G: Sattuuko epparin leikkaus?
En uskaltanut sitä toimenpidettä itselleni tehdä ekassa synnytyksessä, ja toinen oli sektio.
Sektio jäi mieleen mukavampana kokemuksena, mutta jos alatiehen vielä joutuisin, niin varmaan epparin ne leikkaisivat, mutta sattuuko se? Kummittelee mielessä kauhistuksena ja silpomisena. Repeäminen ekassa synnytyksessä ei tuntunut missään.
Eikä ne mitään olisi puuduttaneet minulla eikä ne puuduttaneet repeämiä ommellessakaan. Ei kuulemma auttaisi mitään. Sattui niin S****sti se ompelu!
Kommentit (41)
Mulle todettiin Naistenklinikalla, että tietenkin puudutetaan kun varmistelin, että puudutetaanko leikatessa ja ompelussa. Itse en ikinä suostuisi. Hätätilanteessakaan puudutuspiikin tuikkaus ei kestä kuin sekunteja... Ja jos on vielä isompi hätä, ei silloin ole kyse episiotomiasta.
kun jollain tylsällä puukolla yritettiin nirhiä, vaihdettiin puukkoa ja sitten onnistui, mutta kyllä sattui.
En kyllä ikinä suostuis.
Jos lapsi ei tule muuten ulos, tai halutaan saada nopeasti ulos niin pakkohan se väliliha on leikata. Ei siinä paljon sanota että "Antaa vaan sikiön kuolla tai vammautua, minä en halua epparia".
Ilman puudutusta minultakin leikattiin yhdellä rusauksella. Oli kiire, ei aikaa puudutuksiin.
ainakin välilihan repeytymisen puolesta joskus puhuttiin, että parempi itsestään kuin se että leikataan, päteekö vielä?
sairaalassa ovat sitä mieltä ettei turhaan epparia leikata, mutta aika helposti kuitenkin leikkaavat. Se on helpompi kursia kasaan kuin repeämät jotka voivat olla miten sattuu, ja jotain voi jäädä sitten ompelematta ''oikein''.
Itsellenikin leikattiin eppari, eikä vauvakaan edes iso ollut (normisynnytys, 2600g lapsella painoa)..
Puudutettiin jollain suihkeella, mutta se leikkaus sattui ihan saatanasti, onneksi ei kestänyt kauaa! Ja parani hyvin. Tikkaaminenkin sattui vaikka puudutusta oli siihenkin. Mutta mitäs tuosta nyt enää.
kauan sen puudutteen vaikutus kestää? Voisko sen pyytää etukäteen ennenku ihan viimeset hetket on käsillä, jotta olisi "varalla" vaikuttamassa jos tarvii leikata? Itsellä sellanen rakenteellinen juttu että on iso todennäkösyys että joudutaan leikkaamaan (eka lapsi tulossa) enkä haluis sitä joutua jännittämään että ehditäänkö puuduttaa vai ei..
mutta eipä paljoa kiinnostanut siinä vaiheessa. Intressit oli lähinnä saada muksu pihalle ja lopettaa monen vuorokauden huomattavasti kivuliaammat kokemukset.
En kyllä ikinä suostuis.
Jos lapsi ei tule muuten ulos, tai halutaan saada nopeasti ulos niin pakkohan se väliliha on leikata. Ei siinä paljon sanota että "Antaa vaan sikiön kuolla tai vammautua, minä en halua epparia". Ilman puudutusta minultakin leikattiin yhdellä rusauksella. Oli kiire, ei aikaa puudutuksiin.
No jopas taas kärjistettiin. Eihän se puudutus nyt kauaa vie ja sen voi kyllä tehdä ihan varmuuden vuoksi jo siinä vaiheessa kun huomataan että väliliha ei kertakaikkiaan anna periksi. Nykyisin valitettavasti synnyttäminen tuntuu olevan melkoista medikalisaation voittokulkua; ensiksi tuupataan suolihuuhtelu, sitten ajellaan karvat, annetaan jos jonkinmoista kipupiikkiä ja oksitosiinia, puhkotaan kalvot, makuutetaan äitiä piuhoissa laverilla, leikellään väliliha ja lopuksi vedetään imukupilla kun ei muuten synny.
Aika kaukana inhimillisestä ja luonnollisesta toiminnasta tuommoinen. Ja kaikkein ihmeellisintä tässä kaikessa on se, että naiset mieluummin alistuvat toimenpiteisiin kuin luottavat omaan kroppaansa ja tuntemuksiinsa.
Ja jos piikki on valmiina, sen tuikkaus vie sekunnin verran. Niin kiireellistä, yllättävää epparin tarvetta ei tule ikina! Silloin on kyseessä hätäsektiot sun muut, eikä niitäkään käsittääkseni tehdä Suomessa puuduttamatta/nukuttamatta.
