Onko kenenkään lapsi ollut psykiatrisella tutkimuksissa?

Minä olen ollut ja olen siellä edelleen, nyt ikää 30v. Kivaa on ollut rupatella kauniin psykologin/ ja välillä psykiatrin kanssa, meistä on itseasiassa tullut hyviä ystäviä tässä vuosien saatossa, toki nyt on ihan eri psykologi ja psykiatri kun lapsena, sillon oli sellanen karvanen äijä josta en yhtään pitänyt, liian karvanen ja ahdistava, ihan oikeasti siis, se ahdisti pientä poikaa jotenkin se äijän olemus siis ihan vain. Nyt on tosi hyvä etenkin psykologi ja lääkityskin ihan jees, aika pienillä mennään, omasta tahdosta. Turhaa ihmiset pelkää psykiatrista hoitoa, se on ihan jees kun se tapahtuu omasta tahdosta jne. Ei siinä ole mitään, se on itseasiassa tosi miellyttävää ja kivaa kun on joku ihminen joka tuntee sinut oikeasti läpikotaisin, paremmin, oikein paljon paremmin kuin läheisesi ihmiset.... En halua koskaan keskeyttää hoitoa. Se on ihanaa ♥

Juuri kerroin, että lapsella oli ongelmia, masennusta ja uhmakkuushäiriö. Lopetti koulunkäymisen. Oli terapeutit mukana ja kahdella eri psykiatrisella osastolla sekä kävi kahta eri sairaalakoulua. Osastot, lääkärit ja terapeutti olisivat halunneet ottaa lapsen huostaan. Lastensuojelu ei suostunut. On aivan varmaa, et jos nuori olisi kerrankin ollut kännissä, lastis olis myös puoltanut huostaanottoa. Jos olisi ollut joku muu lastiksen työntekijä kuin tämä, huostaanotto olisi tehty.



Lapsen ongelmat kestivät 3-4vuotta jonka jälkeen helpotti.



Ja aivan taatusti oli perheessä paljonkin ongelmia kun nuori oli niin sairas. Emme tosin juo ym. Mutta ymmärrätte varmaan, että jos lapsella paha masennus koko perhe kärsii ja on suurissa ongelmissa. Meillekkin ehdotettiin huostaanottoa ihan siksi, että jaksaisimme perheenä paremmin ja muut lapset saisivat elää turvallisimmassa kodissa.



En jaksa lukea tätä ketjua enempää. Täällä ihmiset puhuvat ihan puutaheinää.

Koetko siis, että jos lapsesi olisi huostaanotettu, se olisi tapahtunut lintsaamisen takia?

saa lukea sellaisia kommentteja että kauheeta, tiedän lapsen joka huostaanotettiin koska ei osannut sanoa s-kirjainta! (Tältä palstalta luettua, uskomatonta kyllä). Lintsaaminen on se mikä herättää huomion, katkaisee kamelin selän ja saa prosessin käynnistymään. Mutta eihän se ole huostaanoton SYY. Jos huostaanotto olisi 20:n tapauksessa tehty, syynä olisi ollut nuoren masennus, uhmakkuus, sen aiheuttama rasitus perheelle (esim. muille lapsille aiheuttama kuormitus), se ettei tilannetta saada kotona laukeamaan jne. Kannattaa pitää mielessä te jotka mietitte oman lapsen hoitojuttuja ja luette netistä kauhutarinoita lapsen huostaanotoista s-vian takia.

että huostaanotto ei välttämättä auta siihen, et nuori kävisi koulua. Voi kieltäytyä menemästä ja jos suostuu menemään, istuu siellä vaan eikä tee yhtään mitään. Eli ei pääse lainkaan eteenpäin. Eikä tule suorituksia. Näitäkin nähty.

että huostaanotto ei välttämättä auta siihen, et nuori kävisi koulua. Voi kieltäytyä menemästä ja jos suostuu menemään, istuu siellä vaan eikä tee yhtään mitään. Eli ei pääse lainkaan eteenpäin. Eikä tule suorituksia. Näitäkin nähty.

ollaan huolissaan VAIN lintsauksesta ja lintsaus on ainoa mitä katsotaan.

