MIKÄ TÄSSÄ NYT NIIN IHANAA ON??!?!?!
Kaikki toitottaa, että lapset antaa enemmän kuin ottaa! Paskanmarjat sanon minä!
Hetkeäkään ei ole aikaa ajatella mitään, kokoajan joku vaatii jotakin. Keittiössä saa suurinpiirtein asua, ja silloinkin yleensä aivan turhaan kun mikään ei kelpaa. Sitten huudetaan kun onkin hetken päästä nälkä.
Puistoissa ja pihalla saat värjötellä jotta lapsilla olisi ulkoilua päivittäin.
Ainaista pyykkäystä, rätin kanssa kulkemista ja tahmatassujen jälkien siivousta.
Turha edes haaveilla, että tavarat pysyisivät paikoillaa.
Eteinen aina kurassa.
Vihdoin lapset leikkii keskenään, syön tässä leivän, haukku siitä ja eikös joku karju pyllyä pyyhkimään!
Turha kuvitella, että ulos pääsee nopeasti ja silloin kun haluaa, ehei... sotaankin siirtyminen varmana menee helpommin.
Aikaa ei riitä kuin työhän, lapsiin ja kotitöihin. Hyvästi matkustelu ILMAN huolta lapsista ja heidän mukavudestaan.
Harrastaa ei enää jaksa kun lapset illalla nukkuu.
Ja sanonta, eihän ne ole kuin kerran pieniä ja sitten muuttavat pois ja on omaa aikaa.
KISSANVILLAT!! Se huoli ja murhe ei koskaan lopu.
Liki aikuinen lapsi on opiskellessaan aina rahapulassa, milloin itketään jätetyksi tulemista jne...
Anteeksi sekava teksti, mutta kaipaan elämää ilman lapsia!!!
Ei, en heistä luopuisi mutta jättäisin tekemättä jos uudelleen voisi päättää!!!
AAMEN
Kommentit (5)
mene vessaan, laita ovi lukkoon ja ilmoita ipanoille, että ei ole kiva, jos joku katsoo kun pissaa. ja ole siellä siiheksi, kunnes seuraava kriisi meinaa uhata oven toisella puolen.
kyllä se joskus helpottaa, usko vain. minullakin yksi on jo muuttanut pois kotoa, ja toisen lähtö on vain ajan kysymys. sen jälkeen saavat oikeasti selvitä sydänsuruistaan niin kuin parhaaksi kokevat. niis sitä tekee muutkin aikuiset.
eikä. oikeasti lapsen on ihania. paitsi silloin kuin eivät ole. silloin he ovat hirviöitä.
Minkä ikäiset lapset sulla on? Onko miestä/toista huoltajaa samassa taloudessa? Entä muu tuki, esim. isovanhemmat, kotiapu, joku tuttu tyttö (tai poika), joka hoitaisi lapsia palkkaa vastaan muutaman tunnin.
Vaikuttaa siltä, että tarvitsit "hermoloman", pienen viikonlopun mittaisen "get away:n" nyt ainakin.
Mullakin on lapsi, yksi tosin vasta, ja hänkin vielä kovin pieni. Totesin tässä just miehelle, että kotitöitä on IHAN KOKO AJAN. Ei elämä ennen lasta ollut tällaista, vaan oli paljon aikaa tehdä mitä lystää ja kotitöitä oli ihan minimaalisen vähän. Minä jaksan kyllä - vielä toistaiseksi.
Elämä helpotti kovasti kun nuorin oli 2 vuotta ja menin itse töihin. Ja sen jälkeen elämä on ollut ihanan seesteistä.
Ja nyt kun ovat 5 ja 8 v. on elämä paljon, siis paljon ihanampaa. Eivät huuda enää pyyhkimään, osaavat viihdyttää itseään, joko leikkivät keskenään tai sitten vaikka lukevat itsekseen. Toki ruuanlaittoa on, mutta sekin on paljon helpompaa, kun tarvitsee laittaa vain yksi lämmin ateria päivässä (saavat koulussa/hoidossa toisen), ja sitäkin voi tarjota samaa kahtena päivänä peräkkäin.
Lapset ovat niin isoja, että heidän kanssaan voi jo vaikka pelata sulkapalloa/tennistä/lasketella ja vaikka mitä. Lapset voi myös jättää keskenään noin puoleksi tunniksi kerralla, isomman tietysti pidemmäksikin aikaa. Nyt perhe-elämä on oikeasti kivaa. En vaihtaisi tätä siihen uhmaikäisten kanssa taistelemiseen ikinä! Onneksi se vaihe on ohi.
joskus itsellänikin samoja ajatuksia.
Varsinkin kun on ollut erityisen rankka pvä takana :)
En pysty eläytymään vuodatukseesi.
Mun mielestäni lapset on olleet ihaninta elämässäni.
Joka päivä jaksetaan iloita ajasta lastemme kanssa. Minä ja mieheni:)
Lapset: 3v, 10v ja 16v
Mistä tunteesi mahtavat johtua?