Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua, kun ei enää oikeasti jaksa?
04.02.2010 |
Meillä on viisi lasta, nuorin on 2,5kk vauva ja hän on syntymästään asti valvottanut. Itkenyt melkeinpä yöt ja päivät ja kaikki mahdolliset tutkimukset on tehty eikä ole löytynyt allergiaa, refluksia tai muutakaan. Olen myös ollut tiukalla imetysdieetillä, mutta tuostakaan ei ollut mitään apua. Ilmeisesti vauvalla on koliikki ja omat voimat on ihan lopussa. Olen pyörittänyt tätä arkea jo pidemmän aikaa yksin kun miehelle sattuneen tapaturman takia hän ei saa tehdä juuri mitään.
Neuvolassa olen tästä väsymyksestäni puhunut, mutta siellä on vaan sanottu tyyliin, että sellaista se on kun vauva on vähän itkuisempi. Jos olen sanonut, että oikeasti kaipaisin apua, koska omat voimat ei enää riitä ja univelkaa on vaikka muille jakaa, niin siihen ei ole enää kommentoitu mitenkään tai korkeintaan arvosteltu lapsilukua. Tämä tuntuu oudolta, koska esikoisen ollessa vauva ja kun hällä oli koliikki niin saimme apua, vaikka sillon pystyi mieskin auttamaan. Asuimme kyllä sillon eri paikkakunnalla. Tähänkö tämä yhteiskunta on todellakin mennyt, että apua ei saa, vaikka sille olisi oikeasti tarvetta?
Sukulaiset ja tutut auttavat minkä voivat, mutta heillä on omakin elämä. Pelottaa, että väsymykseni takia tapahtuu vielä jotain, jota ei voi peruuttaa.
Kommentit (83)
Ja sinä, joka totesit, että koliikki loppuu 3kk iässä, niin ei se aina lopu, meillä koliikki kesti ekat 7kk.
Ja niinhän se tavallisessa tapauksessa tekee. Ei ole mitään syytä pelotella, että koliikki kestäisi kauemmin. Parhaiten ap:n jaksamista auttaa se, että hän jaksaa toivoa, että kyllä se ihan kohta helpottaa.
Ja tämän toivon tärkeyden tiedän tietekin siitä, että meidän lapsen koliikki kesti koko ensimmäisen vuoden. Joten kiitos valaistamisestani, sinä 7 kk:n koliikkilapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallekin olisi apua tarjolla, mutta se apu torjutaan. Ap:llä on jo isommat lapset niin isoja, että heidät voisi huoletta laittaa päivähoitoon. Mutta ap torjuu tämän ajatuksen selitysten kera, vaikka siitä aivan varmasti olisi valtava apu hänen jaksamiselleen. Samoin tuo toinen olisi saanut kotiapua, mutta kun hän ei halua kotiinsa vierasta ihmistä auttamaan.
Mun mielestä ei ole oikeutta valittaa, jos ei halua ottaa vastaan sitä apua, mitä kunnalla on tarjota. Ei tässä maassa ole varaa tilata juuri jotain tietynlaista palvelua kunnalta, varsinkin kun kunnalla on tarjota tilanteeseen aivan hyvää apua.
Mutta toki jokainen voi sitten ostaa yksityiseltä juuri sellaista apua kuin haluaa. Se on sitten jokaisen oma asia. Mutta kunnalta ei voi vaatia samanlaista yksilöllisesti räätälöityä apua kuin yksityiseltä.
Ne 3 isointa lasta sinne päivähoitoon, vaikka vain pari päivää viikossa, tai sit muutama tunti per päivä!
Jaksat itse paremmin, lapset saa kavereita ja mieleistä tekemistä, tutustuvat luotettavaan ja turvalliseen aikuiseen jne.
Kyllä se mustasukkaisuus niiltä sit helpottaa! Tuo ei oo mikään peruste olla niitä sinne viemättä, kun itse valitat ettet jaksa!
