Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Murkun alkava syömishäiriö. Mitä tekisit?(ov)

Vierailija
30.01.2010 |

Meillä kohta 13-vuotias tyttö on aina ollut kovin pyöreä ja terv.hoitajan ohjeilla ollaan syömistä tarkkailtu nyt viimeiset pari vuotta. Ei tiettykään mitenkään tyttöä syyllistäen tai kytäten mutta neuvoen ja ohjaillen.



Nyt pituuskasvun myötä tyttö onkin sitten hoikistunut. Monet sukulaiset ja tutut ovat asiaan kiinnittäneet kovasti huomiota ja nyt musta tuntuu, että tyttö haluaa laihtua entisestään. Kaikki ennen maistuneet herkut on vähennetty ihan minimiin. Ruokakaan ei oikein maistu. On yleensä "juuri syönyt". Koulussa väittää syövänsä mutta en siitä sitten tiedä. En ole viittinyt asiasta vielä opeltakaan kysyä. Kohta on kyllä pakko, koska tyttö on myös tosi väsähtänyt. Iltaisin on aina tykännyt esim. lukea sängyssään mutta nyt simahtaa aina kahdeksan jälkeen ja nukkuisi aamulla vaikka kuinka pitkään.



Toinen asia, mihin olen kiinnittänyt huomita, on koulunkäynti. Aikaisemmin ei numeroilla juuri ole ollut väliä mutta nyt pitäisi aina tulla ysi tai kymppi. Kasit, joihin siis tyytyi aikaisemmin, on nyt ihan perseestä.



Toisaalta olen miettinyt, että tämä voisi liittyä ihan tähän murkkuiän alkuunkin. Varmaan tällaisia kausia on ollut yhdellä jos toisella murkulla. Mutta sitten taas huolettaa mahd. syömishäiriö. Kuinka nopeasti sitten asiaan kannattaisi puuttua? Että jos nyt alkuun antaa vaan olla ja sitten onkin jossain vaiheessa liian myöhäistä...



Kenelläkään samankokeneena neuvoja huolestuneelle?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
30.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kertoa, että olet pannut asian merkille ja merkit viittaavat syömishäiriöön ja se taas on merkki mielenterveysongelmasta, johon pitää saada hoitoa ennen kuin asia pahenee.

Vierailija
2/5 |
30.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka olisitte miten kauniisti ja neuvoen puuttuneet tyttären aikaisempaan pyöreyteen, niin hän on valitettavasti kokenut sen ahdistavana ja tuntenut itsensä huonoksi. Sitten laihtuminen alkaa, ja hän saa perheeltään ja muualta hyväksyntää. Kyse ei enää olekaan varsinaisesti laihduttamisesta, vaan itsensä täydellisestä hallitsemisesta, johon kuuluu vääristyneen ruumiinkuvan muuttaminen hyväksyttävään muotoon. Harmi vaan että sitä täydellistä ei ole olemassakaan.

Tyttö on jo aika pitkällä sairastumisensa kanssa. Koulussa pitää olla paras, ja aina on jossain jo syönyt.

Tilaa lääkärille aika heti. Tuo on kuin minä 25 vuotta sitten. Ja en halua edes kertoa, mitä kaikkea se minulle on aiheuttanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
30.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensinnäkin liiat huolet pois. Unen tarve kasvaa teini-ikäisillä, eli tuo lisääntynyt nukkuminen voi johtua siitä. Sitten toisekseen nuo numerojutut voi kanssa liittyä yläasteen alkuun. Siellä kuitenkin enemmän kiinnitetään huomiota numeroihin ja niiden merkitystä korostetaan enemmän. Ja kolmanneksi pienet syömisongelmat on ihan tajuttoman yleisiä teinien keskuudessa, ja yleensä menee nopeasti ohi.



MUTTA olisin silti varuillani. Soittaisin opettajalle kouluruokailusta, ja pyytäisin vaivihkaa tarkistamaan syökö tyttö niinkuin väittää. En tuputtaisi herkkuja tai punnitsisi lasta tai mitään semmoista, se ei ole vanhempien tehtävä. Sen sijaan pitäisin kiinni juuri yhteisistä ruoka-ajoista ja koittaisin välittää huoletonta ja terveyskeskeistä asennoitumista ruokaan ja syömiseen.



Suosittelen, että soitat syömishäiriöisten tuki ry:n puhelimeen. Siellä vastaavat asiantuntijat, jotka osaavat kertoa mitä tulisi tehdä ja miten vakavasti puuttua.



http://www.syomishairioliitto.fi/

Vierailija
4/5 |
30.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietinkin asioita jo vähän samalla tavalla kuin kolmonen. Että siis jotkut noista asioista kuuluu varmaan ihan vaan murkkuikään. Kestävät aikansa ja sitten ne unohtuu ja vaihtuu johonkin toiseen.



Mutta koska itselläni on myös kokemusta tuosta anoreksiasta, niin se tietysti laittaa vähän miettimään asiaa toiselta kantilta... Sitä vaan en oikein osaa ratkaista, että milloin asiaan sitten tulisi puuttua. Koska jos tytöllä ei vaikka olekaan mitään tällaista pakonomaista laihdutusajatusta taustalla, niin en kyllä mielelläni hänelle sellaista vaihtoehtoa antaisikaan liialla kyselemisellä ja vaahtoomisella.



Pitää miettiä, josko sitten soittaisi tuonne syömishäiriöliittoon!



ap

Vierailija
5/5 |
30.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap tarkoittikin, että samoin kuin nelonen :)!



ap