Lapsi, joka ei osaa leikkiä

rakasti piirtää, maalata, muovailla sekä askarrella. Palapelit ja kirjat kiinnostivat myös kovasti. Baletti ja tanssi olivat mieluisia harrastuksia kuin myös musiikkiopisto jossa soitti kahta instrumenttia. Hän on nyt jo 13 vuotias sosiaalinen lahjakas lapsi mutta en ole koskaan nähnyt hänen leikkivän, eikä varmaan ole mikään asperger.

Onko aina taustalla jokin diagnoosi, vai eivätkö jotku lapset vaan leiki? Meillä on leikkivillä lapsilla naapurissa samanikäiset sisarukset, joiden kanssa vähän puolin ja toisin on jo toista vuotta yritetty jotain yhteistä, vaan kun ei toimi! Naapurin vanhempi lapsi (7v) ei kertakaikkisesti ikinä halua leikkiä mitään, nuorempi (5v) taas vaan sählää ja tekee jotain taisteluelkeitä. Siis on liikkuvainen, siinä kun sisarus tuijottaa varpaitaan.



En mä heitä pidä mitenkään erikoisina sinänsä, mutta nyt tuli tästä viestiketjusta vaan mieleen, että voihan sille leikkimättömyydelle olla jokin muukin syy kuin "ei ne vaan leiki".

Siis nyt mä en ymmärrä!



Nuo piirtämiset, askartelut, satujen kertomiset ym on just leikkiä! Että mitä te oikein tarkoitatte?



Harva noin pieni (alle kouluikäinen) leikkii mitään nukkeleikkejä itsekseen! Musta se enemmänkin ois outoa! Toki näitäkin tyyppejä on, mutta ei se tee lapsesta tuossa iässä mitenkään outoa, jos hän ei niin teekään!



Ja (lähes) kaikki tuon ikäiset tylsistyvät kotona, jos ei ole kaveria!!!! Eli joko vaativat aikuisen olemaan kanssaan, tai sitten jonkun ikäisensä kaverin.



Ootte kyllä tosi outoja, jos luulitte, että voitte omia hommianne tehdä, ja lapsi siinä vieressä leikkii omia juttujaan... Huh huh.



Ja sinä joka sanoit, että on elukat hoidettavana ym, ota herran jestas se lapsi mukaan siihen tekemiseen. Eikä mitään et sanot sille et "anna tuolle ponille heinää tai vastaavaa" vaan neuvot ja innostat sitä lasta!



Ymmärrän toki nuo asperger lapset ym, tutullanikin sellainen on. He ovat asia erikseen, mutta tuo yksin leikkimättömyys ei kyllä sen määre ole. Enemminkin se, että jos kaverin tarjolla ollessa on omissa oloissaan.



OLKAA SEN LAPSENNE KANSSA JA TEHKÄÄ YHDESSÄ. Kyllä mäkin kyllästyisin jos ois tuollaiset vanhemmat?!

Huomasin kun omat yleensä tosi leikkivät lapset olivat pidempään kipeänä ja katsottiin paljon tavallista enemmän videoita. Sen jälkee meni pari viikkoa etteivät "osanneet" leikkiä oikein mitään. Narisivat ja halusivat leffaa ja pelejä. Laitoimme totaalisen telkkari dvd ja tietokonelakon ja johan leikki palasi.



Huomaan että ruutuaika heikentää (ainakin väliaikaisesti) lapsen kykyä leikkiä.

Onkohan pojilla ja tytöillä kovasti eroja tuossa omatoimisessa leikissä ja touhuamisessa. Tuntuu, että tytöt helpommin askartelevat ja piirtelevät kun taas pojat vaativat toiminnallisiin leikkeihin kaverin.

Olkaa onnellisia.

Ei ole koskaan oikeastaan ollut kiinnostunut esim. leluista, vaikka niitä hänellä onkin, eka nukkeleikki (on siis tyttö) oli pari viikkoa sitten. Toisaalta kyllä tykkää esim. piirtää ja ottaa valokuvia itsenäisesti (hänellä on oma kamera), ei vaan "leiki" itsenäisesti jos ei ole leikkiseuraa (tosin nyt kun pikkuveli on 4 v. niin leikkii sitten pikkuveljen kanssa), ja helposti marisee ettei ole tekemistä ja vaatii aikuista tekemään kanssaan. En ole koskaan kuullutkaan "toiminnanohjausongelmista", mitä ne ovat? Me olemme vain ajatelleet että hän on tuollainen persoonallisuus, ja ehkä myös että koska on esikoinen, on tottunut aikuisen jakamattomaan huomioon...

Meillä ei pojalla ole ollenkaan mielikuvitusta. Ei ole esim. koskaan sepitellyt mitään ja siksi ei oikein keksi leikkejäkään. Toiminnanohjausongelmat tulee esille kaikessa arjessa. Vaatii kaikkeen seikkaperäiset toimintaohjeet. Esim. pukemaan opettelu oli hankalaa. Koulussa kuitenkin pärjää hyvin, kun ohjeet ovat selkeät.

