Lue keskustelun säännöt.
Minua suorastaan hävettää jos joku vanhempi rouva lukee näitä juttuja.
12.01.2009 |
Tuntuu vain, jos karkeasti yleistän, että vanhemmuus on vaikea tehtävä meidän sukupolvelle. Joku kirjoittaa, että ei pysty hoitamaan kahta lasta kotona, syntyy uusi vauva, mutta esikoinen on NIIN vaativa, että ei pystytä hoitamaan molempia kotona.
Eiköhän ennenkin ole ollut lapsia joka lähtöön, MUTTA ei ole ollut arkiaskareita helpottavia työvälineitä eikä huonetilaa kuten nyt!
Jokainen saa toki valita niin kuin haluaa, mutta voitaisiin olla rehellisiä.
Kommentit (18)
Monet täällä kirjoittavista tuntuu olevan vanhempia rouvia. ;D
Toinen juttu on se, että niin vaan munkin anoppini on huolissaan mun jaksamisestani, vaikka itse on kasvattanut kaksinkertaisen määrän lapsia. Ihana anoppi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei voi ymmärtää miksi joku ei veisi esikoista hoitoon uuden vauvan tullessa. Hän meille oikein erikseen kysyi että kai viemme pojan hoitoon toisen vauvan tullessa. Hänen ollessaan kotiäitinä 60-luvulla lapset vietiin joka päivä kunnan järjestämään kerhoon mitä oli "joka toisessa kadunkulmassa". Hän ei käsitä miten äiti ehtisi siivoamaan, käymään kaupassa ja kahvittelemaan naapurin rouvan kanssa muuten.
myös kasvattivat älyttömän määrän lapsia, mutta heistä toisella oli lastenhoitaja ja toisella pari piikaa apuna. Lisäksi nykyaikana on enemmän käytöshäiriöisiä lapsia (syystä tai toisesta erilaiset autistiset tilat ovat tutkitusti yleistyneet), joten nykyaikana kaksi lasta voi olla ihan yhtä rankka rasti kuin ennen vanhaan seitsemän.
joka toiseen kadunkulmaan 60-luvulla. Silloin alettiin vasta pikku hiljaa rakentamaan kunnan palveluita, eikä todellakaan lasten kerhoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheen vanhin tytär, lapsia käytettiin toistensa hoitajina eikä lasten hoitamiseen kiinnitetty yhtään niin paljoa huomiota kuin nykyään. Lapset saivat usein elää "pellossa", ja osittain siksi lapsikuolleisuus olikin huimasti enemmän kuin nyt (muistaakseni jokunen vuosikymmen sitten nooin 400 lasta kuoli Suomessa tapaturmaisesti, tällä hetkellä luku on parisenkymmentä - tosin silloin ei ollut autoissa turvavyöpakkoa ja elettiin agraariympäristössä).
Anoppinikin hoiti koko lapsilauman sillä aikaa kun äiti kävi töissä, hän ei saanut koskaan olla huoleton lapsi ja keskittyä leikkiin - toisten tarpeet menivät aina ohitse.
oli lastenhoitajia, koska heillä oli varaa maksaa näille palkkaa eikö kunnallisia päiväkoteja vielä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sittemminhän avun palkkaaminen tehtiin mahdottomaksi, kiitos demareiden halun "lopettaa piikayhteiskunta". Piiat pantiin mieluummin kortistoon.
en ole kuullut sanovan, ettäonpas nykyinen työelämä helppoa verrattuna 80-luvun työelämään.
Itsekin muistan, kun vielä 80-90-lukujen vaihteessa olin kesätöissä kaupungilla.
Se oli aikuisten miesten päiväkrho. Sillä ei ollut oikeastaan mitään tekemistä työnteon kanssa. Palkka ei kaupungin hommissa ollut ehkä ihan huippua, mutta töitä tehtiin korkeintaan päivän verran viikossa, loput oli eriasteista lonnimista ja omien viraapelien tuhertamista.
ELI:
Työelämä on muuttunut vaativaksi, kun nykyään pitää tietnata oma palkkansa oikeasti. Menneinä vuosikymmenini, monet kodin- ja perheen hoitoon liittyvät hommat tuli tehtyä työajalla, nykyään ei enää ehdi, vaan ne tehdään omalla ajalla, samall akun haetaan lapset tarhasta ja käydään kaupassa, juuri ennen kun viedään lapset harrastuksiin syöttämisen jälkeen.
Erityisesti akateemisten työtaakka on kasvanut, sillä suhteellinen ansio, esimerkiksi suhteessa piikoihin, on romahtanut. Ei ole siis varaa palkata lastenhoitoapua, kuten monilla oli vielä 80-luvullakin.
Totuus on se että eläköityvä sukupolvi on suurin vellipersesukupolvi joka suomessa on koskaan elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...syöneet vanhempiensa, omansa ja lastensa varat.
Käyn lueskelemassa täällä silloin tällöin mielenkiinnosta. Olen jo mummo, iltatähdet opiskelijoita sekä työni on varhaiskasvatusta.