Niinhän ne muutkin tekee, et laittaa ne vanhemmat lapset hoitoon, jotka jo nauttii päiväkodista ja uusista kavereista.
toisten mollaajia aina löytyy? Toivottavasti et ainakaan työskentele millään sosiaali tai terveydenhuoltoalalla.
pitäisi päästä helpolla? Jokaisen valintahan se on montako tenavaa tänne lykkii. Mittikää oikeasti sitä, että se LAPSI VOI OLLA ITKUINEN TAI SAIRAS ENNENKUIN teette niitä lisää!
On aivan eri onko perheessä 1,2,3,4 vai 5 lasta. Jokaisen pitäsi tietää se.
Lapsilla on aina kaksi vanhempaa joiden tulee huolehtia lapsistaa.
Kotitalousvähennys voidaan ottaa huomioon saman tien veroihin jos soittaa verovirastoon ja arvio sen suuruutta. Käyttäkää sitä.
Silloinhan sitä harvinaisen hyvin tietää, että jokaisen pitäisi miettiä rajojaan senkin varalta, ettei elämä päästä helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te "kaikkeen varautuneet" hoidatte tilanteen, että lasten isä tekee itsarin ja oma päänne sekoaa? No, olettehan sentään ottaneet vakuutuksen, joten kaikki kunnossa, huh.
Miten te meinaatte kestää murrosiät ja muut jos nyt jo tilttaa.
Ihmettelen näitä vauvakuumeisia. Vauvat on niin ihkuja, mutta ei sitten oikein jaksettaiskaan.
Jokaiseen vauvakuumeeseen ei tarvitse lasta tehdä mun mielestä. Neljännen jälkeen itse totesin, että tässä on nyt sellainen paketti, mistä selviän, vaikka jotain sattuisi. Ja näissä neljässä oli koliikkeja ja allergioita ja neurologisia juttuja. Ja mieskin oli reissutöissä välillä.
Vauvakuume oli vielä joskus tämänkin jälkeen, mutta en tehnyt enää vauvoja yhteiskunnan hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te "kaikkeen varautuneet" hoidatte tilanteen, että lasten isä tekee itsarin ja oma päänne sekoaa? No, olettehan sentään ottaneet vakuutuksen, joten kaikki kunnossa, huh.
satatuhatta. Sillä rahalla voi sitten ostaa yksityiseltä terapiaa niin, että se sekaisin oleva pää saadaan kuntoon.
Kysehän ei ole helpolla pääsemisetsä vaan siitä, että jaksaisi edes sen pakollisen,. Kyusehän on loppujen lopuksi lasten hyvinvoinnistakin. Ja minusta ei tarvitse ajatella, että nyt on pärjättävä, kun näitä lapsia on tullut tehtyä.
Ap ei missään vaiheessa kerro väsyneensä lasten lukumäärän vuoksi vaan siitä, että mies on tapaturmaisesti sairastunut ja nyt hän on yksin vastuussa kaikesta, lisäksi vauvan koliikki ja miehen hoito.
Yhteiskunta pystyy tarjoamaan apua ja ehdottomasti fiksu ihminen ottaa sen vastaan eikä leiki sankaria lapsiensa ja oman jaksamisen kustannuskella. Siitä sankaruudesta kukaan tule mitalia antamaan.
JA ihan pakko mainita, kun olet hiukan naivi ja elämää kokematon tai jotain muuta. Muuten et tuollaista kirjottaisi.
"Lapsilla on aina kaksi vanhempaa joiden tulee huolehtia lapsistaa."
Joo yleensä on kaksi vanhempaa, mutta kuten ap kirjoitti ja lukutaitoinen sen kyllä ymmärtäisi, niin heidän tapauksessa tämä toinen vanhempi ei nyt pysty huolehtimaan omasta osuudestaan. Näinkin voi käydä.
