Onko kenenkään lapsi ollut psykiatrisella tutkimuksissa?

Tutkimuksissa löytyy ne asiat joihin lapsi tarvitsee erityistä tukea.



Tiedän kyllä yhden äidin joka kieltäytyi lapsen osastojaksosta eikä siitä mitään seuraamuksia ollut. Lapsi oli masentunut.

Tästähän ollut juuri keksustelua mediassakin. Tällä hetkellä nuori voidaan ottaa huostaan pelkän lintsaamisen takia. Meillä nuorella oli uhmakkuutta ja masennusta, oli kahdella eri osastollakin. Lääkärit olisivat halunneet laittaa laitokseen, mutta lastensuojelu vastusti, koska kotiolot hyvät eikä nuori käyttänyt päihteitä. Yleensä lastensuojelu kyllä on itse laittamassa nuoren sijoitukseen lähes ensimmäisenä.

Aamulla vein ja iltapäivällä hain, lapsi oli 5-vuotias. Lapsella oli omahoitaja, joka oli hänen kanssaan koko ajan, lisäksi osastolla oli muutama muukin lapsi. Ei ollut sairaalamaista ympäristöä, minulle jäi hyvät kokemusket ja saatiin viimein diagnoosikin, jota oli haeskeltu muiltakin osastoilta. Ei kannata jättää menemättä muutamien huonojen kokemusten vuoksi.

jos ovat hoidon kannalla ja perhe vastustaa. Ei ole urbaanilegendaa vaan totisinta totta. Omakohtaista kokemusta.

Lääkärit olisivat halunneet laittaa laitokseen, mutta lastensuojelu vastusti, koska kotiolot hyvät eikä nuori käyttänyt päihteitä. Yleensä lastensuojelu kyllä on itse laittamassa nuoren sijoitukseen lähes ensimmäisenä.

Tarkoitat varmaan että niitten ongelmaperheiden tapauksissa, joissa kovaäänisesti väitetään ettei ole mitään ongelmia ja että sossu laittaa ilman syytä sijoitukseen. Joopa joo. Teillä ei oikeasti ollut ongelmaa, ja sossu toimi sen mukaisesti. Pieni vinkki: älä usko kaikkea mitä sinulle puhutaan, tai kysy ainakin mitä jää kertomatta.

Kiva tietää, että tuo neurologinen puolikin tutkitaan psykiatrisella.

Olen samaa mieltä siinä, että psykiatrinen diagnoosi olisi parempi kuin neurologinen. Haluan vain saada sen totuuden mukaisen diagnoosin tai oikeasti en halua mitään leimaa lapseni otsaan, koska tämä kuitenkin koulussa pärjää hyvin ja ei ole missään nimessä tarvetta esim. erityisluokalle.

Syy miksi pelkään lapsen laittamista sairaalaan tutkimusjaksolle on hänen luonteensa. Arka, herkkä, ujo. Pienetkin muutokset sekoittavat lapsen arjen ja en tiedä miten hän reagoisi jouduttuaan yksin sairaalaan, varsinkin jos tutkimusjakso venyy pitkäksi. Mutta toivottavasti pelkoni ovat turhia ja niin varmaan onkin.



En tiedä mistä voi otta asioista selvää tuon huostaanoton suhteen, mutta olen käsittänyt, että yleensä lapsi otetaan huostaan jos vanhemmat ei suostu lapsen tarvitsemiin hoitoihin ja kai tutkimuksetkin niitä on?

Ap

kyllä ne ovat lastenpsykiatrisella tottuneet arkoihin ja pelokkaisiin lapsiin ja niihin jotka kaipaavat rutiinejaan. Siellä on ollut niitä ennenkin, ja he osaavat kyllä sekä toimia sen kanssa että huomioida sen tutkimuksissaan.



Mitä huostaanottoon tulee, niin tottakai lapsi oetaan huostaan jos vanhemmat jättävät selvästi tarpeen olevan hoidon pois. Eihän kukaan esim ole sitä mieltä, että vanhemmat saavat päättää, annetaanko sokeritautiselle insuliinia vai kuhnekylpyjä tai syöpäsairaalle solunsalpaajia vai piiskataanko paholainen pois. Sama pätee mielen puolen asioihinkin: jos lapsi tarvitsee hoitoa, hänen pitää saada sitä. Mutta vanhempien mielipide otetaan kyllä huomioon kun mietitään sitä, tarvitseeko lapsi hoitoa ja millaista. Kaikki tietävät, että kärpästasoisia ongelmia ei pidä ampua tykintasoisilla hoidoilla ja että on tasapainoteltava hoidon hyötyjen ja haittojen kanssa ja että nuo haitat esim voivat olla eri perheissä eri suuruisia vaikkapa sen mukaan, kuinka pitkä matka terapiaan on tai mikä on perheen rahatilanne niihin uhrata. Toisaalta sitten on vanhempia, jotka eivät näe ihan koko kokonaisuutta ja silloin se huostaanotto tulee kysymykseen.

Tällä hetkellä nuori voidaan ottaa huostaan pelkän lintsaamisen takia.

Lukevat vain nettipalstoja ja nielevät kaiken purematta? Eihän se nyt voi olla niin, että nuori lintsaa jos kaikki on hyvin. Se yhtälö ei vain voi olla mahdollinen yhtä vähän kuin 1+1 voi olla 3. Joten jos joku huostaanotetun äiti kirjoittaa että lapseni huostaanotettiin PELKÄN lintsaamisen takia, hän puhuu automaattisesti puppua. On jotain, joka saa nuoren voimaan pahoin ja lintsaamaan koulusta. Vanhempi ei suostu tätä tosiasiaa tunnustamaan, tai pidä sitä asiaa minään. Lastensuojelu sen sijaan on sitä mieltä, että kyseinen asia on todella vakava.

toivottavasti tilanne selviää. Mä olin ala asteella Lastenlinnan sairaalassa. Musta otettiin se sellainen aivokäyrä. muistan aina, kuina me sen jälkeen haettiin edamjuustoa ja omenamehua.

mun itäisen avohuollon psykiatri oli tosi töykeä, mua melkein pelotti mennä hänen vastaanotolleen. Katsoi mua vähän aikaa ja totesi sitten, etten ole työ, enkä opiskelukuntoinen. en kuitenkaan lannistunut ihan täysin noista sanoista, vaan  opiskelin työväenopistossa kieliä, pianonsoittoa. myöhemmin olin myös kotitalouskursseilla sekä 5 kielisen kanteleen tunneilla.