Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
miksi nykypäivänä itketään ja ollaan niin surullisia jos tuntemattomille ihmisille tapahtuu jotain
29.01.2010 |
esim kun Diana kuoli niin sehän oli niin kamala
tai tsunamin aikana piti olla kriisipuhelin käyttöön ihan tavallisille ihmisillekin vaikka eivät edes tunteneet ketään Thaimaassa kuollutta?
Mitä ihme tämä on?
Ei se ainakaan empatia ole vaikka tuossa haukuttiin empatiakyvyttömyyttä kun en ymmärtänyt, että piti vääntää itkua kun tuntemattoman perheen vauva kuoli.
Ymmärrän että suretaan kun kohtala puuttuu omaan tai läheisiin elämään mutta ...
kaiman kummin isoisän tyttö?
tai lapsen luokkakaverin perhe (jota emme tunne laisinkaan)
en ymmärrä en!
Kommentit (26)
ihan vain siksi, että olen herkkä ihminen ja väkisinkin ajattelen, että mitäs jos meille olisi käynyt niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko myynyt omaisuutesi ja ostannut niille ruokaa tai jeesusteletkö vain täällä ja ehkä annat 20 silloin tällöin
asettua toisen asemaan ja tuntea myötätuntoa, vaikka se toinen olisikin tuntematon.
kapea-alaisesti. Sen takia tämä maailma on tässä jamassa, koska 97 % ihmisistä ovat kaltaisiasi!
Raamatussa kerrotaan lähimmäisenrakkaudesta.
Jos oma miehesi kuolee väkivaltaisesti, sinut raiskataan työmatkallasi tai lapsesi hukkuu uimahallissa, me muut käännämme iltapäivälehden sivua edes lukematta koko asiaa. Vittuakos se liikuttaa...
jostain tapahtumasta, joka ei ole ollenkaan koskenut mua, että tarvitsen itse apua?
Miten pärjään kun jotain oikeasti osuu mun kohdalla?
Mun mielestä myötätunto on jotain ihan muuta kuin tämä massa hysteria!
jos tunnen myötätuntoa yritän auttaa en vaadi apua itse
asettua toisen asemaan ja tuntea myötätuntoa, vaikka se toinen olisikin tuntematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jostain tapahtumasta, joka ei ole ollenkaan koskenut mua, että tarvitsen itse apua?
Miten pärjään kun jotain oikeasti osuu mun kohdalla?
Mun mielestä myötätunto on jotain ihan muuta kuin tämä massa hysteria!
jos tunnen myötätuntoa yritän auttaa en vaadi apua itse
asettua toisen asemaan ja tuntea myötätuntoa, vaikka se toinen olisikin tuntematon.
ja miettiä asioita joskus; jospa siitä syntyy jotain hyvää, ehkä ei.
Kuolkoot kaikki mahdollisimman nopeasti. Mutta kyllä Tony Halmetta surin, vaikka en ollut koskaan jutellut miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutta se mitä on tapahunut tai autta mua?
Minä autan, jos jotain tapahtuu en itse vaadi huomiota ja apua!
kapea-alaisesti. Sen takia tämä maailma on tässä jamassa, koska 97 % ihmisistä ovat kaltaisiasi!
Raamatussa kerrotaan lähimmäisenrakkaudesta.
Jos oma miehesi kuolee väkivaltaisesti, sinut raiskataan työmatkallasi tai lapsesi hukkuu uimahallissa, me muut käännämme iltapäivälehden sivua edes lukematta koko asiaa. Vittuakos se liikuttaa...
täältä käsin hoitaa muuten kuin lahjoittalla tosiaan sitä rahaa, mutta uskon, että moni sellainenkin jolla ei ole varaa lahjoittaa edes rahaa, suree aidosti kärsiviä lapsia.
Joku sinulla tosiaan on pielessä pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ymmärrä tuota märehtimistä sillä, että jossain jollain on hätä. Olen silti myötätuntoinen ja liiankin herkkä ihminen. Silti mun mielestä riittää, että minä suren minun omat suruni, sillä onhan niitäkin aivan tarpeeksi. Muiden suruihin otan osaa ja olen myötätuntoinen, mutta ei ole mitään mieltä lähteä vellomaan muidenkin suruihin.
Ja toinen tämän ajan ilmiö on tuo mustavalkoisuus, joka taas tässäkin ketjussa pomppasi pystyyn. Eli joko itket niitä muiden surujakin, tai sitten olet kylmä ihminen. Joopa joo, niin ehdotonta taas kuin teineillä.
jotka elävät puutteessa, hädässä ja nälässä. kunpa olisikin kyky sanoa; antakaa kaikkien lasten tulla minun tyköni. Ja en ole edes uskonnollinen ihminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai lapsen luokkakaverin perhe (jota emme tunne laisinkaan)
ei tunne luokkakaveriaan? Ja ketkä "me"? Käyttekö koko perhe koulussa yhdessä? Vai etkö arvosta lapsesi kaveripiiriä?
Lapsi tuntee tämän luokkakaverin, jolta on perheenjäsen kuollut. Et halua antaa lapsellesi tietoa siitä, kuinka tähän tulee suhtautua?
Ihan sama jos työkaverisi (vai oletko edes töissä...?) perheenjäsen kuolee, varmaan edes jotenkin reagoit siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tämä oli mitä yritin sanoa.
Voin myös sanoa, että muiden hysteerinen teennäinen suru ei auta ihmistä, joka oikeasti suuree.
En minäkään ymmärrä tuota märehtimistä sillä, että jossain jollain on hätä. Olen silti myötätuntoinen ja liiankin herkkä ihminen. Silti mun mielestä riittää, että minä suren minun omat suruni, sillä onhan niitäkin aivan tarpeeksi. Muiden suruihin otan osaa ja olen myötätuntoinen, mutta ei ole mitään mieltä lähteä vellomaan muidenkin suruihin.