Hyvä ystäväni jäi leskeksi kun nuorin oli 2,5kk ja isä kuoli auto-onnettomuudessa. Tässäkään tapauksessa ei ollut toista aikuista huolehtimassa omasat osuudestaan.
miksi aina pitäisi päästä helpolla? Jokaisen valintahan se on montako tenavaa tänne lykkii. Mittikää oikeasti sitä, että se LAPSI VOI OLLA ITKUINEN TAI SAIRAS ENNENKUIN teette niitä lisää! On aivan eri onko perheessä 1,2,3,4 vai 5 lasta. Jokaisen pitäsi tietää se. Lapsilla on aina kaksi vanhempaa joiden tulee huolehtia lapsistaa. Kotitalousvähennys voidaan ottaa huomioon saman tien veroihin jos soittaa verovirastoon ja arvio sen suuruutta. Käyttäkää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te "kaikkeen varautuneet" hoidatte tilanteen, että lasten isä tekee itsarin ja oma päänne sekoaa? No, olettehan sentään ottaneet vakuutuksen, joten kaikki kunnossa, huh.
satatuhatta. Sillä rahalla voi sitten ostaa yksityiseltä terapiaa niin, että se sekaisin oleva pää saadaan kuntoon.
mutta kysymys kuuluukin, että onko teillä varattuna hoitaja, joka hoitaa niitä mukuloita sen ajan kun äiti on pöpilässä? Varmaan olette hoitajan kanssa sopineet etukäteen, että on hänkin varautunut? Tottahan vakuutukset kait meillä kaikilla on (tai lähes kaikilla).
mutta pojan kanssa ollaan valvottu nyt 1v3kk =( Koliikista ei meillä ole kysymys, vaan jostain käsittämättömästä oudosta jutusta vielä.. 2kk meni ok, normaalia "vauvan valvomista" sitten pikkuhiljaa tilanne paheni ja paheni.. Vauva saattoi pahimpina öinä huutaa täyttä kurkkua 6 tuntia!! Ja kun on noita muitakin lapsia ja mies..niin täälläkin valvoi kaikki. Vanhin on koululainen ja koulussa on ollut todella rankkaa =( Lapset on tottuneet itkuun, eivät enää niin helpolla herää huutoon. Mies käy vuorotöissä ja uni hälle armottoman tärkeää. Välillä pitkillä vapailla sitten antaa mun nukkua. Iltoisin ottaa muksut et pääsen lepäämään.
Sosiaalinen elämämme on ihan pohjilla. En jaksa enkä halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Olemme vain kotona. Nyt olen tietoisesti tästä yrittänyt nousta ylemmäs, yritän saada itteäni liikkeelle nyt kun olen todella tiedostanut missä todellisuudessa mennnään.
Neuvolasta minä apua sain, sieltä lääkärille ja eteenpäin.
Unikoulusta ei meille ollut apua, viimeinen yö ja "vain" 4 tuntia itkua..Tämä 10kk ikäisenä.
Enää ei huuda noin paljoa, mutta yöt on todella todella huonoja. Välillä näyttää, et kyllä tää tästä mutta taas alkaa. Ja unikoulu oppeja noudatetaan.
Testejä on otettu pinollinen, allergiaa löydettiin.. syy huutoon ei kuitenkaan ole siinä. Nyt on astmatutkimukset menossa, myös laktoositon ruokavalio kokeilu.. Korvakierrettä lisäksi =(
Keliakia kokeet oli ainaki ekalla kerralla -, mutta nämä otetaan varmaan vielä uudelleen.
Ite pääsin omalääkärin kautta tk:hon psykiatriselle sairaanhoitajalle puhumaan. Olo alkoi olla niin huono, itkin vain neuvolassa jne..
Ulkopuolista apua en tyhmyyksissäni ole halunnut ja tuskin haluan vierasta ihmistä kotiini tässäkään vaiheessa.
Oma oloni on pahentunut, väsymyksestä uupumukseen ja uupumuksesta masennukseen sitten nyt.
Nyt lääkärille aika varattuna ja saan tuekseni nyt masennuslääkityksen.
