Lue keskustelun säännöt.
kirjailijoita tai muita "yksin puurtajia" linjoilla?
08.02.2010 |
Tilanne on siis tämä, että kirjoitan kotona omaa kirjaa. Aiemmat työni olen saanut hyvin valmiiksi, mutta nyt en vaan saa mitään koneelle. Päivät pitkät istun kyllä koneen ääressä, mutta pyörin netissä ja keksin kaikkia tekosyitä mitä pitää tehdä ennen kuin alan kirjoittamaan. Ahdistaa todella.
Miten te muut oman projektinne parissa olevat saatte työkurin itsellenne?
Kommentit (6)
Syön kunnon aamupalan ja istun koneelle.
Sääntönä on, että pääsen lounaalle kun on 1 sivu tekstiä. Kirjoitan monena päivänä ihan silkkaa skeidaa... mutta sit joskus se vaan natsaa ja lounaskin saattaa unohtua kun teksti tempaa mukaan.
Ja niistä skeidasivuistakin voi myöhemmin mönkiä joku käyttökelpoinen idea tekstiin.
: )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toihan on ihan hyvä idea. Mulla just aamut ovat tosi vaikeita. Iltapäivällä ja illalla työ luistaa aina paremmin, mutta silloin tarvitaankin jo äitiä perheeseen.
Joskus leikittelen ajatuksella, että ryhtyisin kirjoittamaan pelkästään öisin ja nukkuisin sitten aamupäivät, mutta en tiedä toimisiko sekään? Täytyy kokeilla tota "ei lounaalle ennen kuin..."-sääntöä
kahdeksasta neljään... suosittelen tuota aamulla aloittamista, vaikka kuinka tökkisi. Ei surffailua, raakaa duunia vaan! Ethän voi yölläkään kovin valvoa, jos lapset sattuu valvottamaan. Kertyy helposti törkeä väsymys ja sitten ei ainakaan saa aikaiseksi mitään. Onnea!
käsin kirjoitettu paksu pakka, jonka hän halusi minun kirjoitttavan puhtaaksi jne.
Kustantaja oli katsonut sitä ja kehoitti puhtaaksikirjoittamiseen, kappalejaot oikein sekä oikeinkirjoitusasiat kohdalleen.
Tsemppa nyt minua, aikaa olisi kun lapset ovat nyt isoja. Silloin 30v sitten kun sain pakan oli liuta pieniä lapsia ja sitten vielä "iltikset" jotka ovat jo hekin opiskelijoita.
Olen usein ottanut pakan, ja kun olen ihmetellyt isän tunteella tehtyä kirjoitusta. Mies joka ei "puhu eikä pussaa" osaa ilmaista asioita herkästi, on asia taas jäänyt. kirjoittaminen...
Pitäisikö jo ottaa itseään "niskasta kiinni" ja aloittaa kirjoittaminen, isäkin kuoli viime vuonna eikä ehtinyt saada kirjaansa julkaistua. Huono omatunto, ja jos joskus saan urakan tehtyä valmiiksi, on kuin suuri kivi putoaisi sydämestä.
vaikka olen yöeläjä-tyyppiä: perspiraatio käyttöön, kun inspiraatio tökkii. Se että on yhdeksään mennessä saanut jo 1-4 sivua aikaan, toimii helevetin hyvänä kannustimena myös loppupäivälle. Aikaansaamiselle tulee ahneeksi.
Metodia ei voi käyttää jatkuvalla syötöllä, se turhan räpellys on sittenkin tarpeellista. Satoa ei saa, jos siemenen ei anna rauhassa myös itää. Se kuuluu luovan työn luonteeseen.
ja pidä kiinni niistä vaikka yötä myöten