Tosin täysin erityyppinen tilanne kuin ap:llä. Lapsen vanehmmilla erittäin vaikea avioero, jossa toinen vanhempi pyrki tuhoamaan toisen elämän kokonaan. Käytti myös lasta aseena tässä välissä mm. pitäen lasta eristyksissä toisesta vanhemmasta. Lapsella oli alunperin erittäin hyvät välit molempiin vanhempiin, mutta vuosia jatkunut vaikea tilanne johti hänellä vakaviin tunne-elämän häiriöihin. Lähivanhempi vei lapsen tutkimuksiin lastenpsykiatriselle poliklinikalle alkuperäisenä ajatuksenaan käyttää tätäkin aseena toista vanhempaa vastaan. Lopputulos oli kuitenkin täysin päinvastainen. Tutkimuksissa selvisikin, että lapsen ongelmat johtuvat suureksi osaksi lähivanhemman toiminnasta. Lapsella todettiin kiireellinen terapian tarve.



Tästä vyyhti sitten lähti purkautumaan siten, että lapsi sai apua ja on nyt normaali, hyvinvoiva nuori. Ilman lastenpsykiatrisen poliklinikan paneutuvaa ja ammattitaitoista työtä tilanne olisi täysin toinen.

siis pääkaupunkiseudeulla. TArkoitatteko Lastenlinnaa vai Sörnäisten klinikkaa?

et huostaanotossa usein kyse juuri lintsauksesta. Jos nuoresi vähän juopottelee, varastelee ja on luvatta poissa koulusta, ei tule mitään lastensuojeluongelmia. Mutta odotappas jos nuoresi noiden lisäksi lintsaa. Jo tulee lastensuojelu kuvaan mukaan.



Kyllä ne on eniten kiinnostuneita lintsaamisesta. Juopottelut, viiltelyt ym hoidetaan avolla. Lintsarit otetaan huostaan.

jossa nuori juonut tappokännejä ja jäänyt kiinni poliisille, jäänyt kaupassa kiinni varastelusta, viillellyt itseään, pelkotiloja ym. Olisi saanut terapiaa mutta ei huvittanut. Lastensuojelu ja terapia antoivat asian olla.



Nyt jatko-opinnoissa ilmaantunut lintsaamista ja arvatkaas mitä?



Joutunut juuri laitokseen. Nytkö tehdään huostaanotto kun nuori melkein täysikäinen? Katsellaan.

lastenpsykiatrian poliklinikalla ja tutkimukset teki tiimi, jossa lääkärin ja psykologien ja sairaanhoitajien titteli oli ihan yksisanaisesti vaan psykiatrian... ei siis neuroa siinä mukana. MUTTA kyllä ne tutkimukset silti sisälsivät sekä tavallisen psykiatrian että neuropsykiatrian testejä. Ensin tehtiin nämä tavalliset testit lapsen tunne-elämän ja perheen tilasta, kognitiivisista ongelmista jms. Kun niissä ei havaittu mitään ongelmia niin tehtiin (osin jo samaan aikaan) neuropuolen testejä ja lopulta sieltä vahvistui juuri tuo mainitsemasi asperger. Minusta on hyvä, että nuo perusjututkin käytiin läpi, eikä se ainakaan minua loukannut millään lailla. On ihan hyvä tietää, että lapsemme ei ole vaikka nyt masentunut, skitsoidinen tai tyhmä sen aspergerin sijasta tai lisäksi...



Psykiatrista hoitoa on monenlaista. Ei voi sanoa, että psykiatrinen hoito ei sinänsä sovi aspergerille, koska esim neuropsykiatriakin on psykiatriaa. Ja behaviorismi jne. Ja kaikki assitkin on vielä erilaisia. Jotkut osat sopivat tietyille ihmisille ja toiset eivät. Meidän kokemus oli hyvä.