Uupumus on olotila joka on raskas, elämän täytyy rullata. Olit kuinka väsynyt vain, arki pyörii.
Olen itse tarponut tässä kauan ja hengissä olen edelleen =)Jotain positiivista =) Ja lapsetkin rakastaa vielä ja voivat hyvin.
Välillä kaikki ylimääräinen jäi, en tajunnut siivota, en tajunnut tehdä mitään. Sentään lapseni hoidin. Nekin tosin sai vain perusjutut, ei mitään ylimääräistä. Tässä vaiheessa mieheni tajusi, että jotain on vialla.
Nyt masennuksesta huolimatta, olen sen verta tolpillani että pakotan itseni ulos lasten kanssa jne..
Olen niin kaikki, etten enää edes tunne olevani väsynyt. Teen kotihommat kuten ennenkin, olen robotti. Lapset saavat äitiltä kaiken minkä jaksan irrottaa. En tunne nälkää, ruoka etoo suorastaan. Yritän välillä jotain väkisin, joskus paremmalla hetkellä saatan syödä vähän enemmän. En naura, en hymyile kuin pakon edessä. Lapsista tunnen iloa ja he ovat kaikki kaikessa. Olen jaksanut tämän ajan sen voimalla, että kun se ja se tapahtuu kun poika tulee siihen ja siihen ikään..varmaan sitten helpottaa. Jos olisin 2008 tiennyt että tätä jatkuu näin helvetin kauan, olisin varmaan jossain muualla kuin täällä kotona. Voimia antaa myös se, että tiedän ettei tämä voi jatkua enää kauaa. Diagnoosi on pakko löytyä jossain vaiheessa tai pojan opittava nukkumaan. Päivisin rakas on mitä aurinkoisin ja ihananin lapsi. Ulkopuolisten on vaikea ymmärtää, että mikä painajainen on meidän yöt. Kauan menikin ennen ku tilanne alko tulemaan tietoisuuteen, ensin itelleni, sitten miehelleni ja sitten lähipiirille.
Luulin pitkään että minulla on jokin sairaus, muisti, tasapaino, näkö jne..alkoivat reistata. Olin kävelevä/ajeleva katasrofi. Pahimpana aikana (kun ajoin auton lumivalleihin, parkkihallin seinään ja meinasin ajaa rekan alle) jäi auto sitten talliin. En uskaltanu ajaa enää =(
Kunnalta/kaupungilta saa kodinhoito/lastenhoito apua. Jos vain haluat sitä ottaa vastaan! Sinulla noita lapsia on vielä enemmän kuin mulla. Tiedän ettei sinulla ole hetken lepoa, kun sitä ei ole mullakaan =(
Puhu, puhu, valita. Soita neuvolaan, soita terveyskeskukseen. Tai laita miehesi soittamaan. Jossain tilanne, joskus otetaan vakavasti. Sinulla on suht nuori vauva vielä, kaikki ajattelee et kyllä tuo on niin vauvaikään kuuluvaa. On pakko vain jaksaa. Mutta jos tilanne ei helpotu muutamassa kuukaudessa, olet ilman apua kohta mun tilassa =(
Sinä tarvitset nyt sitä kotiapua, että joku tekee puolestasi ruoan, siivoaa ja hoitaa muksuja. Saat levätä. Vaadi apua itsellesi, ettet huomaa yks kaunis päivä et olet masentunut kuten minä.
Mun masennukseen on muitankin syitä, jotka nyt nukkumattomuus laukaisivat. olen toisaalta helpottunut, että vihdoin "uskalsin" hakea apua. Saan purkaa menneitä, jotka ovat painaneet.
Melkoisen sekava sepustus, mutta niin on mielenikin. Kuvaa olotilaani hyvin.
Et ole ainut, jos se yhtään helpottaa =/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennenkuin teilataan..
Olen normaalioloissa energinen ihminen, jaksan ja teen sekä touhuan muksujen kanssa kokoajan.
Muut lapset ovat olleet aina ns."helppoja" normaaleja lapsia. Normaalit yövalvomiset jne..
