Miksi inhoan kaikkia kavereitani?
Musta on tullut viime vuosina sellainen, että olen alkanut lähestulkoon inhota lähimpiä kavereitani. Siis ihan normaalisti vietän aikaani heidän kanssaan, mulla on usein jopa hauskaa, mutta sitten jossain kohtaa alkaakin tökkiä ja mietin miten paska ihminen se kaveri onkaan. En ole mitenkään läheinen kenenkään kaverin kanssa, en osaa iloita kenenkään toisen puolesta vaan päinvastoin hyvänkin kaverin ollessa kyseessä salaa nautin jos hänellä menee huonosti. Ja vastaavasti kadehdin sikana jos hänellä menee paremmin kuin minulla.
Kommentit (27)
olet niitä joita kutsutaan myrkkyihmisiksi.
Mulla vähän sama homma. Kaverini ovat hölmöjä ja käyttäytyvät nolosti. Ei se mitään, he ovat ihan mukavia ja heidän kanssa on ihan hauska viettää aikaa, ehkä Max kerran kuukaudessa.
Sinulla on narsistinen vamma johon voisit hakea apuja. Uskon jopa että hyötyisit avusta todella. Tsemppiä.
Kuulostat cerceiltä. Itsellä on ainakin rakkautta jakaa muillekin kuin perheelle.
Minä inhoan ihmisiä jotka on myrkyllisiä kuten ap. Selvin merkki myrkystä on kateus ja vaikeus iloita jos toisella menee hyvin. Tälläiset ihmiset on energia ja tila-syöppöjä. Selvin merkki on että he valittaa KOKO AJAN ja kaataa valituskuorman muiden niskaan. He käyttää ihmisiä ilmaisina terapeutteina ja pakottaa heidät kuuntelemaan omia ongelmiaan AINA. Ei joskus. He jakaa selfie kuvia somen kanavat täyteen ja kerjää kiitosta tekemisistään, pukeutumisestaan ja meikistään. He ei kestä että joku toinen saa huomiota. Ei KOSKAAN. He jättää huomiotta jos joku toinen saa jotain. Ulkomaan matka, uusi takki, lahja mieheltä. Ei mitään kommenttia siitä. Kateus ja myrkky oikein tihkuu. Naaman edessä ollaan passiivis agressiivisia ja myrtyneitä, selän takana alkaa armoton myrkyllinen juoruilu. "tätä et sitten saa kertoa eteen päin mutta..." HETKI sellaisen ihmisen seurassa ja olet aivan puhki. Ap:n kaltaiset ihmiset kannattaa kiertää kaukaa. Sellaiset ihmiset on helmiä jotka voi kehua toisia ja jotka ei puhu seläntakana muista eikä kerää sisäänsä sappea jonka purskauttaa toisten päälle.
Olen huomannut muutaman kouluaikaisen kaverini kohdalla saman tunteen. Myöhemmin olen hankkiutunut toisenlaisten ihmisten joukkoon ja saanut hyviä ystäviä, jotka eivät aiheuta tuollaisia tunteita. Tunnen oikeaa ystävyyttä heidän kanssaan, ja yhteenkuuluvuutta.
Kannattaa tutkiskella itseään, että mistä kaukaa nuo tunteet tulevat. Mutta toisaalta kannattaa myös etsiä uusia ystäviä, jos vaikka löydät ihmisiä joiden kanssa olet oikeasti samalla aaltopituudella.
Mä ihan aidosti iloitsen kaverien onnesta, vaikka itsellä menisi huonosti.
Olen myös huomannut etten pidä joistakin kavereistani ja he ovat ap.n kaltaisia passiivisagressiivisia henkilöitä.