Kotiäidit! Mitä vaaditte itseltänne päivän aikana?

No joo, onhan se, mutta kun on sinne porttikielto...

ukon kanssa jörditty koko päivä ja vedetty punkkua. Katseltu Korson liikennettä ja mä paikkaillut ukon oransseja verkkareita. Illalla mennään karaookkeen diamondiin. Pennusta en tiedä, ei ole eilisen jälkeen näkynyt. Luulen, että on naapurilla hoidossa. Muistelisin että eilen sen sinne vein..Vähän muisti pätkii...

isommat lapset herätän ja katson että pääsevät lähtemään kouluun



pienempien ruokkimiset, vaipanvaihdot ja pukemiset ja ulkoilut vievät oman aikansa päivästä ja kuuluu tietysti asiaan



lämmin ruoka pitää tehdä ja keittiö pitää siistinä



pyykin pesu



lisäksi päivittäin pientä siivousta, ettei tule kaaosta, jos tarvii esim. imuroida niin sitten imuroin



kerran vikkoon viikkosiivous, vaikka tähän siis osallistuu muutkin kuin minä:)

Kotona ei olla töissä, vaan nautitaan. Totta kai samat asiat tulee tehtyä samoihin aikoihin joka päivä, mut ei kotityöt vaadi yhtään mitään, lähinnä ne rentouttaa. Se taas käy joskus työstä, ettei piiloudu sinne kotitöiden ja muun "tärkeän" puuhastelun taaksen, vaan on länsä lapselle, menee mukaan lapsen maailmaan, keskustelee rauhassa ja ihmettelee verkkaisesti elämänmenoa. Siihen mielentilaan on joskus vaikea rauhoittua, ja ainoa mitä itseltä oikeastaan vaadin, on se että ainakin kerran päivässä jaksan ihmetellä lapsen kanssa pieniä asioita ja laulaa ja tanssia hänen kanssaan.

että meillä mies kuskaa lapset harrastuksiin ja kerhoihin, ja illalla osallistuu tietenkin lastenhoitoon ja vähän siivoamiseenkin, mutta suurimman osan siivouksesta ja pyykinpesusta teen minä. Omaa aikaa pitää olla joka päivä vähän, mutta en jaksaisi istua ja löhötä jatkuvasti.

Pistän huushollin kuntoon, eli imuroin, järjestän paikat, tarvittaessa astianpesukone päälle ja pyykinpesukone. Vien koiran, käyn kaupassa, teen ruuan. Jossain vaiheessa muksut tulee koulusta ja katson että tekevät läkyt ja syövät, sen jälkeen saavat lähteä ulos halutessaan.

Mä teen sitten mitä teen. Käyn harrastamassa, kavereilla, shoppaamassa, milloin mitäkin.

en koe, että minulla olisi "oikeus" maata koko päivää kun mies on töissä. Mies tekee raskaan päivän töissä ja minä kotona, illalla vietämme sitten perheen yhteistä aikaa rennosti.

Päivällä hoidan lasten kuljetukset (kouluun ja kerhoihin), ulkoilen ja teen ainakin yhden tuoreen aterian (toinen yleensä eilistä). Lisäksi hoidan ruokaostokset, petaan sängyt, pesen pyykkiä, siivoilen ja järjestelen (+ lapset omat tavaransa) asuntoa siten, että mies saa tulla aina siistiin kotiin.

te olette suorittajia.

olen uuvuttanut itseni pari kertaa niin pahasti, että en todellakaan ota mitään paineita, mitä päivän aikana saan tehtyä!! Kahden lapsen vauva-ajat olivat niin rankkoja, että nyt oon osannu jo relata!! Joka viikko meillä tehdään viikkosiivous, usein torstaisin. Matot ulos, imurointi, moppaus ym. Kahtena päivänä viikossa en ulkoile nuorimman kanssa, koska toiseksi nuorin on kerhossa. Silloin meillä on aikaa ihan kaksin oloon ja teemme mitä huvittaa!! Usein vaan oleskellaan. Joka päivä tavarat laitetaan viimeistään illalla paikoilleen. Keittiö on joka aamu siisti, pyykkiä pestään, kun tarvetta. Päivävaatteet, kun kaikilla on joka päivä, niin hyvä on ja ruoka oikeeseen aikaan! Ne riittää mulle!! :)

ei mulla muita vaatimuksia ole...sen verran pitää olla omaa aikaa että ehdin lehden lukea rauhassa ja nukkua nokoset.

en koe, että minulla olisi "oikeus" maata koko päivää kun mies on töissä. Mies tekee raskaan päivän töissä ja minä kotona, illalla vietämme sitten perheen yhteistä aikaa rennosti.

ja ulkoiltu. Joka päivä vähän huono omatunto kun olen netissä tms enkä leiki joka päivä lasten kanssa.

-Lapsille ruokaa ruoka-aikoina

-Ulkoilemme ainakin kerran päivässä

-Luen vähintään yhden kirjan lasta kohden

-Halaan kaikkia lapsia vähintään kerran

-Suukotan kaikkia lapsia vähintään kerran ja kerron kuinka tykkään heistä.

-Päiväunien aikana on minun vapaahetkeni, silloin en tee kotitöitä

-Olen läsnä ja kuuntelen lapsia

-Yritän parhaani että koti ei olisi miehen kotiutuessa ainakaan sotkuisempi kuin mitä se oli hänen lähtiessään



Joskus jos sairastellaan tai ollaan uupuneita, siivoukset ja ulkoilun voi jättää, mutta halaamiset ja pusut ovat sellaisia että niistä ei tingitä-

mies kun tulee kotia, hän aloittaa ruuanlaitolla

Esikoinen kun valvotti, niin joskus maattiin koko päivä sängyssä.



