Lue keskustelun säännöt.
Rakkaus vauvaan..
04.02.2010 |
milloin se teillä alkoi? Minulla on tuossa kolmen kuukauden ikäinen tyttö. Kaikki muut (isä, mummot, vaarit jne.) tuntuvat hurmaantuneen häneen. Minä haluaisin takaisin elämäni. Koska tämä helpottaa? Ahdistaa, kun tietää, että hän on tuossa aina. Vastuullani aina.
Kommentit (18)
Tuollaiset ajatukset ovat aika tyypillisiä synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita. Kannattaa jutella asiasta neuvolassa, osaavat sieltä ohjata sut eteenpäin. Ei kannata jäädä yksin kärvistelemään noiden ajatusten kanssa, synnytyksen jälkeistä masennusta voidaan hoitaa terapialla ja lääkkeillä ja lähes kaikki siihen sairastuneet äidit paranevat siitä.
Voimia sinulle, kyllä se rakkaus sieltä löytyy, kunhan masennus saadaan hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mitään vitun masennusta! masennus on keksitty juttu jotta saadaan valtiolle lisää rahaa! uskokaa jo! helvetti!
Voisit kyllä kertoa asiasta miehellesi ja ennenkaikkea neuvolaan. Mies ei välttämättä ymmärrä. Hyvä asia on että synnytyksenjälkeinen masennus johtuu hormoneista, ja paranee ajan myötä. Mutta siihen saa.
Kaipaan muutenkin vähän unta. Kai mulla viiraa jotenkin päässä, enkä ole normaali. Lapsi oli periaatteessa vahinko (olen kyllä onnellisesti naimisissa ja kaikki hyvin). Pelkäsin koko raskausaikani, että mulle tulee tällainen olo, enkä silloinkaan osannut nauttia olostani. Mua ällötti mahani, tunsin itseni rumaksi, mua inhottaa imettäminen. Kaikki sanoi, että tilanne muuttuu, kun saan lapsen. Nyt mua ahdistaa miksei tunteet muutukaan? Miksi en kasvanutkaan sen yhdeksän kuukauden aikana? Mies on ihana ja on sanonut, että mene vaan vaikka koko viikonlopuksi jonnekin. Mä vaan haluaisin sen entisen elämän. Pitkän sunnuntaibrunssit, kun herään klo 10.00, illat ystävien kanssa, viikonloppumatkat mieheni kanssa. Olen kiittämätön ja kamala. En vain voi puhua näin suoraan tunteistani muualla. Edes neuvolassa mua ei ymmärretä. Tiedän, ettei kaikki täälläkään, mutta helpottaa kun voi sanoa kaikki ajatuksensa ulos. AP
ei mitään vitun masennusta! masennus on keksitty juttu jotta saadaan valtiolle lisää rahaa! uskokaa jo! helvetti!
Rauhoitu, hyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksenjälkeinen masennus ei tuo valtiolle pennin hyrrää. Se vain maksaa meille. Ja ota hieman selvää mitä naiselle synnytyksen jälkeen tapahtuu. koko hormonitoiminta muuttuu parissa tunnissa. Kyllä se kaikki ainakin hieman sekoittaa.
haluan vielä kertoa, että aion kyllä yrittää. Ja pidän lapsestani huolen, vaikka hammasta purren. Ihmettelen vaan, että miksi en tunne kuten muut äidit? Muutoin olen kyllä hyvin herkkä ja mielestäni empaattinen ja tunteva ihminen. Kiitos tuesta. Äitini sanoo vaan: ryhdistäydys ny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen jotenkin hävennyt raskauttani. Kerroin siitä siskollenikin vasta joskus kuudennella kuulla, kun oli pakko. Kaksi päivää sitten ruksin lomaketta, johon piti laittaa onko lapsia. En muistanut, että on.. Kunnes jälkikäteen huomasin. Onko muille käynyt niin? Kun joku kysyy, onko lapsia, voitteko unohtaa sen?
olen jotenkin hävennyt raskauttani. Kerroin siitä siskollenikin vasta joskus kuudennella kuulla, kun oli pakko. Kaksi päivää sitten ruksin lomaketta, johon piti laittaa onko lapsia. En muistanut, että on.. Kunnes jälkikäteen huomasin. Onko muille käynyt niin? Kun joku kysyy, onko lapsia, voitteko unohtaa sen? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet saattanut olla masentunut jo raskausaikana, eikä se sitten (tietenkään) ole lapsen synnyttyä helpottanut, kun pelkosi siitä, millaista elämä lapsen kanssa on, kävivät toteen. Minä oikeasti veikkaan, että hormonitoiminta on tehnyt sulle tepposet.
Apua on saatavissa, ihmeellistä kyllä, jos eivät neuvolassa ota sinua tosissaan, kun synnytyksen jälkeinen (ja raskausajankin) masennus on todella yleistä. Ainahan voit ottaa yhteyttä esim. perheneuvolaan, omalääkäriisi tms., jos neuvolassa ei tunnu hyvältä puhua.
Olen mielestäni normaalisti iloinen, energinen, ihan fiksukin nainen. Pelkään tietenkin sitäkin, että muut leimaa itseni lisäksi mut epäonnistuneeksi äidiksi. Pelkään, että ne lääkärissä ilmoittaa johonkin, jos kerron mitä tunnen ja ajattelen. En siis ole kuitenkaan mikään uhka kenellekään. Ei mulla ole mitään tuhoisia ajatuksia. Ihmettelen vaan, miksi tunnen vain ärtymystä. Kiitos, olette ihania. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin on tärkeää että saan nukkua pitkään välillä ja oma aika myös. Tottakai olet tosi sidottu vauvaan kun se on niin pieni vielä. Imetätkin vielä.
