G: Äidin kannalta helpoin ikäero lapsilla?

Raskausaika ja vauva-aika ovat helppoja kun isompi on jo omatoiminen ja antaa äidin esim. ottaa pienet torkut. Pahin uhmaikä esikoiselta takana ja lapset eivät riitele yhtä paljon kuin pienemmän ikäeron lapset hakiessaan mittaa toisistaan. Kuitenkin lapsilla on yhteisiäkin juttuja ja leikkejä. 3-4v:t on ahkeria vauvan hoitajiakin.

äiti saa välissä huilia ja nukkua univelat pois ja kroppa palautua välissä rauhassa ennen uutta rasitusta :) Itse en tuota pienempää ikäeroa voisi kuvitellakaan... enkä toisaalta isompaakaan, koska sitten joutuisi aloittamaan niin alusta ja lapset olisivat jo niin eri maailmoissa.



-3-

mustis minusta.

6v hyvä ikäero.

ensimmäinen vuosi on raskas ja sen jälkeen viihtyvät hyvin yhdessä ja äidillä on helppoa!



Mustasukkaisuutta ei ole koskaan ollut.



Lpaset ovat tosi läheisiä.

ainakin sanoa, että ei 1v8kk. Se meidän lapsilla ikäeroa ja ollut kieltämättä aika raskasta. Tällä hetkellä toisella uhma ja toisella tahtoikä. Kun kuopus syntyi oli esikoinen vielä kannettava ja ymmärrys ei ollut kovin vahva vielä. Toisaalta hyviäkin puolia. Ei tarvitse oppia aamuheräämistä uudestaan ja vaippailu senkun jatkuu nyt 3 vuotta. Eli ei tarvitse aloittaa alusta samaa rumbaa vaan jatkaa.



Tämän vuoksi uskoisin, että helpoin ikäero olisi 2,5v. Kaikki vielä olisi muistissa, mutta esikoinen olisi jo selkeästi isompi lapsi, joka ymmärtäisi asioita ja olisi jo hieman omatoimisempi. Eikä tosiaan taas joutuisi seuraaviksi puoleksi vuodeksi laittaa koko perheen elämää jäähylle (esim. telttailu, matkailu jne.).

Isompi ei vielä osaa olla mustasukkainen eikä muista aikaa jolloin oli ainoa. Äidille kyllä hyvin rankkaa se raskausaika sekä toisen lapsen vauvavuosi. Toisaalta helppoa alun jälkeen.



Mun mielestä kaikissa eroissa on puolensa. Se perinteinen 2v tosin on mielestäni aika huono, koska isommalla on silloin pahin uhmaikä.

kirjoittelua minulla, eli korjaan

Eikä tosiaan taas joutuisi seuraaviksi puoleksi vuodeksi laittaa koko perheen elämää jäähylle (esim. telttailu, matkailu jne.).

Siis seuraaviksi vuosiksi laittaa koko perheen elämää jäähylle.

ja on ollut melko helppoa. Leikkivät yhdessä, mutta isompi ymmärtää pienemmän oikkuja, mutta osaa pitää puolensa. Toisaalta se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi jollekin muulle...

Tosin muusta ei kokemusta.



- Isompi ei ollut mustasukkainen, kun oli vielä sen verran pieni, eikä vähän ajan kuluttua edes muistanut aikaa ilman vauvaa.

- Ei tarvinnut mennä lasten välissä töihin eikä siis viedä esikoista hoitoon.

- Poissaoloaika töistä oli yhtäjaksoinen.

- Minusta vauva ja taaperon hoito ei tuntunut kovinkaan raskaalta. Olihan siinä tekemistä, mutta niinhän lastenhoidossa aina. Luulen, että taaperon hoito ilman sitä vauvaa siinä rytmittämässä päivää olisi voinut tuntua vieläkin raskaammalta.

- Nyt lapset ovat 3 ja 1,5v. Leikkivät tosi paljon yhdessä, ovat läheiset. Miten läheisiä lienevätkään joskus myöehmmin (ovat samaa sukupuoltakin).

- Aloittivat juuri päiväkodin. Ovat samassa ryhmässä, mikä on helpottanut lasten sopeutumista ja huojentanut äidin mieltä.

- Pikkulapsiaika tulee olemaan nopeasti ohi (mikä toisaalta voi olla huonokin asia...). Ei tarvitse viettää kymmentä vuotta elämästään vaippoja vaihdellen :)