Eli jos toisen kanssa leikkii, keksii kyllä siihen sitten osia. Mutta etenkin ennen kuin veljestä oli leikkikaveriksi, halusi monesti että "leikitään" siten, että hän tuo "välineet" (vaikka Barbit, Petshopit, ja sitten aikuinen keksii sen tarinan...). Tuo on kuitenkin minusta jotenkin osa sitä, että hän ei viitsi tehdä moniakaan asioita itse, jos joku muu voi ne tehdä (eikä siis liity vain tuohon mielikuvitukseen; tykkää esim. siitä, että aikuinen piirtää hänelle kuvia, vaikka siis osaa itsekin piirtää erinomaisesti) ;-)... Eli veikkaan, ettei kyse ole esim. neurologisesta vaivasta hänellä, vaan ennemminkin persoonallisuuden piirteestä. On aina pärjännyt hyvin kodin ulkopuolella, esim. tarhassa ja eskarissa/koulussa, ilman erityisen tarkkoja toimintaohjeita. Eli veikkaan että hänellä ei ole samaa ongelmaa kuin ap:n lapsella.

asperger sitten ilmenee? Muuten kuin leikkimättömyytenä?



Epäilen, että meidänkin pojalla ois..

oli tuota ongelmaa, mutta liittyi suoraan uniongelmiin. Ei siis osannut nukkua/nukahtaa päiväunille (ei siis millään keinolla nukkunut päikkyjä). Mutta lopulta monta kuukautta jatkuneen sitkeän opettelun, perhetyöntekijöiden ja vauvaperhepsykologin tuella ja avulla poika oppi nukkumaan päiväunet ja oppi myös leikkimään. Aikaisemmin pyöri jaloissa ja nitisi ja narisi kaiken aikaa. Meillä tosin kyse huomattavasti nuoremmasta (nyt 2v) lapsesta.



Kannattaa siis tarkistaa myös se, että saako lapsi riittävästi lepoa. Meillä pyysin apua päiväunettomuuteen ja narinaan neuvolsta, kun poika oli 8kk, mutta se kuitattiin sillä, että kaikki lapset ei nuku päiväunia. Muuton jälkeen vaihtui neuvola ja pojan ollessa 1,5kk ruvettiin saamaan apua ongelmaan ja tilanne muuttui. Joskin itse sairastuin tässä ajassa jo masennukseen ja parisuhdekin todella kovilla.

Jatkuuko toimettomuus, jos olette ulkona?

ap

Toi on se viimenen ikä kun se todella tarvii sua ennen suurta irtiottoa, koulua. Onko tosiaan niin että hankitaan lapsi eikä viitsitä lukea yhtään mitään sen kehitysvaiheista? Mamma haluaa ilmeisesti itse roikkua netissä ja lapsi häiritsee? Ole sen kanssa ja tee kaikkea, ompele, leivo, käy ulkona syömässä, elokuvissa kirjastoissa, ihan mitä vaan kunhan olet sen kanssa kaksin ja annat sile LAATUAIKAA, tajuatko!

Joskus pitäisi tehdä muutakin kun on iso talo ja elukoita hoidettavana. Tuntuu että kaikki aika menee lapselle seuraa pitäessä ja perään katsoessa vaikka on jo noin iso.

Tytöllä ihan hurja mielikuvitus! Kertoo tarinoita ja sepittää omia juttujaan yms. Mutta ikinä ei ole oikein leikkinyt. :(



Tyttö on nyt tokaluokkalainen, ja opettaja on ihan ihmeissään, miten meidän tyttö on kielellisesti ja mielikuvituksellisesti noin lahjakas.



Tytöllä diagnosoitu aspergerin syndrooma.

ei ole oikeastaan koskaan leikkinyt itsekseen. Pikkuveljen ja kaverien kanssa leikkii hyvin, mielikuvitusta riittää vaikka muille jakaa.

En tiedä, onko vaan niin seurallinen, ettei yksin viitsi leikkiä...

Piirtää, värittää, muovailee, tekee helmiä, palapelejä, lukee kirjoja kyllä itsekseen. Mutta en ole oikeastaan koskaan nähnyt häntä yksin leikkimässä nukeillä tms. Nyt ekan kerran petshopeilla on touhunnut yksin.

Lapsi on tutkittu 5 vuotiaana, mutta ei saanut lausuntoa. ap

Nostan iänvanhaa keskustelua.

Mun 4v tyttö ei ole ikinä leikkinyt leluilla.. Autot ei aja eikä nuket puhu/kävele.. Hän enemmän itse leikkii hyppy- ja juoksuleikkejä. Tanssii ja laulaa. Välillä innostuu esim piirtämisestä ja palapeleistä.

Nyt hämmästyneenä tuijotan 1v9kk poikaa joka leikkii leluilla. Autot ajaa lelulaatikosta ulos ja niitä ajeluttaa riviin ja pärisee. Eläinleluja kävelyttää ja ääntelee eläinääniä. Selvästi "eläytyy leluilla". Heräsin tässä ihmettelemään miten tuo isompi lapsi ei ole koskaan leikkinyt näin? Joskus on kyllä leikitty yhdessä vaikka pehmoleluilla niin, että äiti leikkii nallella ja tytöllä on pupu. Äiti kävelyttää ja puhelee nallena ja tyttö itse juttelee nallen kanssa. Ei niin, että pupu juttelisi nallelle.

Mielestäni tytöllä on ongelmia empatian kanssa. Tunteiden  ymmärtäminen ja toisen asemaan asettuminen.

Jännästi tämä pienempi sisarus on herätellyt näitä ajatuksia.

 

Olisipa saanut olla kärpäsenä katossa, kun tuo lapsi oli vuoden tai parin ikäinen. Leikkivätkö vanhemmat lapsen kanssa esim. palikoilla ja pallolla? Jotenkin ounastelen, että eipä juuri. Lapsi istutettiin telkun eteen katsomaan Pikkukakkosta. Ei se leikki ole valmiina geeneissä, vaan sitä pitää ensin opettaa.