Lue keskustelun säännöt.
Saamattomuus, mistä se voi johtua?
09.02.2023 |
En oikein saa mitään tehtyä, paitsi ihan pakolliset asiat. Käytyä töissä/koulussa (nyt opiskelen) ja ruuan laitan lapsille jne. Ei ole kiinni motivaatiosta, haluaisin tehdä kivojakin juttuja, mutta en vaan saa aikaan lähteä. Paitsi jonkun muun kanssa, jos kysytään. Ei vaan ole kavereita kovin montaa, joten harvoin missään käyn. Koska itsekään en oikein osaa pitää yhteyttä. Tää on ollut suunnilleen koko ikäni näin, ainakin aikuisiän. Nyt olen 35+. Koulussakin haluaisin olla ahkerampi ja opiskella, ala kyllä kiinnostaa. Mutta en vaan saa aikaan, ihme kyllä olen kuitenkin vielä pärjännyt hyvin siellä.
On joskus tutkittu masennusta, mutta ei ole siitä lääkäri ollut huolissaan. Ja tosiaan haluaisin tehdä asioita, ei siitä ole kiinni että välttelen vain ikäviä asioita.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy lääkärillä selvittämässä onko mitään lääketieteellistä syytä: anemia, kilpirauhanen, riittämätön tai huonolaatuinen uni, masennus tms.
Jollei mitään löydy, niin voi olla toiminnanohjauksen häiriö. Neuropsykiatrisesta valmennuksesta tai toimintaterapiasta voisit siinä tapauksessa saada apua.
Traumasta johtuvaa alavireisyyttä? Traumoja on eri tasoisia. Ei tarkoita, ettäkö olisi pitäny käydä jotain järkyttävää tai heitteille jättöä. Kehotietoisuus ja tunneyhteyden palauttaminen itseen voi tuoda energiaa.
Jos saat ystävien kanssa aikaiseksi, mutta et yksin, niin sanoisin diaknoosiksi: laiskuus. Ainahan asioiden aloittaminen on hankalaa, uuvuttavaa, ja ajatuksen tasolla kivaa, mutta ei saada aikaiseksi. Kotisohvalla on helppoa ja kivaa fiilistellä asioita, mutta ei vaan tule niitä aloitettu / tehtyä, kun ollaan totuttauduttu laiskuuteen. Laiskuudestakin pääsee irti, kun ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tekemään. Ajan myötä asioiden tekeminen ja aloittaminen on huomattavasti helpompaa.
Dopamiinin puute aivoissa. Lue lisää, jos aihe kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu on laiska ja saamaton, kävi lääkärissä selkäkivun vuoksi ja diagnoosi: adhd. Mielestäni tuo meni kyllä pieleen ja pahasti.
ADD ainakin aiheuttaa saamattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavaksi tullut LAISKUUS. Aina pärjännyt vaikka vähän on tehnyt. Ei tuota kukaan muu nyt sinulle ratkaise, se on joko pysyvä juttu tai sitten sinä ITSE otat itseäsi niskasta kiinni. Ihan kauheaa on, että lapsiakin olet saanut - heille olet paha esimerkki!
Olet ikääntynytja elät nyt ns. ruuhkavuosia. Yli 35-vuotias ei jaksa enää yhtä paljon kuin 25-vuotias. Vie hetken ymmärtää se. Jos on perhe ja työ matkoineen, niin äkkiä on hommaa 80 tuntiakin viikossa. Silloin ei jaksa paljon enää muuta. Töitä voi osa-aikaistaa, niin jaksaa paremmin vapaa-ajallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheettömät on usein mahdoton ymmärtää, kuinka paljon työtä lapsista aiheutuu. Jos on täysin työaika ja perheen pyöritys päälle, on kahden täysiaikaisen työn verran hommaa. Aivoille tulee siitä ähky. Jos koittaa vielä opiskella päälle, niin ei sellaista monikaan jaksa. Yli 35-vuotiaana monella kaverien näkeminen harvenee, koska omassa perheessä ja työssä on jo niin täysi työ, ettei muuta enää jaksa.
Jos itse päättäisin jotain toisin jälkikäteen, niin olisin käyttänyt kotihoidontukea aikoinaan. Sen sijaan tuli käytyä töissä ja uuvuttua, kun iän kasvaessa ei enää jaksanutkaan niin kuin nuorempana. Työ ja perhe vei välillä yhteensä yli 100 tuntia viikosta. Omat unet jäi pahimmillaan vhyvin vähiin kun ne oli ainoa, mikä jousti, kun lapset piti ruokkia ja herätä keskellä yötä lasten takia ja työtkin tehdä..
