Kotiäidit! Mitä vaaditte itseltänne päivän aikana?

Enkä todellakaan ole mitenkään neuroottinen siivoaja tms.

Ajattelen kuitenkin, että on väärin maata päivä kotona ja laittaa mies tekemään kaikki kotityöt työpäivän päätteeksi. Millä oikeudella minä makaisin kotona 24/7 ja mies tekisi ympäripyöreitä päiviä ensin töissä ja sitten kotona. Toisaalta olen tässä vuosien varrella niin rutinoitunut kotitöiden ja lasten hoitoon, että ehdin tehdä päivän aikana vaikka mitä, ruuanlaitto tms. ei ole minulle mikään ponnistus.

Tällä systeemillä meille jää molemille mukavasti vapaa-aikaa ja ehdimme olla perheen kesken joka ilta ja viikonloput vailla huolta tekemättömistä kotitöistä.

t. 27

Kyllä kotona pitää olla oikeus vaan maatakin!

Mitä itse olen tätä huushollia pyörittänyt, niin kaikki päivittäiset voi odottaa jokusen päivän jos sikseen käy tai asiat ehtii tekemään myöhemminkin -kun mies tulee kotiin.

Ja onko se ruuanlaitto nyt niin iso urakka työssäkäyvälle?

Eli suorittaminen on myös huono asia, jos siitä tulee pakkomielle: on tehtävä tämä, tämä ja tuo.

Ei voi vaan olla lapsien kanssa vaikka retkellä metsässä, koska hommat kusee kotona.

3

koska tiedän, että kun vaadin, kaikki hommat tuntuu pakolta ja vastenmieliseltä tehdä. Tämähän ei ole mun työtä, kukaan ei maksa mulle palkkaa tästä. Mieheltä vaaditaan töissä tuloksia, koska hänelle ladotaan joka tilipäivä hirveä summa euroja tilille. Mua ei kukaan koskaan edes kiitä mistään, ja senkin takia tiedän, että jos koen kaikki kotona tehtävät asiat vaatimuksina, mua vaan ärsyttää ja v*tuttaa tehdä ne, kun edes kiitosta ei koskaan saa.



Toisaalta tämä on myös mieheni koti, ei mikään täyden palvelun hotelli. Jos mieheni asuisi täällä yksin, hän tekisi kotityönsä ja ruokansa ihan itse. Mieheni itse on sanonut, ettei hän edes halua totuttautua sellaiseen, että minä hoidan kaikki kotityöt ja hän vaan leikkii lasten kanssa kotona ollessaan, koska hän tietää, etten mä ole ikuisesti kotiäitinä. Jonakin päivänä minäkin lähden töihin, eikä mieheni halua joutua silloin tilanteeseen, jossa ei osaa edes pyykkikonetta käynnistää ilman mun apuani. Ja on hän oikeassakin, yhtä lailla ne kotityöt joutuu silloin tekemään kun molemmat ovat töissä, eivät ne itsekseen valmistu, jos me molemmat vain lepäillään työpäivän jälkeen.



Toki minä ja lapset sotketaankin täällä päivällä, ja pyrinkin kyllä ne sotkut hoitamaan, mutta en todellakaan konttaa koko päivää siivoamassa sieltä ja täältä ja tuolta ja tekemässä sitä ja tätä ja tuota, ettei miehen vaan tarvitse edes kahviaan itse keittää, kun tulee töistä. Kyllä tämä lasten hengissä ja pukeissa pitäminenkin käy ihan työstä. Mutta toki, olisihan se epäreilua, jos minä vain makaisin päivän sohvalla, ja mies joutuisi kotiin tullessaan syöttämään nälkäänsä parkuvat lapset ja siivoamaan kaikki sotkut. Mutta realistisesti - kuka oikeasti lapsistaan huolehtiva ja välittävä äiti edes pystyy makaamaan sohvalla koko päivän? Mun lapsia on vahdittava koko ajan, tehtävä niille ruokaa ja toista täytyy vielä syöttääkin. Päiväunille pitää nukuttaa, pitää vaihtaa vaipat, pestä pyllyt, kädet ja suut, niistää nenät, harjata hiukset ja hampaat... Ai niin, mutta mun lapset onkin niitä tän palstan friikkilapsia, jotka ei vielä 10-kuisena ja 4-vuotiaana pysty itse huolehtimaan itsestään, enkä mä jouda makoilemaan sohvalla. Hyvä jos edes näen koko sohvaa ennen kuin mieheni tulee kotiin.



