Ostatko lapsellesi jotain "lohdutukseksi" kun hän on kipeä?

pikkuautoa, kun hän oli nenämahaletkussa sairaalassa pahan rotaviruksen kourissa.

...että lasta ei pitäisi "palkita" siitä, että sairastaa, koska voi ehdollistua siihen, että kipeänä olemisesta seuraa jotain hyvää ja saa erityistä huomiota, mutta terveenä olemisestä ei :)

Mua "lahjottiin" aina pienenä kun sairasin, en ole ehdollistunut mihinkään

Kun on kipeä, huono olla, paha mieli-lääkitään se herkuilla. Ainakin Painonvartijat varoittavat tästä.

vaantaa psykologiaa ja selitysta sille etta ollaan lihavia.

t. normaaalipainoinen, herkkuja kipeana saanut jolla ei ole koskaan ollut mitaan syomishairioon viittaavaakaan.

7-vuotiaana keuhkokuumeen takia sairaalaan, ja häntä suretti kovin pitkä sairastamisaika jatkuvine verikokeineen ja tiputuksineen, ostin hänen kauan haaveilevansa leegosetin.



Muuta pienempää on joskus myös hankittu, jos on ollut paljon verikokeita tms. Mutta tuo legosetti taisi tulla ostettua siksi koska olin vaan niin huojentunut kun hän parani..! :/

jos lapsella on vaikka suuhun tullut kunnon haava, niin sen sijaan että käskisin hänen pitää jääpussia suuta vasten, niin annan mehujään tai jugurttijään imeskeltäväksi.



Kipeä saa katsoa lastenohjelmia paljon pitemmän aikaa kuin normaalipäivinä, juoda mehua veden sijasta jotta joisi mahdollisimman paljon, kurkkutautinen saa syödä vaikka vanukasta ja jugurttia jos ei tavallisen ruoan nielaisempinen onnistu.



Tarkoitan että hän ei saa jotain lohdutukseksi, vaan ajankuluksi tai paranemista edistäväksi syötäväksi.

Tarkoitan että hän ei saa jotain lohdutukseksi, vaan ajankuluksi tai paranemista edistäväksi syötäväksi.

Meillä saatetaan hankkia lapselle se lempi-dvd ihan vaan sen takia, että saisi hänet pysymään lepäämässä sohvalla hieman pidempään, sen sijaan että väsyttäisi itseään remuamalla väsyneenä ympäriinsä.

eihan se tarkoita sita etteiko niin voisi kayda. Kyllahan syomishairioiset itsekin usein korostavat sita, etta he syovat tunnetiloihin, eivat nalkaansa. Siitahan tassa kai on kyse. Kun on kipeana, on tylsaa ja kurja olo, ja vanhemmat ruokkivat sita herkuilla. Yhteys myohemman ian tunnesyomiseen on ainakin minusta ihan looginen.

Ajattelin jo vastaavani, että en ole koskaan lahjonut leluilla, mutta sitten muistinkin, että meidänkin esikoinen oli 4v vakavasti sairaana ja kun sairaalasta päästiin lähtemään kotiin, niin tultiin lelukaupan kautta. Hän sai ison dublopaketin, ratsastuskoulun tms. Äiti oli niin iloinen ja huojentunut lapsen parantumisesta, että olisi ostanut vaikka oikean hevosen niiltä sijoiltaan...

Muutoin "tavallisten" mahatautien tai flunssien aikaan ostetaan limsaa, vanukkaita, viinirypäleitä... kaikkea mitä on kiva pieniä määriä napsutella että tulee edes jotain syötyä.

7-vuotiaana keuhkokuumeen takia sairaalaan, ja häntä suretti kovin pitkä sairastamisaika jatkuvine verikokeineen ja tiputuksineen, ostin hänen kauan haaveilevansa leegosetin.

Muuta pienempää on joskus myös hankittu, jos on ollut paljon verikokeita tms. Mutta tuo legosetti taisi tulla ostettua siksi koska olin vaan niin huojentunut kun hän parani..! :/

Reippauspalkinto on käytössä.



Esim. sai my little ponyn sellaisen pehmoisen puhuvan 4-vuotiaana nielurisa ja kitarisaleikkauksen jälkeen.

Rokotuksista saa jonkun pienen sleich eläimen.



Jos pitää pitää rauhallisena saatan ostaa jonkun uuden DVD:n jotta malttaisi edes hetken huilata.



herkuille lapsi ei ole perso,joten niillä ei häntä voi palkita.

