaisen hoitajan ollessa poissa.

Vanhempasi ovat omansa kasvattaneet. Tee sinäkin samoin. Laita lapsi vaikka perhepäivähoitoon.

Mun pomo jäi aikoinaan hoitamaan vauvaa, kun vaimo sai elämänsä työtarjouksen. Vauva oli 3-4 kk vanha, ja isä hoiti yli vuoden. Muistelee usein hienoja aikana, ja isä ja lapsi ovat edelleen hyvin läheisiä, harrastavat yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo miehen "huomattavasta varallisuudesta" puhuminen, vaikkei se varsinaiseen aiheeseen liity, saa vähän provotutkani piippaamaan.

Mutta aihe on mielenkiintoinen, ja siispä otan sinut tosissani.

Perheestä, äidistä, hoitajasta ja ennen kaikkea vauvastahan se riippuu. Itse olen mennyt töihin lasteni ollessa 9 kk, aluksi kahtena viikkona kuussa. Työpäiviä ei ole ollut mahdollista lyhentää, vaan olen ollut poissa 8-9 h. Hoitajana on ollut lasten isä.

Vanhemmille lapsilleni tämä on ollut ok, mutta kuopus (nyt 5 kk) on eri maata. Hän puhkeaa järjettömään ahdistushuutoon, jos en ole hänen herätessään näköetäisyydellä. Olen aika varma, ettei häntä puolivuotiaana jätetä edes omalle isälleen. Katsomme, miten tilanne kehittyy. Vauvaa en aio kiduttaa.

Tästä vauvasta näkee oikein konkreettisesti päällepäin sen, mitä psykologit tarkoittavat sanoessaan vauvan maailman hajoavan ensisijaisen hoitajan ollessa poissa.

Tässä oli useampi klassinen provosyötti.

-omaisuudella kehuskelu

-hyvin varhainen lapsen hoitoon laitto

-ilkeä ja pisteliäs kommentti eri tavalla toimivien suuntaan