Lapsi toi koulusta kirjeen kotiin jossa kerrottiin etta luokkakaverin uusi veli kuoli....

Isäni kuoli ja ex-ystävä "empaattisena" ihmisenä se jaksoi kaikille itkeä tuhertaa miten kurjalle ja surulliselle hänestä mun puolesta tuntuu. Hänen surunsa oli niin musertavaa, että hän vaati myös minua lohduttajakseen ihan jatkuvasti. Niin siinä sitten kävi, että minä toimin tukijana ja lohduttavan olkapään tarjoajana, kun ex-ystävä "epäitsekkäästi" suri minun suurta menetystäni puolestani.

Tämäkin kirjoittaja tajusi sitten jutun ytimen.

Meidän lapsemme luokan vanhemmilla on sähköpostirinki, ja sitä kautta jotkut vanhemmat ovat oma-aloitteisesti kertoneet tämäntyyppisistä ja pienemmistäkin jutuista. Joskus on hyvä, että luokkakaverit vanhempineen tietävät perheen tilanteesta.

jos kyseessä on joku pikkukoulu, niin sitten ymmärrän. mutta jos vanhemmat eivät juuri edes tunne toisiaan, niin opettajan olisi pitänyt sanoa vanhemmille, että kirje ei ole hyvä idea.

että miksi näin olisi pitänyt sanoa. Ei tuo toive ole mitenkään älytön, päinvastoin. Kyllähän lapset tuntevat toisensa, vaikka vanhemmat eivät tuntisikaan. Ja varmasti moni lapsi haluaa keskustella asiasta vanhempiensa kanssa, kuuli luokkakaverin sisaruksen kuolemasta sitten mitä kautta tahansa.

Paljon vaikeampia koulutyön kannalta tällaiset tilanteet ovat silloin, jos vanhemmat toivovat, ettei luokkatovereille kerrottaisi asiasta mitään. Kun kuitenkin tieto (ja usein myös virheelliset tiedot) tapahtuneesta jotain kautta leviää, ja sitten oppilaat arvailevat kaikenlaista ja saattavat olla hyvinkin hämmentyneitä. Mutta toki vanhempien toivetta siitä, miten asiasta tiedotetaan, vai tiedotetaanko ollenkaan, pitää noudattaa.

Muutama vuosi sitten oppilaani isä kuoli. Luokkani oli silloin eppuluokkalaisia. Isä oli vain löytynyt nojatuolista kuolleena. Oli hyvin tärkeää että laitoin oppilaiden kotiin kirjeen tapahtuneesta, jotta vanhemmat ymmärsivät, miksi oma lapsi oli mahdollisesti surullinen ja itkeskelevä. Tapaus kosketti heitä. Olivat myös säikkyjä kun näkivät nukkuvan isin sohvalla... Perheen äiti oli erittäin tyytyväinen että näin vaivaa järjestäeesäni pienen muistohetken luokkaan ja lähettäessäni muihin koteihin kirjeen. Isosiskon luokalla samassa koulussa ei asiasta puhuttu mitääs, tapaus vaivasi lapsia. Mielestäni ope toimi tässä tilanteessa täysin oikein. Tällaisiin kirjeissin tarvitaan aina lupa kotoa ja se varmasti hänellä oli.

t: Ope

että meillä 470 oppilaan koulu. Luokassani 24 oppilasta.

Meillä ei päiväkodissa jaeta perheiden suruja sen paremmin kuin ilojakaan. Edes sitä ei kerrota kuka on sairaana tai mistä sairaudesta on kyse. Päiväkoti tiedottaa perheitä vain päiväkodin toiminnasta, vanhemmat voivat halutessaan jakaa yksityiselämäänsä kuuluvia asioita vapaasti muita kanavia pitkin.



Tämä, niin kuin aiemmatkin kommentit tähän aiheeseen, täysin objektiivisesti ja vain käytäntöä ihmetellen. En missään vaiheessa ole vähätellyt kenenkään surua, saati tragediaa itsessään.

suomalainen olisi kirjoittanut, että oma vauva syntyy luultavimmin helmikuussa, tai että laskettu aika on kolmen viikon päästä, tms.

luokalta jonkun vauvasisko tai -veli kuolee, niin haluatte, että se opettaja kertoo asiasta niille lapsille?! Ihan tunnilla tuosta vaan. Näin olen ymmärtänyt.

