Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies ei koskaan halaa tai pussaile
28.01.2010 |
en jaksa pyytääkään. Hän puuhailee aina omia juttuja ja puhuu minulle kuin ystävälle.
Kommentit (3)
isä, mies on juntti
äiti, mies ei rakasta
tyttö 17v,mies on tyhmä
poika 7v, miehellä ei ole vaimoa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun jonkun mies puhuu vaimolleen kuin vieraalle ja inhottavasti. oletk oikinä sanonut että haluat enempi halauksia jne? mitäs jos sä halaat ja pussaat, että se ukko tottuu että tähän väliin kuuluu suukko tms.
ja tuo kakkosen vastaus on tavallaan ystävällinen, eli onhan parempi, että mies on ystävällinen.... Vai onko?
Minun mieheni oli juuri ap:n miehen kaltainen - tosi kiva kaveri, hyvä ystävä, mutta missä hellyys? Missä intohimo? Missä puolison huomioon ottaminen?
Jos hän olisi ollut inhottava ja ikävä, olisi yhteiselämämme taatusti loppunut lyhyeen, mutta juuri tuo ystävällisyys ja kaveruus teki tilanteen vaikeaksi.
Jaa - että pitäisi sanoa, mitä kaipaa?
Minä puhuin, pyysin, itkin, jopa anelin. Niin ja näytin esimerkkiä, miten voisi olla. Ei auttanut.
Ja lopulta aloin itsekin uskoa, että kaipaamani fyysinen läheisyys on "turhaa" ja että parisuhde voi toimia "kaveripohjalla".
Näin kului pari vuosikymmentä, joiden aikana pikku hiljaa annoin periksi kaikissa omissa toiveissani ja tunteissani. Kunnes heräsin surullisena, nukahdin surullisena ja kuljin päivät tuntien ympäröivän maailman olevan yhtä samaa harmaata massaa.
Työ tuotti iloa, lapset tuottivat iloa, miehen läsnäolo alkoi olla samantekevää, mutta toista miestä en silti etsinyt. En edes sivusuhteeksi.
Jonakin päivänä vain tajusin, että elän mieluummin yksin kuin tunneköyhässä avioliitossa. Ja aloin irtaantua. Miehestäni. Kodistamme. Liitostamme.
Kävin muutaman kerran yksityisellä terapeutilla, juttelin ongelmistamme ja pahasta olostani ja kypsyttelin päätöstä lähteä.
Ja kun olin tehnyt ratkaisun lähteä, mieheni muuttui. Melkeinpä yön yli.
Nyt mieheni olisi valmis antamaan minulle niin läheisyyttä kuin intohimoaankin - ja kärsii sitä, että minä vuorostani olen lukossa.
Jäädäkö ja antaa ajan kulua?
Mutta ap:n kysymykseen: älä odota niin kauan kuin minä sitä, että miehesi "vain jonakin päivänä itse tajuaa mitä olet paitsi (ja mitä hänkin on paitsi, sillä minun mieheni suree nyt niitä vuosia, jolloin hän ei ollut uskaltanut hypätä omien estojensa varojen ja pelkojensa yli)".
Anna hänen ymmärtää ja anna hänen ymmärtää selkeästi, että mielestäsi avioliittoon kuuluu hellyys, suutelu ja halaus, eikä vain kaverilliset sellaiset vaan erottiset samaten. Ja anna hänen ymmärtää, että jos hän ei sitä sinulle pysty tai halua tarjota, sinun on pakko lähteä pois ja etsiä itsellesi kumppani, joka pystyy tarjoamaan sinulle kaipaamasi läheisyyden.