No mutta, ap:n kysymyksiin - mulla ei tosiaan ole muuta minimivaatimusta kuin se, että lapset on hengissä, kun mies tulee kotiin. Jos ehdin ja jaksan, siivoan ainakin enimmät sotkut, mutta eihän mun ole järkeä yrittää koko ajan pitää kämppää siistinä, koska lapset sotkevat kuitenkin joka ainoan hereilläolominuuttinsa. Pahimmat rojut kerään lattioilta päiväunien aikaan, loput vasta sitten illalla lasten nukahdettua, jos mies ei ehdi sitä ensin tekemään. Meillä ei ole tiskikonetta, joten kaikki astiat tiskataan käsin. En tykkää aloittaa ruuanlaittoa ja syömistä tiskaamalla ensin, joten pyrin tiskaamaan kaikki käytetyt astiat aina heti ruokailun jälkeen. Joskus en ehdi enkä jaksa sitäkään, eikä se oli niin justiinsa. Sitä paitsi mieheni tykkää tiskaamisesta, ja on yleensä vain iloinen, kun näkee odottamassa olevat tiskivuoret (juu, hullu mies, tiedän). Kaikki muut kotihommat teen fiiliksen ja tarpeen mukaan - pesen pyykkiä, jos näyttää siltä, että kaapeista loppuvat kohta puhtaat, tai jos en muuta keksi. Imuroinnit sun muut kuuluvat joka lauantaina tehtävään viikkosiivoukseen, mutta esim. keittiön saatan siivota ihan muuten vaan viikollakin, jos en muuta tekemistä keksi tai keittiö on mielestäni sen tarpeessa.



Mies kulkee töihin ja töistä kimppakyydillä, ja saa joka päivä töistä tullessaan istua reilut puoli tuntia ihan vaan paikoillaan. Siinä vaiheessa, kun mies tulee kotiin, mä olen harvemmin istunut alas kertaakaan, joten se olen minä, joka ensin istuu alas ja juo kahvikupin ihan omassa rauhassaan. Jos mies sen jälkeen kokee tarvetta levätä, hän voi mennä ottamaan torkut, ja minä otan lapset kanssani keittiöön ruokaa tekemään. Meillä lepääminen ei tarkoita sitä, että istutaan kolme tuntia tietokoneella tai telkkaria tuijottamassa, ja jos mies meinaa sellaista toimintaa harrastaa, hän myös vahtii lapset siinä samalla. Kotihommiin mies joutuu vain, jos on hänen ruuanlaittovuoronsa, hän tekee yhtenä päivänä viikolla ruuan, lisäksi viikonloppuna. Minä hoidan ruuan pöytään neljänä päivänä. Loma-aikoina kompensoidaan niin, että mies hoitaa ruuan joka päivä, paitsi jos minä ehdottomasti haluan sen tehdä.



Omaa aikaa mulla ei ole ollenkaan. Joskus sitä itselleni vaatimalla vaadin, mutta huomasin aika pian, että mua alkoi lähinnä väsyttää säännölliset omat ajat, koska kävin pari kertaa viikossa ohjatuissa jumpissa ja sen sellaista. Oli rasittavaa, kun oli "pakko" mennä, vaikkei olisi ehkä huvittanutkaan. Nyt systeemi on se, että jos musta tuntuu siltä, että pitäisi päästä pois kotoa, voin lähteä uimaan tai lenkille. Yleensä olen kotona, joskus istun sohvalle ja kudon tai luen kirjaa. Mutta vaatimalla en vaadi, enkä napise laadusta, vaan teen tässäkin suhteessa sen, mikä mua itseäni huvittaa.