Ja toinen tämän ajan ilmiö on tuo mustavalkoisuus, joka taas tässäkin ketjussa pomppasi pystyyn. Eli joko itket niitä muiden surujakin, tai sitten olet kylmä ihminen. Joopa joo, niin ehdotonta taas kuin teineillä.
millainen ihmisten empatiakyky oli "ennen vanhaan"?
Nykypäivänä viestintävälineet tuovat kaukaisetkin tragediat lähelle ja ihmisillä on varaa ja aikaa seurata niitä.
en sanonut mitään kertomisesta. Se on ok ja jos työkaverin perhejäsen kuolee sanon, otan osaa ja jätän asian sitten jos emme ole läheisiä.
En ymmärrä miksi mun pitää olla hajallaan asiasta ja itkeä kun totuus on, että ihmiset ovat ventovierata. Tietenkin tunnen myötätuntoa mutta syvää surua en.
tai lapsen luokkakaverin perhe (jota emme tunne laisinkaan)ei tunne luokkakaveriaan? Ja ketkä "me"? Käyttekö koko perhe koulussa yhdessä? Vai etkö arvosta lapsesi kaveripiiriä?
Lapsi tuntee tämän luokkakaverin, jolta on perheenjäsen kuollut. Et halua antaa lapsellesi tietoa siitä, kuinka tähän tulee suhtautua?
Ihan sama jos työkaverisi (vai oletko edes töissä...?) perheenjäsen kuolee, varmaan edes jotenkin reagoit siihen?
en sanonut mitään kertomisesta. Se on ok ja jos työkaverin perhejäsen kuolee sanon, otan osaa ja jätän asian sitten jos emme ole läheisiä. En ymmärrä miksi mun pitää olla hajallaan asiasta ja itkeä kun totuus on, että ihmiset ovat ventovierata. Tietenkin tunnen myötätuntoa mutta syvää surua en.
tai lapsen luokkakaverin perhe (jota emme tunne laisinkaan)
ei tunne luokkakaveriaan? Ja ketkä "me"? Käyttekö koko perhe koulussa yhdessä? Vai etkö arvosta lapsesi kaveripiiriä? Lapsi tuntee tämän luokkakaverin, jolta on perheenjäsen kuollut. Et halua antaa lapsellesi tietoa siitä, kuinka tähän tulee suhtautua? Ihan sama jos työkaverisi (vai oletko edes töissä...?) perheenjäsen kuolee, varmaan edes jotenkin reagoit siihen?
Kavelin lapseni kanssa koulusta kotiin.
Lapseni kertoi etta: "Aiti, meille kerrottiin etta yhden xxxx:n aiti sai vauvan ja sitten se kuoli. Se oli ollut pieni poika. Ensin se syntyi ja sitten se vaan kuoli, eika ne tieda miksi. Ma niin toivon etta meidan vauva ei kuole..."
Kotona kaivoi heti repustaan kirjeen (josta en edes ollut tiennyt viela) ja luin sen lapseen tutkiessani joka ilmettani. Sitten alkoi itkettamaan.
Mina en heita tunne, lapseni tuntee kylla tuon toisen lapsen.
Lapseni meni sitten vaunujen aareen ja heilutti niita ja sanoi etta: "Ajattele meille pitais kans tulla poika..."
Enka nyt ole asiasta "HAJALLA" kun sen tuossa ilmaisit, vaan herkassa mielialassa muutenkin. Joten asia nyt vain sattui koskettamaan ja itku tuli. Minusta ei ole paha asia jos lapsi naki etta tallainen asia aitia koskettaa, siina pystyi sitten puhumaan etta mitas jos tallainen suru kohtaa meita. Toivotaan etta kaikki menee hyvin.
T: Sen toisen ketjun ap
kun luet sen kirjeen ja puhut lapsesi kanssa.
Niin minäkin varmasti MUTTA mun ymmärrys loppuu siinä kun tulet koneelle ja kerrot sen meille kaikille ja olet niiin surullinen ja miten nyt ja bla bla bla.
eli näin
esim.aki sirkesaloa, tai jotain haitilaista tms. mutta jos se kummin kaima kuolee liian nuorena, niin ei sitä surra.
Alue: Aihe vapaa
rautalangasta: Ihminen on raskaana ja siitä syystä ehkä hieman normaalia herkemmässä mielentilassa (normaalia hormonaalisten muutosten takia). Kotiin tulee lappu, jossa perhe kertoo ikävästä tapahtumasta tarkoituksenaan varmaan infota muita vanhempia, jotta he voivat keskustella lastensa kanssa siitä miten suhtautua tähän suuren surun kohdanneeseen lapseen, joka saattaa olla "outo" tämän tragedian takia.
Mielestäni on hyvinkin ymmärrettävää, että voi tuntea syvää surua ja empatiaa tätä perhettä kohtaan, vaikka ei sitä tuntisikaan. Tällainen kirje tuo kuitenkin asian sillä tavoin lähelle, että alkaa miettiä pienen lapsen kuolemaa ja kas, se itkettää.
Itse ihmettelen suuresti ihmisiä, jotka eivät pätkääkään piittaa vaikkapa lasten nälänhädästä Afrikassa sen takia, että nämä lapset ovat tuntemattomia. Mielestäni he ovat jollakin tavoin tunnevammaisia. Kuten monet sanovat, niin sen jälkeen kun on saanut oman lapsen, niin alkaa kantaa huolta kaikista maailman lapsista. Onneksi asia on näin - muuten maailma olisi vielä tätäkin julmempi paikka. Onneksi on niitä, jotka välittävät muistakin kuin itsestään ja läheisistään, eikö?