Onhan se kirje siinä mielessä kurja, että nyt se äiti tai isä joutuu sen kotona kertomaan. Ja eihän se nyt tule juttuun, että lapselle pitäisi kertoa jostain vakavasta asiasta, ei!

Siis onko tähän ketjuun kirjoittaneet oikeasti vanhempia??? Kuvitteletteko te, että äitiys on yhtä hattaranostoa huvipuistossa ja uusien vaatteiden tilaamista Huutonetistä?

Ei, kyllä siihen kuuluu myös vakavampi puoli, kuten kuolemasta keskustelu. Vaikka näiden kirjoitusten perusteella kyllä tuntuu, että aika monessa kodissa tämä aihe on tabu.

Menee yli mammojen tunneälyn niin että viuhtoo, sitten puolustellaan omaa tunnevammaisuutta sillä että "eihän tää asia meille mitenkään kuulu!"

Voi niitä lapsireppanoita, joilla on tälläinen tunneälyn jättiläinen äitinään... huoh...

kyllähän ne luokkakaverit keskustelee keskenään (ja koska ovat lapsia tarttee aikuisten näkökulmia, omien vanhempiensa!) asioihin..



sitäpaitsi "itkekää itkevien kanssa ja iloitkaa iloitsevien kanssa"



jos joku itkee niin eiköhän itketä sen kanssa. jaettu suru on helpompi kantaa.

suomalainen olisi kirjoittanut, että oma vauva syntyy luultavimmin helmikuussa, tai että laskettu aika on kolmen viikon päästä, tms.

ja satun nyt tietamaan etukateen vauvani syntymapaivan, miksi sitakin ptiaisi kierrella ja kaarrella?

ap

Meillä oli hiljattain vastaava tilanne. Tieto tuli meille muille vanhemmille vanhempien toiveesta. Selkeä "tiedottaminen" vähentää spekulaatioita ja ihme huhumyllyjen syntymistä ja helpottaa surun kohdannutta perhettä varmasti palaamaan arkeen, kun ihmiset oikeasti tietää mitä on tapahtunut.

Suomessa asutaan. Ei minusta "meidän tapauksessa" vanhemmille tiedottamisessa ollut mitään ihmeellistä. Ja kyllä minuakin itketti ja suretti ja asia käy mielessä edelleen aika useinkin.

Normaali ihminen pystyy "asettumaan toisen asemaan" ja peilaamaan tilannetta omaan elämäänsä ja siksi suree vaikkei toisia kovin hyvin tunnekaan.

ilmoittaa lapsensa kavereiden vanhemmille, jotta he tietävät, että tätä lasta on kohdannut suuri suru ja jotta he voivat puhua omien lastensa kanssa asiasta, että he tietävät, että tämä suuren surun kohdannut luokkatoveri voi olla jonkin aikaa hyvin "outo", surullinen, ehkäpä jopa vihainen. Joskus mietin tätä palstaa lukiessani, kuinka uskomattoman köyhä voi ihminen henkisesti olla.

luokalta jonkun vauvasisko tai -veli kuolee, niin haluatte, että se opettaja kertoo asiasta niille lapsille?! Ihan tunnilla tuosta vaan. Näin olen ymmärtänyt. Onhan se kirje siinä mielessä kurja, että nyt se äiti tai isä joutuu sen kotona kertomaan. Ja eihän se nyt tule juttuun, että lapselle pitäisi kertoa jostain vakavasta asiasta, ei! Siis onko tähän ketjuun kirjoittaneet oikeasti vanhempia??? Kuvitteletteko te, että äitiys on yhtä hattaranostoa huvipuistossa ja uusien vaatteiden tilaamista Huutonetistä? Ei, kyllä siihen kuuluu myös vakavampi puoli, kuten kuolemasta keskustelu. Vaikka näiden kirjoitusten perusteella kyllä tuntuu, että aika monessa kodissa tämä aihe on tabu. Menee yli mammojen tunneälyn niin että viuhtoo, sitten puolustellaan omaa tunnevammaisuutta sillä että "eihän tää asia meille mitenkään kuulu!" Voi niitä lapsireppanoita, joilla on tälläinen tunneälyn jättiläinen äitinään... huoh...

Lapsille on siis koulussa jo asiasta kerrottu, mutta tama kirje lahinna tarkoitettu vanhemmille jotta tietaisivat mista lapset sitten kotona ehka kertovat.