Silti klo 16 koti on tiptop, ruoka tehtynä ja pyykit pestynä. Lasten kanssa on leikitty ja puuhasteltu ja ollaan tuohon aikaan toista kertaa ulkona.

Päteekö sama mieheesi? Saako hän rojahtaa sohvalle ja olla siinä koko illan jos huvittaa,koska hän on arvokas ihminen?

Entäs ne lusmut, jotka raahaavat tenavat tarhaan ja jatkavat makoilua tai muuta yhtä kehittävää kotonaan..

tähän vaikuttaa eniten organisointikyky. Joillain on taito tehdä samassa ajassa 100 asiaa kun toinen tekee 5... Ja oletettavasti sellaisilla, jotka toimivat tehokkaammin, on rima korkeammalla myös kotitöiden ja lasten hoidon suhteen.



Kuinka monta lasta 43 on? Sanot, että et ehdi päivän aikana istua ollenkaan alas?! Miten ihmeessä se voi olla mahdollista?

Hänellä siis 4-vuotias ja 10 kk ikäinen ja heidän hoitamisensa käy työstä? Ja ei kertaakaan istu alas? En kyllä tajua!!!

päivä teen edes yhden kotityön:)koululaiset huolehdin aamupalan kera kouluun,ja kuopuksen perustarpeet täytän.Ulkoillaan tai käydään perhekerhossa.Aina en jaksa laittaa ruokaa kun mies tulee töistä,laiskana päivänä on ranskalaiset ja nakit uunissa.

Onpa hyvä, kun joku joskus kysyy, mitä minä oikeastaan teen päivän aikana, sitä kun ei itsekään tule usein mietittyä :) No, nyt sitten oikein istuin alas ja mietin, mitä minä oikeastaan teen, kun en ehdi istua alas päivän aikana.



Keskivertoarkipäivä alkaa klo 4.30, kuopus herää ensimmäisen kerran. Nukutan hänet uudelleen, nukahtaa n. klo 5. Tiedän, että esikoinen herää tunnin-puolentoista päästä, joten en viitsi enää mennä sänkyyn pyörimään. Menen suihkuun, pesen hampaat, laitan hiukset, meikkaan vähän, keitän kahvia ja tiskaan iltapalalta jääneet astiat. Meillä ei ole tiskikonetta, ja illalla en tainnut (taaskaan) jaksaa tiskata.



Kun tiskit on tiskattu, esikoinen herää. Hän keksii yleensä itselleen leikin, minä laitan pyykkikoneen pyörimään ja menen keittämään aamupuurot. Kuopuskin herää taas, klo on n. 7. Syötän lapset, aamupala on ohi n. klo 8. Mies on lähtenyt töihin n. klo 7.30. Siivoan ruokailun sotkut, nostan samalla viisi kertaa kuopuksen pois kanihäkkien kimpusta (tykkää nousta seisomaan niitä vasten ja hätyytellä kaneja), tiskaan astiat, nostan siinä sivussa taas kuopusta kanien kimpusta joitakin kertoja, keitän toisen kupin kahvia. Viikkaan pyykkitelineestä vaatteet paikoilleen, haen neljä kertaa kuopuksen pois häiritsemästä isomman leikkejä sekä joitakin kertoja pois kylpyhuoneen ovelta, jonne hän on menossa hämmentämään kissojen hiekkalaatikoita. Jos ehdin, ripustan pyörineen koneellisen kuivumaan. Noin klo 9 alan pukea lapsia, lähdemme joko käymään kaupassa, ulos tai perhekahvilaan tai -kerhoon (neljänä päivänä kerhoon tai vastaavaan, kahtena ulos, yhtenä kauppaan). Autoa ei ole, joten menemme bussilla tai kävellen. Kotona olemme taas vasta n. klo 13, paitsi jos menemme suoraan jonnekin kyläilemään. Kotona on ruokaa tai vähän välipalaa, riippuen siitä onko ruokaa ehditty syömään kerhossa tms. Jos ei ole kerho tms -päivä, palaamme sisälle n. klo 11, ja silloin on ruoka. Lapset leikkivät, minä siivoan taas ruokailun sotkut ja tiskaan astiat (tässäkin kohtaa haen monta kertaa kuopusta pois milloin vessasta milloin kanihäkkien luota), ja klo onkin jo yksi. Sitten päiväuniaika, kyläillessä isompi saa jättää unet väliin ja pienempi nukkuu ne vaunuissa pihalla.