Mutta kyllä se lapsi kasvaa, nopeammin kuin luuletkaan. Ja ainakin mun oma lapsi oli aivan ihana 1-2- vuotiaana, hassu ja höpsö.
Tuosta ajasta nautin, enemmän kuin vauva-ajasta. 1-vuotiaana alkaa tulla lapsen oma persoonallisuus esiin. Ehkä sä koet vaan vauva-ajan niin vaikeaksi. Ja onhan se sitä, vauva tarvitsee sua koko ajan.
Nyt mulla on jo kouluikäinen tyttö. Aika on mennyt todella nopeasti. Ja lapsi on on ollut ihana kaikkina ikävuosina. Eihän elämä lapsen kanssa tasaista ole, on parempia ja huonompia päiviä.
Ja en ole koskaan erityisemmin pitänyt lapsista tai ole äidillinen, mutta kyllä sitä omaa lastaan rakastaa. Mä olen varma että sä rakastat vauvaasi ja rakkaus senkun kasvaa.
Älä ota paineita, ei lapseen kohdistuva rakkaus ole aina sellaista tunnetta että sydän meinaa pakahtua. Ei me kaikki tunneta justiinsa samalla lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinussa ei ole mitään "rakenteellista" vikaa, ap. Synnytyksen jälkeinen masennus on aika yleinen sairaus ja se on hoidettavissa. Älä pelkää, vaan pyydä apua lääkäriltäsi/ neuvolasta. Sillähän juuri osoitat olevasi fiksu ja vastuuntuntoinen, lapsestaan välittävä nainen. Ja hienoa, että mies ja muu lähipiiri ovat tukena. Paranet kyllä kun annat itsellesi siihen mahdollisuuden. Kaikkea hyvää!
Olen mielestäni normaalisti iloinen, energinen, ihan fiksukin nainen. Pelkään tietenkin sitäkin, että muut leimaa itseni lisäksi mut epäonnistuneeksi äidiksi. Pelkään, että ne lääkärissä ilmoittaa johonkin, jos kerron mitä tunnen ja ajattelen. En siis ole kuitenkaan mikään uhka kenellekään. Ei mulla ole mitään tuhoisia ajatuksia. Ihmettelen vaan, miksi tunnen vain ärtymystä. Kiitos, olette ihania. AP
Kun toinen lapsemme syntyi kaikki oli loistavasti, mutta palattuamme kotiin ja arkeen en oikein osannut tuntea rakkautta lasta kohtaan. En saanut henkistä yhteyttä. Esikoisen kanssa oli välitön rakkauden tunne ja kaipasin sitä toisenkin lapsen kanssa, joten olin huolissani, että olen huono äiti ja vauva-aika menee pilalle kun olen "tunteeton". Kyllä tietysti tykkäsin vauvasta mutta tunnesiteen kehittyminen kesti pidempään. Nyt tämä "vauva" on vuoden ja tunneside on pikkuhiljaa kehittynyt ja rakastan kumpaakin lasta yhtä paljon, muttei sellaista hullaantumista ole missään vaiheessa ollut. Olin stressaantunut odotusaikana joten olen ajatellut sen johtuneen siitä, mutta olen muiltakin kuullut, että ei se ylitsevuotava rakkaus aina ole selvä asia. Jos lapsen ja äidin luonteet eivät kohtaa, niin lämpeneminen voi kestää pidempään, ei se taikaiskusta aina tule. Ole huoleti vaan oma itsesi ja hoida lasta hyvin - kyllä se sieltä tulee. En minäkään tästä ole kellekään puhunut (paitsi miehelle) mutten IKINÄ lapsilleni kertoisi - lapsen ei tarvitse sitä tietää, parempi vaan pitää omana tietonaan, ettei tule mustasukkaisuutta. Sitä se vanhemmuus on, ei se täydellistä koskaan ole, vaikka nykyään siihenkin tuntuu olevan vaatimus...
kun väsymys alkoi vihdoin hellittää. Siihen saakka kauhean huono omatunto. Nyt kaikki hyvin :)
Vasta kun lapsi puhuu ja älyllinen yhteys syntyy, silloin asiat muuttuivat.
En tiedä, onko tilanteessasi sama asia. Minusta tuntui oudolta puhua tai leperrellä lapselle. Lähellä ovat kuitenkin olleet, imetyskin jatkui hyvin pitkään. Koin vain lapseni läheisemmäksi kun lapsi osaa kommunikoida enemmän ymmärtämälläni tavalla.
Ja toki yrität selvittää mitä lapsesi haluaa sinulle sanoa ennen kuin hän osaa puhua. Kaikki hyvin, jos sinulla sama tilanne. Tutustutte toisiinne.
taidat olla vähän väsynyt, jos saisit nukkua kunnolla? ja sitten katsot asiaa uudestaan, mä olen sen jo tajunnut että väsyneenä vaan ihmettelee että miksi mä nyt tälläisen hommasin =) mut ei hätää, ota vitamiinejä ja käy ulkona siis lenkillä, tai vaikka mee baariin että saisit muutakin kun olla vaan!