Mutta miksi ihmeessä teidän lapsi nyt on tutkimuksissa, jos koulussa menee hyvin ja kotonakaan ei ole ongelmaa? Diagnoosikriteerinä on kuitenkin, että pitää olla huomattavia ongelmia vähintään kahdella elämänalueella. Ja lasta, jolla ei ole ongelmia, ei kannata diagnosoida, sillä kyllä se kaikesta huolimatta myös leimaa ja aiheuttaa vaikeuksia tulevaisuudessa. Jos ei ole korjattavaa, ei kannata ryhtyä remonttiin. Jos lapsi kerran pärjää ilmankin, antakaa hänen kasvaa ihan rauhassa.



Terveisin yhden asperger-lapsen äiti.

Olen ollut jonkun aikaa töissä lastenpsykiatrisella. Kyllä siellä tutkitaan myös aspergerlapsia, eikä se niitten tilaa huononna. Tietenkin osastolla ei välttämättä voida toistaa niitä kaikkia rutiinejä mihin kotona ollaan totuttu. Mutta niin kuin jo 2 kirjoitti, älä laita lastasi mihinkään tutkimuksiin, ellei hänellä ole kerran ongelmaa. Lastenpsykiatrinen on sen verran tukossa niistä lapsista joilla oikeasti on ongelmia, etten tiedä, pääsisittekö sinne edes.

Ja kyllä meissä kaikissa on varmaan jonkin asteisia aspergerpiirteitä, mutta se ei tarkoita, että kaikilla se olisi. Diagnoosi todellakin edellyttää, että joillakin alueilla on ongelmia.

Syy miksi lapsi halutaan tutkimuksiin on aikaisempi lintsailu koulusta ja siitä tämä kaikki lähti. Oppi kuitenkin, että koulusta ei saa pitää omaa lomaa. Nyt ei enää kuullemma tulisi mieleenkään jäädä aamulla kotiin ja on käynyt koulussa tunnollisesti.

Joutui siis yksin lähtemään kouluun ja se ei aina onnistunut, kun oli kivempi jäädä pelaamaan tietsikaa kotiin. Muita ongelmia ei ollut koulussa.

Tietenkään rehtori ja opettaja ynm. ei luota siihen, että lapsi ei taas alkaisi lintsailemaan. Niin ja niitä lintsaamisia oli enimmillään päivä viikossa 3 kk aikana eli aika paljon, mutta suurimmaksi osaksi sielä koulussa kuitenkin oli.



Ongelma on poistunut, mutta kukaan muu kuin me vanhemmat ei enää luota lapseen, usko häneen, anna hänelle anteeksi mokailujaan. Jotain kuulemma täytyy olla vialla jos lapsi alkaa ilman pätevää syytä lintsailemaan. Meillä syy on liian lepsussa kasvatuksessa. Niin ja lapsi on vasta tokalla luokalla eli senkin vuoksi tuo lintsailu oli huolestuttavaa.

Myös nämä aikaisemmat ongelmat kotona on syynä tutkimuksiin. Päiväkodissa ynm. on lasta aina vaan kehuttu ja ongelmia ei ole ollut kuin vain kotona johon aikoinaan haettiin apua perheneuvolasta.

Kun pyörät lähtee pyörimään ei niitä näköjään niin vaan pysäytetäkkään.

syynä pelkotilat yms. Hänelle tehtiin erittäin perusteellinen terveystarkastus, neuropsykologin tutkimukset ja psykiatrinen tutkimus osastolla ,joka kesti 6 viikkoa. Ei ole mitään pahaa sanottavaa tutkimuksista.

Mielestäni niin suurta ongelmaa ei ole, jotta lapsi pitäisi sairaalassa tutkia.

Asiasta pidettiin palaveri johon osalistui väkeä koulusta mm. koulupsykologi, jolla lapsi kävi lintsailujen vuoksi ja tämä ei käsittääkseni varsinaista vikaa löytänyt lapsesta. Lisäksi palaverissa oli perheneuvolasta väkeä ja lastensuojelusta. Lapsi siis tutkitaan nyt eka perheneuvolassa, koska ilman niitä tutkimuksia ei voi päästä sairaalaan tutkimuksiin. Käsitin kuitenkin, että nämä tutkimukset ovat vaan muodollisuus ja lapsi menee joka tapauksessa sairaalaan tutkimuksiin.