Ensin nukutan pienemmän, sitten isomman. Olen yrittänyt tehdä niin, että pistän isomman sänkyyn ja nukutan pienemmän (jotta molemmat nukahtaisivat samalla kertaa), mutta kun olen pienemmän nukuttanut, huomaan, että isompi ei nukukaan, vaan leikkii, joten joudun joka tapauksessa nukuttamaan hänetkin (vahtimaan, että pysyy sängyssä, eikä nouse leikkimään). Niinpä yleensä annan hänen piirtää tai askarrella tässä välissä. Kun molemmat ovat päiväunilla, kello on usein jo melkein kolme. Jos pyykit jäivät aamulla ripustamatta, ripustan ne nyt, ja siivoan taas ruokaillessa/välipalalla sotkeentuneen keittiön. Siivoan kaniemme häkit, vaihdan juomavedet, putsaan wc-laatikot ja tarkistan ruokatilanteen. Vaihdan kissoillemme juomaveden, laitan niillekin ruokaa, putsaan wc-laatikot, lakaisen tai imuroin kylpyhuoneen lattioille eksyneen kissanhiekan. Keitän kolmannen kupin kahvia, kuljen pitkin asuntoa keräilemässä leluja, kirjoja, lehtiä ja mainospostia pois lattioilta. Vien roskat, jos on tarvetta, suunnilleen joka päivä on.



Lapset heräävät tai herätetään päiväunilta puoli viideltä, ja levittävät pitkin lattioita ne lelut, jotka juuri äsken keräsin. Tässä vaiheessa polvistun lattialle ja leikin lasten kanssa siihen asti, että mies tulee kotiin, tai sitten menemme ulos leikkimään. Mies tulee kotiin viiden ja puoli kuuden välillä, jolloin minä todellakin istun alas ja juon sen neljännen kupin kahvia ihan istualtani. Tästä hetkestä eteenpäin tarkkaa rutiinia ei ole, vaan hommat jaetaan sen mukaan, kuka ehtii ja mitä. Jompi kumpi aloittaa ruuan laiton, kuuden maissa on päivällinen, seitsemältä alkaa iltarutiinit, kahdeksaan mennessä esikoinen on sängyssä ja kuopuksen nukutus käynnissä. Mies hoitaa esikoisen, minä kuopuksen.



Mutta tosiaan, vaikka tämän kuvaukseni mukaan teen keskivertopäiväni aikana aika montakin kotityötä, ne eivät ole siinä mielessä pakollisia, että olisin "epäonnistunut" tai mieheni raivostuisi, jos niitä ei olisi tehty, kun mieheni palaa kotiin. Voisin jättää pyykit toki pesemättä ja viikkaamatta kaappiin, ja istua sen aikaa, mutta tiedän vallan hyvin itsekin, että jos istun ja jätän pyykit hoitamatta, joudun viikonloppuna pyörittämään pesukonetta monta kertaa, eikä meillä ole tarpeeksi kuivatustilaa. Voin toki myös jättää ruokailujen jälkeen keittiön siivoamatta ja sen ajan istua persiilläni, mutta tuo 10kk syytää jo sen verran ruokaa lattiallekin, että joku astuu siihen ihan varmasti, jolloin sotku kulkeutuu sukkien mukana muualle asuntoon. Toisaalta pinttynyttä ruokaa on myös vaikea saada irti lattiasta/pöydästä/tms. Voisin jättää tiskaamatta joka ruokailun jälkeen ja istua sen ajan, mutta en tahdo aloittaa seuraavaa ruokailua tiskaamalla. Voisin jättää lemmikkien jutut tekemättä ja istua sen aikaa, mutta sitten joudun siivoamaan parin tunnin päästä ympäri kämppää pupun papanoita, kissat säntäilevät päättöminä ympäriinsä (koska hiekkalaatikkoja ei ole putsattu ja hehän eivät voi silloin niihin tarpeilleen mennä, ja koska ruokakupit ovat tyhjiä) ja rikkovat paikkoja samalla.