Toisessa kätilö oli jo puuduttanut valmiiksi, mutta vauva tuli ilman leikkausta.'
Jännä kun moni sanoo ettei puuduteta. En minäkään huomannut sitä, kun kätiö laittoi puudutteen. Sattui muutenkin niin perkueleesti.
Jatkokysymys? Kuinka kauan olette ponnistaneet, ennenkuin leikattu? Mulla ensimm. n. 20 min ja toisessa heti 9 min jälkeen. Ku tuntuu, että osa saa ponnistella toista tuntia ilman edistystä.
Ja jos piikki on valmiina, sen tuikkaus vie sekunnin verran.
Eivät paikat heti puudu, vaan vaikutusta pitää odottaa. Eikä se piikki ole valmiina yleensä.
Kuinka kauan olette ponnistaneet, ennenkuin leikattu?
Yksi suppari ehti olla salissa ja heti huomattiin että sydänäänet laskevat supistuksen aikana. Tällöin tehtiin eppari. Sanottiin, että seuraavalla (=toisella) ponnistuksella pitää tulla ulos. Enempää ei odoteta. Kyseessä oli kylläkin keskonen.
(Ja lapsi sitten syntyi toisella ponnistuksella.)
Puuduttivat kyllä todella hyvin, tämä siis jyväskylän sairaalassa. Pelkäsin itsekin kamalasti ensin mutta imukupin takia halusivat tehdä.
Meillä leikattiin eppari, en sitä edes huomannut. Synnytyksen jälkeen vaan kätilö sanoi, että oli pakko eppari leikata, ei olisi muuten mahtunut pihalle.
Puudutteen laittoivat, ihmettelinkin, kun yhtäkkiä pistivät tuonne alapäähän neulalla, supistuksen tullessa. Kai ajattelivat, etten sitten huomaisi mitään. :) Olin kuitenkin liian kipeä kyselläkseni siinä vaiheessa mitään.
Ompelukaan ei tuntunut missään, puuduttivat vielä uudelleen juuri ennen tikkausta. Kai näihinkin on eri käytännöt. Itse synnytin Taysissa.
Hyvä kyllä että leikkasivat, lasken sen olleen vain itselleni plussaa, että vauvalle oli enemmän tilaa tulla ulos. Suosittelen. :)
Sattui aivan hirvittävästi kun tunnin kursivat minua kokoon ja lohduttelivat, ettei se puudu kun on niin turvoksissa tuo värkki. Huusin tuskasta ja täti sanoi vain, että älä purista sitä vauvaasi niin lujaa, sitähän sattuu. Pahempaa kuin itse synnytys!!!
ponnistellut tunnin verran, sitä ennen odotellut kolme päivää supistuksia sairaalassa kun meni lapsivedet joten olin niin tosi väsynyt jo valmiiksi. Sitten leikkasivat välilihan ja ottivat vielä vauvan imukupilla ulos, en olis nimittäin jaksanut enään hetkeäkään... :/
kuin leikkaamisesta. Nimittäin se suora haava tikkeineen paranee huonommin kuin luonnollisesti revennyt kudos ja saattaa muodostaa todella kipeän ja kiristävän arven, joka haittaa elämää vuosia, ei vaan heti synnytyksen jälkeen. Toki, jos vaihtoehtona on äksännen asteen repeämät, on eppari parempi. Ja olen samaa mieltä tuosta puudutuksesta, että kunnon hoidossa se tietty puudutetaan niin leikkaamista kuin tikkaamistakin ajatellen. Itse kävin ennen synnytystä (jo 4v sitten) NKL:n pelkopolilla suunnittelemassa synnytykuvioita ja siellä kyllä sanottiin, että puudutus on nykyään ITSESTÄÄNSELVYYS. Joten mielenkiintoista, ettei ihan joka paikassa olekaan. kun kuitenkin Naistenklinikkalla on eittämättä suurin pätevyys synnytysten hoitoon.
- en edes huomannut kun tehtiin; muuten sattui niin 'keleesti että en tiedä edes että puuduttivatko :) (luultavasti kyllä)
Laittoi ensin puudutteen piikillä. En tuntenut mitään, kuului vaan "narsk", yök. Ommellessa laittoivat vielä sitä suihkutettavaa puudutetta. Tämä 2008 NKL.
eikä sitä siinä olisi ehtinyt puuduttelemaankaan. Se on leikattava aika nopeasti kun tarve huomataan. Ompelua varten ehdittii nsitten puuduttaa, se ei tuntunut missään. Paranemisessa ei myöskään mitään ongelmia, eikä mitään rengastyynyjä tarvittu.