Toisaalta meillä ainakin on sen verran pieni koti, että eipä näihin kotitöihin saa menemään valtavasti aikaa vaikka kuinka tekisi.



Sen olen itseltäni vaatinut, että joka päivä pitää saada juotua kuppi kahvia rauhassa ja hesari luettua.



Lastenhoitoa en koe vaatimuksena.

-Lasten pitää päästä (ts. ne pitää pakottaa) ulos mikäli ei sada kaatamalla tai pakkasta ole yli 15 c



- Lasten kanssa lähdetään ainakin 3 krt viikossa johonkin aktiviteettiin



- Kerran viikossa pitää ainakin hiihtää tai luistella



- Pelailen lasten kanssa jotain joka päivä päivittäin esim. tietokoneella lasten pelejä tai sitten lautapelejä



- Siivouksen ja kotitöiden suhteen en aseta itselleni vaatimuksia, pelkästään siis lastenhoidon. Kotitöitä tehdään sitten kun on pakko.

Tai siis lähinnä toi loppu. Osasit todella hienosti ilmaista sen, mikä on tärkeintä :) Upea!!!

Tai siis lähinnä toi loppu. Osasit todella hienosti ilmaista sen, mikä on tärkeintä :) Upea!!!

Siis viestiin 24 piti kommentoimani, mutta unohdin sitten sen mainita.

Kyllä kotona pitää olla oikeus vaan maatakin!



Mitä itse olen tätä huushollia pyörittänyt, niin kaikki päivittäiset voi odottaa jokusen päivän jos sikseen käy tai asiat ehtii tekemään myöhemminkin -kun mies tulee kotiin.

Ja onko se ruuanlaitto nyt niin iso urakka työssäkäyvälle?



Eli suorittaminen on myös huono asia, jos siitä tulee pakkomielle: on tehtävä tämä, tämä ja tuo.

Ei voi vaan olla lapsien kanssa vaikka retkellä metsässä, koska hommat kusee kotona.



3

en vaadi itseltäni yhtään mitään.



valmistan lounaan, siistin paikat, käyn kaupassa, käytän koiran useamman kerran, nakkaan lapset pihalle (olen kehitysvammaisen omaishoitajan ominaisuudessa kotona, joten lapset ovat jo isompia), huolehdin vaatehuollosta, valmistan välipalat ja päivälliset sekä miehen iltapalan. teen viikkosiivoukset, tiskaan astiat ja seurustelen lasten kanssa. nämä tulee tehtyä lähinnä elämän ohessa. välillä luen kirjoja, istun koneella, pelaan jotain televisiopeliä tai leikin lasten kanssa wiillä.



jotenkin sitä tässä iässä on jo oppinut pitämään tätä kaikkea elämään kuuluvana, eikä osaa ottaa mistään stressiä. joskus kotitöihin menee enemmän aikaa ja joskus vähemmän. silti ehdin välillä vain oleskella tai puuhailla lasten kanssa.



mies ei oikeastaan joudu tekemään mitään kotitöitä. hän kyllä joka päivä yrittää tehdä jotain näyttääkseen olevansa moderni tasa-arvoa kannattava mies ja annan hänen puuhastella, mutta yleensä ne hänellekin ovat vain samoja siinä sivussa puuhia mitä minullakin. en vaadi häneltä mitään, eikäpä hänkään tosin vaadi minulta mitään. jos on ollut laiskottelupäivä, niin sitten on. kunhan ruokaa saadaan ja olo on hyvä kaikilla.



koen oikeastaan koko päivän omaksi ajakseni, mutta käyn kyllä neljä kertaa viikossa juoksemassa joko miehen ollessa kotona tai miehen kanssa jonkun isomman katsoessa pieniä. joka iltainen sauna on sitten minun ja mieheni yhteistä aikaa, siellä puidaan kaikki elämään kuuluvat asiat ja parannetaan maailmaa.

Meillä on omien lasten lisäksi arkisin 7.30-16.30 kaksi hoitolasta, päivisin ulkoilen lasten kanssa kahdesti, päiväuniaikaan valmistelen päivällisen, aamulla ennen ulkoilua lounaan. Pyykit pesen päiväuniaikaan, siivoan joka päivä pikkuhiljaa jotakin eri päiville on eri tehtävät, perjantaisin tampataan lasten kanssa matot, lapset järjestelee lelut ja minä siivoan muuten, koko perheen laskut ja muut paperiasiat hoidan myös perjantaisin. Torstaisin askarrellaan, joka päivä lauletaan ja luetaan, hoitolasten lähdettyä tullaan sisälle, syödään koko perhe yhdessä ja keskityn omiin lapsiin, lapset jaksavat minua ehkä tunnin ja alkavat touhuta itsekseen:D illalla lasten nukahdettua en tee mitään, se on mun aikaa. Miehen ei arkisin tarvitse tehdä kotitöitä tai ruokaa, saa keskittyä lapsiin työpäivän jälkeen. Viikonloppuisin hänkin tekee kotijuttuja. Olen ollut kotona kauan ja siksi kai näin onnellisesti kaavoihin kangistunut;)

joka saa ruoka-aikana vatsansa täyteen terveellistä ruokaa. Toki puuhastelen päivän aikana kaikenlaista (tiskit, pyykit jne.), mutta en ota stressiä, jos jokin kotityö jää päivän aikana tekemättä. Leikin, ulkoilen ja luen lapsen kanssa kirjoja joka päivä, siinäpä ne tärkeimmät :)



Sitten kun mies tulee arkisin töistä kotiin, niin teen päivän aikana tekemättä jääneet kotityöt ja mies saa hupattaa tytön kanssa. Viikonloppuna sitten siivotaan kunnolla yhdessä.