Minä olen rutinoitunut hoitamaan nämä kotonaolopäiväni näin, ja se on johtanut siihen, etten ehdi istua alas (tai en viitsi, kun kohta joutuu nousemaan kuitenkin). Joskus olen kantanut askelmittaria mukanani, ja sen mukaan kävelen joka päivä suurin piirtein 14 000 askelta. Ehkä mulla sitten on huono organisointikyky, mutta en kyllä tiedä, miten minä nämä päiväni paremmin rakentaisin, jotta ne sujuisivat. Eipähän tarvitse syytää rahaa kuntosalille tai muuallekaan :D

Joka aamu vien lapset autolla kouluun, joinain aamuina eri aikaan vielä. Puoli seitsemältä meillä soi kello ja tunti siihen menee että saan kaikki lähtvalmiiksi,yritän myös pedata sängyt ja siivota keittiön ennen lähtöä, niin on kiva tulla kotiin aloittamaan päivä.

En osaa myöskään maata aloillani kotona, päivä menee kotia laittaessa, pikkuinen seuraa mukana siivoamassa ja pyykkäämässä, erikseen ei kaipaa leikkiseuraa, mutta kyllä paljon legoja rakenellaan ym.

Päivät ovat leppoisia, ehkä vähän tylsiäkin, poika nukkuu kolmen tunnin päikkäreitä joten omaa aikaa on riitävästi.

Iltapäivällä haen lapset koulusta ja käydään usein kaupassa, laitetaan yhdessä ruoka kun mies saapuu töistä.

Miehen ei todellakaan tarvitsisi koskaan tehdä kotitöitä, mulla on siihen riittävästi aikaa.

Hoitaa kuitenkin molemmat automme ja tekee paljon remonttia talossamme, sekä nyt varsinkin lumihommia on ollut paljon :)

mutta yleensä on lapsille ruoka, kun tulevat kotiin koulusta, päivän aikana hoidan asioiden pesun koneella. Siivoaminen on taas niin, että etenkin jos joku vieras, vaikka lasten kaveri tulee, sitten siivoan 8aika harvoin käy kavereita) ja jos ei käy ketään siivoan aina joskus. Toivoisin mieheni osallistuvan lasten kanssa puuhailuun, mutta usein hän syö pitkään, joskus saa lepohetken. Mies tekee kotihommista roskien vientiä ja joskus pesee pyykkiä, kun haluaa omia vaatteitaan puhtaaksi ja silittää omat vaatteensa. Omaa aikaa on mulla yleensä siinä sivussa, jos lapset katsovat dvd:ta (muutaman kerran viikossa), tai kaikki kolme puuhaavat yhdessä tai erikseen jotain. Joskus käytän sen ajan itselleni, joskus teen kotitöitä. Nyt kun on kolme lasta, aika vähän enää kaipaa omaa aikaa. Joskus harvoin lähden kauppakeskukseen jotain etsimään, heti kun mies tulee töistä. Meillä on suosiolla sotkuista, no, heti kuun siivoan, on pian taas jotain jossain, joten motivaatio siivoukseen on vähäinen, mutta aina joskus. Pyykkiä tulee pestyä lähinnä viikonloppuisin, kun lapset tykkää jpitää samoja vaatteita ja nuorin ei ollenkaan. Se, että ruoka tulee lapsille tehtyä ja tiskit hoidettua, on mulle tärkeintä.