1960-luvulla olin useassa eri perheessä hoitamassa lapsia. Silloin ei ollut pitkää äitiyslomaa, hoidin jopa kolmeviikkoista vauvaa ja kaksi kuukautisen vauvan hoitajana olin muutamassa perheessä. Vauvaperheet sopivat hyvin sillä kävin iltakeskikoulua, ja sain opiskella vauvan nukkuessa yksilapsisessa perheessä.
Olin myös lasten seimessä harjoittelijana, silloin vauvan ikäraja seimeen oli 6kk. Heitä riitti vaikka eivät varakkaammat saaneet lapsiaan kaupungin tarhoihin yleensä.
Olin hoitajana johtajaperheissä, koska he pystyivät maksamaan kunnon palkkaa. Eräässä johtajaperheessä äiti ei käynyt työssä, mutta palkkasivat minut hoitajaksi. Vauvalle haettiin HS:n kautta hoitajaa heti vauvan tullessa kotiin synnytyssairaalasta.
Yksi perhe oli sellainen, jossa äiti oli toimistotyöntekijä ja isä rakennuksilla. Äiti sanoi ettei hänelle jää palkasta oikeastaan mitään, mutta hän tuntee olevansa parempi äiti, kun hoitaa vain illat ja viikonloppuisin kahta lastaan. Toinen oli 2kk ikäinen aloittaessani heillä, toinen 3-vuotias.
Olisi suonut toimistotyöntekijälle nykyisen yksityisen hoidon tuen tai kotihoidon tuen. Äiti oli mukava ja perhe ihan OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2000-luvulla olen myös ollut pienten lasten äiti. Ympäristön vaatimukset ovat erilaiset mutta minä olen toiminut omien valintojen mukaan. Esimerkiksi olen hoitanut kaikki lapset kotona 3v asti. Elämä on valintoja ja jokainen valitsee ne jotka itselleen ja omalle perheelle ovat tärkeitä ja arvokkaita.
Entisaikaan oli sukulaiset lähellä, eikä isovanhemmat olleet juoppoja,
kuten nykyään lasten isovanhemmat eli nää vanhat rouvat haluaa elää itselleen, ja lapsenlapset on vain leluja, ja nuoret äidit valittaa turhasta. Vanhat rouvat vaan vetää viiniä joka ilta tissutellen, ja narisee jos miniä kerran vuoteen haluaisi viedä lapsensa hoitoon jotta saisi edes kerran vuodessa olla kahdestaan miehensä kanssa yhden illan. Kun just silloin rouvan olisi tehnyt mieli lähteä skimbalomalle tai Thaimaahan...
Entisaikaan näitten vanhojen rouvien lapset, eli meidät nykyiset nuoret äidit kun hoiti ne vanhojen rouvien vanhemmat, kuten tapana oli ollut monien sukupolvien ajan. Tosin vanhat rouvat ei käyneet töissä ja muuta hyödyllistä, vaan vetivät viinaa senkin ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aina ollut samat ongelmat. Sain itse oman esikoiseni 27v sitten ja kuopus on nyt 6v - elämä ei ole juurikaan helpottanut. Päinvastoin; asuntovelkaa on edelleen, työpaineet huipussaan, mies ja nuorimmainen vaatii osansa ja vielä pitäisi olla kaunis, nuorekas, aikaansa seuraava supernainen. Kodin hengetär en ole koskaan ollut - pelkästään. Toki työpäivän päätteeksi teen itse ruuat perheelle, viikonloppuisin ruokin kotoa muuttaneet lapset ja appikset, siivoan viikon sotkut jne. Onneksi tyttäret sentään leipoo ja mieskin tekee ruokaa.
Toisaaltä lähes 50v toivoisi jo omaa elämää (huolimatta siitä että kuopus onkin maailman ihanin ja toivotuin), omaa rahaa, omaa vapautta tehdä edes joskus jotain ilman perhettä. Onneksi on ihana (nuorempi) mies jonka kanssa asioita voi tehdä yhdessä.
Ja vielä, kun olin äitiyslomilla niin isompi sisarus oli kotona - ei edes kuviteltu sitä mahdollisuutta että toisen olisi vienyt hoitoon. Ainoastaan sosiaalitapauksille myönnettiin erivapaus sisaruksen hoitopaikkaan äidin ollessa kotona.
2000-luvulla olen myös ollut pienten lasten äiti. Ympäristön vaatimukset ovat erilaiset mutta minä olen toiminut omien valintojen mukaan. Esimerkiksi olen hoitanut kaikki lapset kotona 3v asti. Elämä on valintoja ja jokainen valitsee ne jotka itselleen ja omalle perheelle ovat tärkeitä ja arvokkaita.
Eikö joku vanhempi täti-ihmisen ole hyväksynyt sinua omana itsenäsi lapsuudessa?
Toinen juttu on se, että niin vaan munkin anoppini on huolissaan mun jaksamisestani, vaikka itse on kasvattanut kaksinkertaisen määrän lapsia. Ihana anoppi. :)
Aika ei riitä, rahat menevät sitä mukaa kuin tulevat, yhteiskunta odottaa naiselta yliluonnollisia eikä pelkkä kodin hengetär ole ainoa rooli, mitä pitäisi vetää..!
Muut naiset eivät välttämättä ole apuna/seurana kuten ennen, suku asuu kaukana.
Masennuksesta uskalletaan puhua, samoin siitä jos on ongelmia lapsen kanssa.