Lue keskustelun säännöt.
Huonosti Käyttäytyvät Äidit - Osa 2 - Opelta varastetut paperit
28.01.2010 |
Ilmoitin vetäytyväni toisesta keskustelusta ja omatuntoni + ylpeyteni ei antaisi pyörtää puheitani. Aloitan siis uuden keskustelun.
Olen katunut koko päivän. Eilen en vielä mieltänyt tekoani rikokseksi, mutta nyt on olo kuin roistoryökäleellä.
Moni opettaja osallistui keskusteluun. Arvostan kansankynttilöiden mielenmaisemia (paitsi sen Sorellan joka osallistui Big Brother -ohjelmaan) ja uskon nyt lujasti, että väärin olen tehnyt.
Mietin miten tästä ahdingosta selviäisin. Suomalaiskansalliseen tapaan harkitsin jo pään täyttämistä viinalla. Voisin myös aloittaa vuosikymmenien terapiaputken. Minusta nimittäin tuntuu, että minulla on salattuja kaunantunteita opettajia kohtaan (se yksi pisti minut pimeään vinttiin, kun olin 7 v.!) ja niistä pitäisi päästä eroon. Tämä lienee myös syynä, että kähvelsin paperit, kun tilaisuus koitti.
Hiukan kaipailin päänsilitystä ja ymmärtämystä. Ei ole aina helppoa olla naapuruston, luokkahuoneen ja tupperware -kutsujen ainoa ulkomaalainen. Mamu mikä mamu, eikä se muuksi muutu vaikka laardissa ja silavassa kääntelisi.
Pyydän anteeksi myös kaikilta ylipainoisilta. Ei ollut tarkoitukseni loukata ja epäillä vireystasoanne. Olette hyviä ihmisiä ja ainakin painoarvonne on suurempi kuin monen muun.
Lisäksi kadun rasistista kommettiani toisen keskusetelun aloitukseni loppupuolella. Se oli aiheeton ja ruma. Sitä paitsi Aretha Franklin on pukenut sanoiksi niin hienosti sen, mitä vähän myös kaipailin: R-E-S-P-E-C-T.
Oivia vihjeitä on tullut miten amerikkalaisten kanssa olla ja pärjätä. Opettajalta ei saa kysellä painosta, hedelmällisyyshoidosta, stringeistä eikä ettei vaan Cokis-tölkissä olisi lantrinkia. Myöskään ei saa seilata kokka kohollaan ja sanoa kuuluvansa mahtisukuun. Se pitää saattaa toisia keinoja käyttäen ja hienotunteisesti asianosaisten tietoon.
Olen voipunut. Lohtua ei taida löytyä, ei ymmärrystä. Tippa on silmäkulmassa ja tapailen laulun sanoja: "Oli elämän valttikortit mulla kerran kourassain, oli avoinna kaikki portit, mut suljin ne takanain...".
Kaikki te muut. Olen kovin kiitollinen, että sain purkaa mieltäni. Elämä on ja elämä voittaa. Ehkä huomenna...
Kommentit (24)
Kaksi provoa viihdyttelee toisiaan muiden kustannuksella. Huvinsa kullakin. Elä vaan juo paata tayteen. Voin kuvitella millaisia provoja sitten saamme. Ap, käy nukkumaan jooko.
Ja vanhaa sanontaa lainatakseni: joskus totuus on provoa ihmeellisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lepää rauhassa J.D. Salinger. Ei ollut sinun vikasi, että M. Chapman tykkäsi kirjastasi.
Ja etenkin Sinulle ope, joka vastasit.
Nyt funtsin asiaa lisää ja huomasin, että vielä väliarvioinnissakaan, joka tuli siis nelisen viikkoa sitten ei ollut mainintaa käytösongelmista eikä oppimisongelmista. Välitodistukset ovat vain kodin ja opettajan välisiä ja tämä koko jakson arviointi sitten laitetaan kirjoihin ja kansiin niin, että tiedot pysyvät oppilaan mukana aina high schooliin saakka.
Itseni tekisi mieli jo melkein alkaakin etsiä vertauskuvia opettajalle eläinkunnasta, mutta en tee lapselleni tätä karhunpalvelusta.
Lapsi muuten sanoi, että kuule äiti, mitä jos mä en pääse luokaltani. Emmekä todellakaan ole tällaisella vaihtoehdolla pelotelleet. Mistä lie sai tämän skenaarion päähänsä.
Tämä asia on turkasen nolo. En voi tietenkään tästä paikallisten tuttujeni kanssa puhua. Siinä menisi maine, kasvot, perheen tulevaisuus ja onni kertaheitolla hunningolle ellei peräti retuperälle. Suomessakaan ei ole ystäviä, jotka ymmärtäisivät.
Olen "kiltti tyttö". Olen aina ja kaikkialla yrittänyt toimia hyvin, oikeudenmukaisesti ja hyviä tapoja noudattaen. Nyt on sellainen olo kuin olisi ollut eilen nuppi turvoksissa ja näytellyt intiimejä ruumiinosia niin rehtorille, kuraattorille kuin liikanopettajallekin (aika kivan näköinen poika btw.). Morkkis on huikea ja ihan ilman viinaa.