Mä joudun käyttämään lasta säännöllisesti verikokeissa, jotka on aika hirveitä reissuja. Lapsi alkaa itkeä jo kotona kun pistän puudutelaastarit paikoilleen, ja on saattanut itkeä jo yli tunnin siinä vaiheessa kun koetta vasta aletaan ottamaan. Noitten reissujen jälkeen ollaan molemmat aivan poikki. Mulla on lapselle aina pillimehu ja pipari mukana, jotka saa heti kokeen jälkeen. Se laannuttaa enimmän itkun, että päästään pois siitä tilanteesta.



Jos on kuumeessa ja hampaita tulossa niin ettei mikään maistu, olen ostanut jätskiä ja vanukasta, sitä menee pari lusikallista.

jonkun puuhakirjan tms jos on tosi kipeenä. Ei nyt ihan pienestä nuhasta tai jos on vähän kuumetta. Tai nauhottelen uusia piirrettyjä digiboxille lastenkanavilta. Joskus kun ollaan sairaalassa, niin silloin ostetaan pehmolelut ja kaikkee muutakin (lapsella pitkäaikaissairaus).

...että lasta ei pitäisi "palkita" siitä, että sairastaa, koska voi ehdollistua siihen, että kipeänä olemisesta seuraa jotain hyvää ja saa erityistä huomiota, mutta terveenä olemisestä ei :)

mutta mun lapsi ei ole mikään pavlovin koira. Kyllä sillä järkikin on tallella. Minä itsekin kyllä ihan tykkään että mies hemmottelee minua kun olen kipeä. Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Kun on kipeä, huono olla, paha mieli-lääkitään se herkuilla. Ainakin Painonvartijat varoittavat tästä.

jos niitä ostaa piristykseksi

eihan se tarkoita sita etteiko niin voisi kayda. Kyllahan syomishairioiset itsekin usein korostavat sita, etta he syovat tunnetiloihin, eivat nalkaansa. Siitahan tassa kai on kyse. Kun on kipeana, on tylsaa ja kurja olo, ja vanhemmat ruokkivat sita herkuilla. Yhteys myohemman ian tunnesyomiseen on ainakin minusta ihan looginen.

on siitäkin varmasti ziljoona tutkimusta, että hyvä mieli edistää paranemista. ja sitä hyvää mieltä tulee kun vähän saa hemmottelua osakseen.

Sikaflunssapiikin jälkeen saivat pienet lelut.



Annan kipeille lapsille paljon nestettä (vaikka pillimehuja, jos ei muu maistu). Ruuaksi yritän ensin antaa edes pikkasen normaalia kotiruokaa ja jos se ei kertakaikkiaan maistu, annan vaikka keksiä, suklaata tai jäätelöä.



Itsekin syön herkkuja, jos olen kipeänä. Bmi 20,3.

pyysi äidiltä lohturuuaksi kalakeittoa. No kalakeittoa sai, pienen lelun (pari euron pikkuauton), jälkiruuaksi keksejä (kun oli syönyt keittonsa) ja juotavaksi pillimehua ja omatekoista marjamehua. Tuskin tuolla järkyttävällä hemmottelumäärällä kerran vuodessa sairasteleva lapsi ihan pilalle menee. :)

Meillä on parina vuonna lapset sairastaneet todella paljon, esikoinen 1-2 v:nä ja molemmat toissa syksynä. Mulla oli yleensä jemmassa kirpparilta hankittuja juttuja, joita sai piristykseksi, kun kotipäiviä alkoi olla monta. Ihan siis siitä syystä että aika sisällä kuluisi paremmin.



Lääkärissäkäynnistä eikä edes peruslabroista saa mitään erityistä. Molemmat ovat aina reippaita siellä ja me on käyty kymmeniä kertoja. Mutta putkituksista tai sairaalassa/polilla olosta on siiten saattanut saada jotain toivomaansa. Putkituksen jälkeen isoveli oli tarkkana että siskonkin pitää saada (molemmille siis putket). Nyt sikarokotteesta esikoinen yritti neuvotella palkintoa, mutta eivät saaneet vaikka olivat todella reippaita neljän piikin ajan.



Syömisten suhteen on välillä ollut pakko (ja lääkärikin kehottanut) antaa ihan mitä tahansa maistuu. Siis ihan siitä syystä että pakko on ollut saada nestettä ja energiaa jostain (esikoinen oli 11-kuisena 5 vrk tiputuksessa ja nenämahaletkussa ja kyse ei ollut mahataudista). Eli ei mitään hemmottelua taustalla vaan ihan sairaalaan joutumisen välttely. Meillä molemmat lapset lopettavat syömisen kipeinä (kummallakaan ei ole mitään perussairautta).