Ja kirjeessa lukee selvasti etta taman lapsen aiti on pyytanyt etta kaikki lapset ja heidan vanhemmat tuolla luokkavuodella ovat asiasta tietoisia.

Mutta juu, meita ihmisia on erilaisia ajattelutavaltamme ja muutenkin joten kukin tekee miten parhaimmaksi nakee.

ap

Vaan kaikki ei mennytkään kuten oli suunniteltu..



Onko ap tuo tapaus Pirkanmaalta?

En voi uskoa, että täällä palstoilla riehuisi monikaan näin itseään alentavasti ilmentävä yksilö. Tämä samainen (tai ehkä pari hassua onnetonta yksilöä) ilmestyy ketjuihin aina silloin tällöin, jonkinlaisella tuplamaanisella vauhdilla piikittelee milloin ketäkin ja onneksi tistten taas vajoaa apatiaan (luulisin, kun katoaa linjoilta).

Onneksi näihin aivottomiin kommentteihin ei voi muuta kuin suhtautua säälien.

suomalainen olisi kirjoittanut, että oma vauva syntyy luultavimmin helmikuussa, tai että laskettu aika on kolmen viikon päästä, tms.

Vaan kaikki ei mennytkään kuten oli suunniteltu.. Onko ap tuo tapaus Pirkanmaalta?

Mutta tottakai sekin voi aikaistua jos jotain yllattavaa sattuu. Ulkomailla.

Omille lapsilleni, nyt 1. ja 2. luokalla kuolema on juuri tällä hetkellä jotain sellaista, mikä askarruttaa. Isomummi kuoli 6 kk sitten ja olemme paljon puhuneet asiasta. Lapsen kuolema lapselle on aina tosi pelottava kokemus ja koulussa aivan varmuudella lapset jakavat kokemuksensa. Täysin valmistelematta olevalle ekaluokkalaiselle voi tulla aivan kamalana shokkina kokemus siitä, että kaverin odotettu pikkuveli/-sisko kuolee. Eiväthän vauvat kuole vaan vanhat ihmiset.



Ei tässä ketjussa kai ap:lle haettu sääliä ja ymmärrystä, vaan tuotin esille asia kouluikäisten lasten kokemus asiasta.

Vaan kaikki ei mennytkään kuten oli suunniteltu.. Onko ap tuo tapaus Pirkanmaalta?

Mutta tottakai sekin voi aikaistua jos jotain yllattavaa sattuu. Ulkomailla.

on teidän inhimillisyys???

Vaan kaikki ei mennytkään kuten oli suunniteltu.. Onko ap tuo tapaus Pirkanmaalta?

Mutta tottakai sekin voi aikaistua jos jotain yllattavaa sattuu. Ulkomailla.

En ole missaan vaiheessa sanonut etta asuisimme Suomessa!

ap

eikä siinä sanallakaan kysytty miten hän puhuu lapsensa kanssa asiasta!

Sellainenkin olisin ymmärtänyt mutten tällaista olen niin hajallaan kirjoittamista

Vauva oli synty nyt viime viikolla mutta kuoli yllattaen 2 paivan ikaisena.

Emme tunne perhetta mutta en vain voi lopettaa itkemista kun tuntuu niin pahalta.

Kirje oli pitka ja siina kerrottiin tuon perheen toiveet asiaan suhtautumisesta jne.

Asia koskettaa vielakin enemman koska meidan oma vauva syntyy 3 viikon paasta ja tytto kyselee nyt mita jos meillekin sattuu jotain pahaa...

Omille lapsilleni, nyt 1. ja 2. luokalla kuolema on juuri tällä hetkellä jotain sellaista, mikä askarruttaa. Isomummi kuoli 6 kk sitten ja olemme paljon puhuneet asiasta. Lapsen kuolema lapselle on aina tosi pelottava kokemus ja koulussa aivan varmuudella lapset jakavat kokemuksensa. Täysin valmistelematta olevalle ekaluokkalaiselle voi tulla aivan kamalana shokkina kokemus siitä, että kaverin odotettu pikkuveli/-sisko kuolee. Eiväthän vauvat kuole vaan vanhat ihmiset.

Ei tässä ketjussa kai ap:lle haettu sääliä ja ymmärrystä, vaan tuotin esille asia kouluikäisten lasten kokemus asiasta.