Ehkä tosiaan jokin neuropsykologinen ongelma tai sitten tottumukseksi muodostunut laiskuus eli se että joka hetki kun voisi tehdä jotain, valitsee mieluummin mukavamman vaihtoehdon eli paikalleen jäämisen.
Minulle listat on todella suuri apu. Teen joka ilta seuraavan päivän tehtävistä listan. Laitan siihen kotitöiden lisäksi esim. liikuntasuoritukset joita haluan tehdä. Seuraavana päivänä vain katson ja teen sen mitä listalla lukee, vedän yli sitä mukaa kun olen tehnyt ne. En varmaan enää pärjäisi ilman listojen tekemistä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä sen enempää masennuksena kuin laiskuutenakaan, jos toinen hoitaa sekö kodin että sen lisäksi käy töissä tai koulussa täysipäiväisesti, ja jos sen lisäksi ei enää jaksa kauheasti muuta. Jo perustekeminen on laajuudeltaan silloin paljon enemmän kuin monella yksinasuvalla, ylityötunteja töissä jatkuvasti tekevillä, jota pidetään ahkerana. Vanhemmuus ruoanlaittamisineen on täyttä työtä muun tekemisen päälle.
Et ole oikeasti laiska ja saamaton. Sinähän hoidat pakolliset. On ihan normaalia, että yksin ei niin huvita mennä kodin ulkopuolisiin menoihin. Mene silti edes joskus, vaikka kaveria ei olisikaan mukaan. Se kuitenkin virkistää ja jälkeenpäin olet varmasti tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole oikeasti laiska ja saamaton. Sinähän hoidat pakolliset. On ihan normaalia, että yksin ei niin huvita mennä kodin ulkopuolisiin menoihin. Mene silti edes joskus, vaikka kaveria ei olisikaan mukaan. Se kuitenkin virkistää ja jälkeenpäin olet varmasti tyytyväinen.
Kyllä. Ja medikalisointi on nykyään ihan mahdotonta. Elämässä on erilaisia kausia.
No, minulla se johtui ihan puhtaasti siitä, että olin uupunut, elämäntilanne oli paljon huonompi kuin mitä myönsin itselleni, eikä minulla ollut selkeitä päämääriä.
Niinkuin sanoin, tätä on ollut aina. Jo ennen lapsia ja kun olin työtön. Lasten kanssa olin kotona kun olivat pieniä ja silloin tuli kyllä tehtyä heidän kanssaan kaikkea. Käytiin välillä kerhossa jne. Viimeisen vuoden olin nyt työtön, syksyllä aloin opiskella uutta ammattia. Nyt olen työharjoittelussa, en siis käy varsinaisesti töissä erikseen tähän päälle. Koulukin on suht helppoa, 6h päiviä ja en koe rankaksi.
Ja haluaisin siis tehdä kaikkea, käydä salilla tms. Joskus kävinkin ja tykkäsin. Mutta silloinkin oli vaan pidettävä kiinni että sinne menen just tiettyinä päivinä, muuten alkoi lipsua. Nyt en vaan saa aikaan mennä sitä ensimmäistä kertaakaan.
Kilpirauhasongelmia ei ole, joskus se on tutkittu. Ferritiini oli kesällä 30, en sitten tiedä onko se kovin huono. Rautaa otan kun muistan. Add on joskus itsellä käynyt mielessä, mutta ei näin vanhana varmaan kovin helposti tutkimuksiin pääse. Ja kuitenkin saan työt ja laskut jne hoidettua. Vaikka ne työt sitten välillä ahdistaa, jotenkin kaipaan helposti vaihtelua.
Ap
Minulla vähän samoja fiboja +50v nainen. Olen diagnosoinut itseni saamattomuuden tähän:
Kun ei ole motivaatiota niin mitään ei tapahdu ja kun mitään ei tapahdu niin ei ole motivaatiota.
Ihan sama mihin tämän liittää.
Kun en laihdu niin ei ole motivaatiota laihduttaa ja kun ei ole motivaatiota niin en laihdu.
Kun ei ole miestä niin ei ole motivaatiota tehdä asialle mitään ja kun ei ole motivaatiota niin en löydä miestäkään.
Jostain pitäs sada ensin motivaatio jotta tapahtus jotain.
Itsellä burn-outin jälkeen jatkuvaa aikaansaamattomuutta. Pahinta on, etten enää edes välitä. Masennusta ei ole, akut vain loputtoman tyhjät, ihan kuin yrittäisi painaa kaasua samalla kun kytkin on pohjassa: ei liiku mihinkään.
Up