Jos kieltäydytään, niin ilmeisesti siitä seuraa huostaanotto, en ole varma, mutta näin kai yleensä tehdään. Niin voihan olla, että lapsi tosissaan tarvitse apua ja äitinä sitä vaan ei huomaa. Ei kyllä huomaa muutkaan läheiset ja sukulaiset.

Ap.

Syy miksi lapsi halutaan tutkimuksiin on aikaisempi lintsailu koulusta ja siitä tämä kaikki lähti. Oppi kuitenkin, että koulusta ei saa pitää omaa lomaa. --- Niin ja niitä lintsaamisia oli enimmillään päivä viikossa 3 kk aikana eli aika paljon, mutta suurimmaksi osaksi sielä koulussa kuitenkin oli.

t kakkonen

Saiko lapsi apua ja miten? Joutuiko olemaan yksin sairaalassa?

Ap.

Jos kieltäydytään, niin ilmeisesti siitä seuraa huostaanotto, en ole varma, mutta näin kai yleensä tehdään.

Sellainen vaihtoehto ei toki tule mieleenkään, että ottaisi asiasta selvää sen sijaan että lukee nettipalstoilta mielenterveysongelmaisten kirjoittamia "kauhukokemuksia" ja lietsoo itsään sossu- & penevihaan jo ennen ensimmäistäkään käyntiä? Ja sitten antaa itsestään tosi oudon kuvan eikä suostu yhteistyöhön ollenkaan, ja sillä lailla vaan syntyy itseään toteuttava ennustus siitä miten sossun kanssa lapsen huostaanotetaan?

olleet alakouluikäisinä psykiatrisella osastolla tutkimuksissa. Toinen sai juuri aspergerdiagnoosin ja toisella todettiin oppimisvaikeuksia, ahdistusta ja masennusta. Jälkimmäisen tilanne on hoidon myötä parantunut huomattavasti, aspergerlapsi taas tietysti on edelleen aspergerlapsi, mutta häntäkin tukitoimet ovat hieman auttaneet.



Tällä ahdistuneella ja masentuneella juuri muistiongelmat ja muut oppimisvaikeudet aiheuttivat sekä sosiaalisia ongelmia että masennusta, joka taas myöskin aiheutti sosiaalisia ongelmia ja kun sai oppimisvaikeuksiin tukea ja terapian avulla opetteli sosiaalisiataitoja, niin nyt muutamaa vuotta myöhemmin on ihan eri poika. Pärjää koulussa, on kavereita ja on iloinen ja reipas.



Minua suoraan sanottuna vähän ihmetyttää vanhempien hinku saada lapsilleen juuri neurologisia diagnooseja. Psykiatristen diagnoosien ennusteet ovat kuitenkin usein selvästi parempia ja kroonisten, vakavien mielisairauksienkin lääkitys on kehittynyt ja moni bipolaari tai skitsofreenikko elää nykyisin jo ihan normaalia elämää. Silti vanhemmat eivät halua lastensa kohdalla edes harkittavan psykiatrisia diagnooseja vaan ainoastaan neurologisia, vaikka oireet viittaisivat jopa enemmän psykiatristen ongelmien suuntaan tai olisivat sellaisia, että voi olla kumpaa tahansa.

Saiko lapsi apua ja miten? Joutuiko olemaan yksin sairaalassa?

Ap.

sairaalassa ja tämä osastojakso ,jolla se psykiatrinen tutkimus tehtiin,kesti sen kuusi viikkoa.

Osasto oli tässätapauksessa erittäin viehättävä omkotitalo,jossa sijaitsee lastenpsykiatrinen tutkimusyksikkö. Lapsi asui siellä ,viikonloppuja lukuunottamatta,muiden vastaavassa tilanteesssa olevien lasten kanssa. Erittäin kodinomainen paikka mutta paljon enemmän ohjattua touhua ja toimintaa kuin kotona. Hänellä oli pari ns.omahoitajaa ,jotka olivat aivan ihania. Lapsesta ei lopulta löytynyt mitään "vikaa" kuitenkin osastojakson loputua kartoitettiin myös tarvetta psykoterapiaan. Tälle ei ollut kuitenkaaan perusteita.