Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kumpaa rakastat enemmän, lapsiasi vai miestäsi?

Vierailija
31.01.2010 |

Toi kysymys on mun mielestä ihan hölmö!! Ystäväni sanoi, että häneltä on sitä monesti kysytty. Minulta ei kukaan ole kysynyt, enkä osaisi vastatakaan. Voiko rakkautta muka mitata??

Kommentit (41)

Vierailija
1/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsia, vaikka miehessäkään ei mitään vikaa ole.

Vierailija
2/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tietysti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika karmea kysymys. Mut kyllä omalla kohdallani aika selkeä vastaus; miehen menettämisestä selviäisin lasten vuoksi, mut lasten menettämisestä en selviäisi miehen vuoksi. Ja uskon, että näin on myös mieheni kohdalla.

Vierailija
4/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ilman miestäni en haluaisi olla, en myöskään ilman lapsiani.



Toisaalta ilman miestäni pärjäisin, mutta entä ilman lapsiani?

Vierailija
5/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta miestä kuitenkin tavallaan yhtä paljon,mutta se rakkaus on niin erilaista.



Hyvin sanottu tuolta yhdeltä juuri tää "miehen menettämisestä selviäisin lasten takia" jne

Vierailija
6/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä tarvinnu edes miettiä vastausta. Se rakkaus on kuitenkin niin erilaista lapsia kuin miestä kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikea kiintyä aikuisiin.



Lapsena tai nuorena vanhempien avioeron kokeneet rakastavat lapsiaan ennemmän kuin puolisoaan. Mullakin noin, ja eroperhe, en tiedä onko yhteyttä.



Mulla on todella hyvä mies, rakastaa ja jumaloi minua, on komea, hyvä ammatti ja työ, todella hyvä isä, ei juo eikä polta, urheilee, harrastaa lasten kanssa, matkustellaan perheenä, tyydyttävä seksielämä, ollaaan miehen kanssa hyviä kavereita...



mutta "suuri rakkaus" mun puolelta puuttuu. Hän on minulle tärkeä, mm em syistä, mutta olen joskus miettinyt, että ei se välttämättä olisi kauhea juttu, jos hän pettäisi tm. Jotkut syvät tunteet puuttuu. Samoin nuoruuden poikaystävien kanssa.

Vierailija
8/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei edes tarvitse miettiä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja miehenikin on sanonut et jos jommasta kummasta pitäisi luopua niin kyllä minä saisin lähteä... =)

Vierailija
10/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä minunkaan tarvinnut asiaa erikseen miettiä.

Rakastan myös miestäni valtavan paljon, mutta ei mitään muuta vaan voi rakastaa niinkuin lastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuitenkin minulle ja miehelle on molemmille selviö, että jos joutuisimme onnettomuuteen tvs. LAPSET pelastettaisiin ensin.



Kai se on luonnollista ihan biologian kannaltakin. Lajeilla ja yksilöillä on pyrkimys säilyä/ lisääntyä ja suojella jälkeläisiään.



Ei, rakkautta ei voi mitata mutta rakkaus miestä kohtaan on erilaista kuin lapsia kohtaan.

Vierailija
12/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rakkaus miestäni ja lapsiani kohtaan on erilaista rakkautta- mutta lapsiani kohtaan paljon ns. suojelevampaa. Naarastiikeri suojaa pentujaan, niin se vain on!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

En miettimättä tai miettien.



He nyt vaan "painivat eri sarjoissa". Ei voi vertailla. Se on ihan sama kuin kysyisi että pidänkö enemmän suklaasta vai kesämökistäni. Molemmista pidän kovasti, mutta miten niitä voi laittaa rinnakkain?

Vierailija
14/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen kanssa kun liitto on rakoillut jo pitemmän aikaa, eikä se rakkaus kaikkea kestä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/41 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset ovat tulleet minusta, mieheni ei.

Vierailija
16/41 |
01.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

suklaasta kuin kesämökistä. Se on helppo ratkaista.



Mutta minulla lapset jo aikuisia, ja heillä omat elämänsä. Vaikea sanoa.



Ehkä vastaisin: Lapsenlapsiani.

Vierailija
17/41 |
01.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen voi aina vaihtaa, lapsia ei koskaan.

Vierailija
18/41 |
01.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset on vain lainassa, miehen kanssa on tarkoitus elää loppuelämä.



No ei vaan, ei noita rakkauksia voi verrata koska rakkaus mieheen on niin erilaista kuin rakkaus lapseen.

Vierailija
19/41 |
01.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

en pysty sanomaan. nuorempana olisin sanonut, että lapsiani, mutta kun ikää on tullut lisää ja osa lapsista on jo kohta täysi-ikäisiä ja yksi on jo muuttanut pois kotoakin, niin en enää osaakaan sanoa, kumpi on tärkeämpi vai onko kumpikaan.



jos ajatellaan asiaa niin pitkälle, että joku heistä kuolisi, en minä miehen menettämistä yhtään vähempää surisi kuin lapsenkaan. luoja, kun saisi elää lyhyemmän elämän kuin muut perheen jäsenet.

Vierailija
20/41 |
01.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Molempia yhtälailla.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kuusi neljä