Aina vaan ei voi etukäteen tietää millaisen paketin saa.. ja kun reklamaatioita eikä palautusoikeuttakaan ole.. niin on mentävä näillä.
Apua saa pyytää, se ei ole kiellettyä! Yksin ei ole pakko jaksaa, sen takia ku on tullut tehtyä monta lasta. Eiköhän ap:kin ole noitten neljän kanssa jaksanut ihan hyvin tähän asti kunnes "huutaja vauva" syntyi..
Elämää kun ei voi ennustaa, eikä voi valita millasen kokonaisuuden putkauttaa maailmaan.
Ja olen itekkin perussuomalainen idiootti, mun täytyy jaksaa oli mikä oli. Mutta jossain vaiheessa tulee stoppi kaikille, omat voimavarat on käytetty loppuun. Jollain ennemin ja jollain myöhemmin. Loputon valvominen 24 tuntia vuorokaudessa, päivät kuitenki täyttä touhua.. imee voimat reippaimmastakin ihmisestä.
Se missä vaiheessa omien voimavarojen loppumisen myöntää itelle on henkilöstä itsestä kiinni. Mulla meni pitkään, en anna periksi hitto vie. Ja tässä tulos.. Ei olis kannattanu. No näillä mennää nyt.
Hienoa että ap on tajunnut omien voimavarojensa tyhjentyneen hieman aiemmin!!
Mulla on hieno mies joka tekee ja puuhaa. Muuten varmaan olisin soittanut kotiapuakin jo.
Kyllä teidän kuuluisi/pitäisi saada ulkopuolista apua, tuo sinun taakkasihan on ihan kohtuuton. Minä olin yhden vauvan yh ja meillä kävi perhetyöntekijä, vaikkei vauva ollut edes itkuinen tai sille olisi muuten kauheasti tarvetta ollut. Tuosta on nyt aikaa vajaa vuosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin jollakin aiemmin.
Lapseni (ainokaiseni) huusi ensimmäiset kaksi VUOTTA täyttä kurkkua lähes tauotta yötä päivää. 2,5v iässä nukkumaan meno ei kestänyt enää kuin kolme tuntia. Öisin ei heräillyt kuin 8-10 kertaa, joka kerralla huusi puoli tuntia.
Kolmen vuoden iässä nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä, juhuu!
Apua pyysin, ensimmäisen vuoden aikana kuitenkin kuvittelin, että näin tämän kuuluu mennäkin. Neuvolassa niin sanottiin; lapset itkevät. Toisen vuoden kohdalla olin niin poikki, etten enää lähes pysynyt pystyssä. Arjen pyörittäminen oli vaikeaa, kaksoiskuvia (väsymyksen aiheuttamia) näkyi, kaupassa oli vaikea käydä, suihkuun ei jaksanut mennä (mielummin nukkui senkin ajan), saatika tehdä mitään sosiaalista.
Kolmannen vuoden korvilla tein lastensuojeluun ilmoituksen, koska en keksinyt enää muuta keinoa saada apua. Sain neuvolan perhetyöntekijän käymään (se oli todella vaikeaa! Itkin, sillä olisin halunnut kuitenkin pärjätä yksin), kotipalvelusta joku kävi meillä jne.
Lapsi heräilee edelleen (lähes 5v), päivät ovat huutoa. Voin veikata, että olen se äiti, joka EI tee lisää lapsia... Tällä kokemuksella. Kokemuksella myös sanon, että sen avun saaminen ei ole helppoa, ei todellakaan. Kaikkea pitää vaatia, huutaa ja vaatia vähän lisää. Ja siltikään ei apua saa.
Oma tilanteeni alunperin oli se, että vanhempani erosivat ja joutuivat riitoihin, siten me jäimme lapsen kanssa sivuun. Mieheni kuoli, joten kaksin oltiin. Jotenkin sitä vaan kuvitteli, että jaksaa on pakko. Vaikka jaksamista ei ollut havaittavissa enää vuosiin.
