Annanko periksi, lapsi itkee nälkää, mutta ruoka ei taaskaan kelpaa?

Muuten olet ikuisesti tuossa einesloukossa. Tiedän tuon turhaumuksen, se on tuttu juttu täälläkin. Mutta mainitsemistasi lemppariruoista vain puuro on sellainen, jota voisi päivittäin nauttia jos ruoan terveellisyyttä miettii. Yritä miettiä vaikka sitä, että tarjoamalla "oikeaa" ruokaa annat lapsillesi terveellisempää ruokaa!



Meilläkin lapset valitettavasti tykkäävät eineksistä. Saavat vaan niitä aika harvoin.

kun muksu taas valittaa nälkää tai on välipalan aika, saa hän ensin ruokalautasen. on toiminut.

jos ei kelpaa niin tet selväksi et jos ei syö niin seuraava ruoka on vasta iltaruoka.Ja annat huutaa vaikka koko päivän sinne iltaruokaan asti.Ei se lapsi siihen kuole jos on nälässä seuraavaan ruokaan asti ja huutaa.

Meillä on sama rumba käyty läpi,ja nyt jo vuoden verran ollaan reippaasti syöty silloin ku on ollut ruoka JA just sitä ruokaa mitä on tarjolla.

Tsemppiä sulle paljon.....kyl se siit viel oppii syömään just sitä ruokaa mitä tarjotaan jos vaan tekee selväksi sen.

Meillä siirryttiin "kovaan linjaan", kun lapset olivat n. 5v ja 7v - ihan kirjaimellista itkuun purskahtamista ei ollut, mutta narinaa, valitusta, vikinää, hitaasti syömistä jne.



Sitten alettiin tarjota monipuolista sapuskaa kera syöttämisen, huutamisen ja painostamisen. Eikö kuulostakin ihanalta? Mutta siis oikeasti lapset olivat oppineet, että voivat temppuilla ruoan suhteen loputtomasti ja homma oli enemmän vedätystä kuin mitään "oikeaa" ruokafobiaa.



Nyt 2v myöhemmin lapset syövät melko hyvin kaikkea. Tietenkään emme tarkoituksellisesti esim. laita niin tulista/maustettua/outoa ruokaa, että "pääsisi tappelemaan", mutta laitamme kaikenlaista.



Kuitenkaan emme lähde valitsemaan vain herkkuja. Esim. tyttö ei tykkää wokkiruoista ja poika ei riisipuurosta. Silti tyttökin joutuu syömään wokkia ja poika riisipuuroa silloin tällöin. Pakolla emme laita lautasta valtavan täyteen, vaan pidämme huolen, että pienen "ei niin herkkuruoan" lisäksi on vaikka leipää/salaattia/muuta lisuketta.



Sitä emme ole koskaan tehneet, että olisimme samaa lautasellista tarjonneet useampaa kertaa tai samaa ruokaa, kunnes se on syöty loppuun. Mutta kyllä se sama sapuska tulee nokan eteen jossain myöhemmässä vaiheessa taas, ehkä parin viikon tai kuukauden päästä.



Simppelit ja helposti pureskeltavat ruoat menevät parhaiten. Joku uunikala ja peruna on aika helppoa syötävää molemmille. Siihen saa sitten lisätä kastiketta maun mukaan (kermaviiliä tai jotain muuta).

Meillä neiti 5-v valittaa/valitti joka ruuasta ennenkuin edes maistaa. Se on TODELLA turhauttavaa. Ja usein kävi niin, että tykkäsi ruuasta maistettuaan.

Meillä päädyttiin käytäntöön, että jos ruoka ei kelpaa, niin pois keittiöstä, ja 2-3 tunnin päästä (riippuen ruoka-ajasta) saa seuraavan kerran syötävää. Enää ei neiti kauaa rutise, välillä kyllä yrittää.

Enää ei ruokahetket ole stressaavia, kun sääntö on kaikille selvä.

Toki jos on "liian" mausteista ruokaa(esim tacoja), niin maistamisen jälkeen saa esim. leipää/salaattia mahan täytteeksi.

jos tarjottu ruoka ei kelpaa niin pois pöydästä. Mitään ylimääräista tai erikoista ei tarjota. Ruokaa sen seuraavana kerran kun muutkin syövät - ja sitä samaa kuin muutkin.

Tottakai lapsi yrittää kaikkensa kun huomaa, että olet epävarma asian kanssa (muutenhan et asiaa täällä kysyisi).



Anna lapsen itkeä nälkää - sitten kun oikeasti on kunnon nälkä niin varmasti maistuu ruoka kuin ruoka. Normaali lapsi ei näännytä itseään nälkään. Teillä on käynnissä valtataistelu, lapsi on keksinyt keinot, joilla saa sinut miettimään periksiantamista.



Selkeät säännöt (kerro ne myös lapselle): teillä kaikki syövät saamaa ruokaa - jos se ei maistu niin voi voi, sitten poistutaan pöydästä. Mitään korvaavaa ateriaa tai syömistä ei saa, sen jo kertaalleen tarjotun voi syödä jos nälkä tulee, muuten ruokaa saa vasta seuraavalla ruokailukerralla.

ja juu, ei todellakaan mitään lettuja tai muita herkkuja välipalaksi jos tavallinen ruoka ei kelpaa. Eikä myöskään välipaloja ruokailujen välillä jos ruokaa ei ole kunnolla syöty.



Jos tämä on useamman lapsen ongelma niin perhepalaveri pystyyn: kerrot uudet säännöt (kaikille sama ruoka, ei välipaloja huonosti syödyn ruuan jälkeen). Noita lasten haluamia herkkuja tarjoaisin ehkä kerran viikossa - ja vain silloin jos viikon ruokailut ovat sujuneet hyvin.



Ja kyllä peruskäytöstapoihin kuuluu, ettei ruokaa arvostella. Se olisi hyvä opettaa lapsille jos pienestä pitäen.

Hyi olkoon.



Luin jostain, että kannattaisi tehdä niin, että lapsi saa valita 5 ruokalajia, jota ei syö ja muita on syötävä. Omani on 8-vuotias ja oten ton käytännön parin vuoden päästä. Kuulostaa hyvältä.

Hyi olkoon. Luin jostain, että kannattaisi tehdä niin, että lapsi saa valita 5 ruokalajia, jota ei syö ja muita on syötävä. Omani on 8-vuotias ja oten ton käytännön parin vuoden päästä. Kuulostaa hyvältä.

Entäpä jos jotain niistä on ruokana koulussa tai vaikkapa kyläpaikassa? Siellä lapsi ei voi kieltäytyä syömästä.

On aika arveluttavaa tehdä tuollaisia "saat valita 5, joita ei tarvitse syödä" sääntöjä, paljon parempi olisi kannustaa ja totuttaa lasta syömään myös sellaista, mistä ei pidä. Elämässä kun tulee väkisinkin eteen tilanteita, joissa joutuu syömään sellaista mistä ei pidä.

Jos annat pitkän vinkumisen jälkeen periksi, niin voit olla varma että lapsi jaksaa seuraavalla kerralla vinkua vielä pitempään.



Jos ei ruokaa syö, niin kerro että välipalaakaan ei saa ennen kuin syö ruokaa, ja laita lautanen jääkaappiin. Välipalalla annat niitä lettuja kaikille jotka söivät ruokansa. Nirsolle tarjolle se ruokalautanen.



Aikuiset määräävät, muista se!

kouluruokiin. Uskon, että muualla syö nälkäänsä kaikkea, paitsi erityisen iljettäviä.



Minuakaan ei kukaan voi pakottaa missään syömään simpukoita, ostereita, munuaista tai kieltä. Ei mun ole pakko niitä koskaan syödä. Miksi lapsen olisi pakko syödä ruokaa, joka on vastenmielistä.

perusteluja, miksi ruoka on vastenmielistä. Ei liian heppoisin perustein saa ruokaa hylätä.

onneksi omat mukulat on pienestä pitäen tottuneet syömään kotiruokaa ilman narinoita. Ovat molemmat hyvin oppineet maistamaan kaikkea uutta, etenkin esikoinen on jopa innokas. Tokihan ei kaikki uusi sitten aina olekaan heti lempiruokaa. Mutta kiltisti syövät. Kuulemma päiväkodissakin on maistamissääntö.