Aika erikoista toimintaa neuvolassa! Toivottavasti saat apua. Kai niillä on edes antaa jokin numero mistä kysellä lisää..
fiksu ihminen varautuu kaikkeen myös siihen, että puoliso saattaa jopa kuolla ennenkuin tekee lapsia. Lapsi on kuitenkin huollettava yksin tai kaksin voimavarat on punnittava sen mukaan mihin riittä voimat. Lapsia ei vain tehdä, vaikka kivaa olisikin niistä kantaa huoltaja vastuun seuraavat 20 vuotta!
Ap:llä on ollut jo rankkaa yhden kanssa niin miksi tehdä niitä lisää? Vai pettikö ehkäisy??
No sitä varten yleensä on apua että sitä saa jos puoliso vaikka kuolee. Kyllä ap:lla on oikeus saada apua. Ja aika outo ajattelutapa, että seuraavat 20v kyllä se on loppuelämän. Mutta apua saa ja pitää pyytää. Että silleen.
fiksu ihminen varautuu kaikkeen myös siihen, että puoliso saattaa jopa kuolla ennenkuin tekee lapsia. Lapsi on kuitenkin huollettava yksin tai kaksin voimavarat on punnittava sen mukaan mihin riittä voimat. Lapsia ei vain tehdä, vaikka kivaa olisikin niistä kantaa huoltaja vastuun seuraavat 20 vuotta!
Ap:llä on ollut jo rankkaa yhden kanssa niin miksi tehdä niitä lisää? Vai pettikö ehkäisy??
SÄÄ VOIT RAUHASSA VARAUTUA KAIKKEEN MUTTA ANNA TOISTEN ELÄÄ. VOIT JÄÄDÄ HUOMENNA AUTON ALLE TAI LAPSESI VOI SAADA SAIRAUDEN. EI IHMISEN KUULU AJATELLA NOIN. SULLA ON PÄÄSSÄ VIKAA JA AP:N EI TARVITSE TOLLAISTA KUUNNELLA. APUA SAA JOS TARVITSEE JA JAKSAA VAATIA JA SE ON OIKEIN. SE EI OLE SINULTA POIS, ITSEKÄS IHMINEN!! HYI
Kyllä sieltä neuvolasta täytyy apua saada, vaatimalla vaadit. On se kumma, kun yhteiskunnan peruspalveluja ei meinaa saada ilman, että täytyy "hajota" siinä ammatti-ihmisen edessä. Puhu neuvolassa uudelleen ja soita tuosta kodinhoitajasta.
fiksu ihminen varautuu kaikkeen myös siihen, että puoliso saattaa jopa kuolla ennenkuin tekee lapsia. Lapsi on kuitenkin huollettava yksin tai kaksin voimavarat on punnittava sen mukaan mihin riittä voimat. Lapsia ei vain tehdä, vaikka kivaa olisikin niistä kantaa huoltaja vastuun seuraavat 20 vuotta!
Ap:llä on ollut jo rankkaa yhden kanssa niin miksi tehdä niitä lisää? Vai pettikö ehkäisy??
Älä vaan jatka näitä juttuja, järkyttävää luettavaa. Siis että pitäisi ajatella lasta suunnitellessaan, että "mitäs jos lasten isä kuolee, pärjäänkö minä tms"!! Uskomaton tyyppi kyllä olet, ei voi muuta sanoa.
Jokainen täysjärkinen ihminenhän varautuu elämän vastoinkäymisiin. Kuoleman ja onnettomuuden varalta on vakuutukset. Turvaverkkoja rakennetaan, sillä niitä voi jokainen joskus tarvita. Rahaa säästetään pahan päivän varalle. Ja niin edelleen.
Tuollainen varautuminen on ihan normaalia. Ja jos sitä ei ole älynnyt etukäteen tehdä, niin silloin on ihan itseä syyttäminen. Ja siinä voi sitten vain yrittää korjailla jälkikäteen sitä mitä korjattavissa on.