Kummiudesta paha mieli

Meidän suvussa ja oikeastaan tuttavapiirissäkin pyydetään aina kummiksi vain toista puoliskoa, eikä siitä kukaan ole mitenkään loukkaantunut. Ja synttäreille ym. kutsutaan tottakai koko kummivanhemman perhe, riippumatta suhteen laadusta, koska ainakin meillä kummeiksi pyydetty läheisiä ihmisiä, joiden koko perhettä tapaamme muutenkin.



Ja ajatus siitä, että mahdollisesti kuollessamme kummivanhempi ottaisi lapsemme huolehtiakseen, on todella vanhanaikaista, eikä sitä kukaan enää oleta. Jos meille sattuisi jotain tapahtumaan, niin kyllä sukulaiset olisivat ensisijaisia lasten huoltajaehdokkaita, eivätkä kummit, vaikka läheisiä ja tärkeitä ihmisiä muuten ovatkin...

yritä ymmärtää, että tavat ovat erilaisia. Sinä olet tottunut siihen, että molemmat puolisot pyydetään kummeiksi, minä en. Suvussani tai ystäväpiirissäni ei TODELLAKAAN ole tapana pyytää myös puolisoa kummiksi.



Jos loukkaannut, teet vain itsellesi hallaa. Tuo ei ole henkilökohtaista, vaan sinulla ja lapsen vanhemmilla on eri tavat ja perinteet. Sellaista se on.

Esikoisella on kummina pariskunnasta vain mies. Ja hyvin tullaan siltikin juttuun sen miehen tyttöystävän kanssa :) Turhaan siitä loukkaannut. Joillakin on vain sellainen tapa.

miksi ihmeessä sinut pitäisi pyytää kummiksi, miehesihän se ystävä on. Vieraanvaraisuus ja ystävällisyys eivät mitenkään ole riittävä pohja kummiudelle, ne kun on ovat ihan normaaleja käytöstapoja.



Kummiksi pyydetään itselleen läheisiä ihmisiä.

Tarkoitatko että pyydät kummiksi vain pariskunnasta toista henkilöä? Mielestäni kummilla on silloin aika vaikea toteuttaa kummiuttaan koska pariskunnan ei-kummi ei todennäköisesti ala millekään kun hänellä ei mitään sidettä lapseen.

Aika omituinen asenne, että lapseen ei ole mitään sidettä jos ei ole tämän kummi... Että siinähän se "ystävyyden" laatu sitten nähtiinkin.

Mikä siinä kummiudessa on mielestänne niin hienoa ja tavoiteltavaa, että täällä kerta toisensa jälkeen siitä tilitetään?

jotka ovat sitä mieltä, että kummiuteen kuuluu ajatus lapsesta huolehtimisesta, jos lapsen vanhemmat menehtyvät.



Onko teillä sitten kaikilla lapsilla samat kummit / kummipariskunnat? Vai ajatteletteko, että jos kuolette, niin teidän lapsenne ripotellaan kaikille niille eri kummipariskunnille?

Mieheni veli pyysi aikoinaan miestäni hänen lapsensa kummiksi, mutta ei minua. Olin myös viimeisilläni raskaana. Itse loukkaannuin niin, ettei miehenikään ei sitten suostunut kummiksi.

Ja siihen on yksinkertanen syy se etten halua 4kummia enempää lapselle.Toivon ettei puoliskojen puolisot ole missään vaiheessa loukkaantuneet tästä järjestelystä.

pidän kunnia-asiana, jos minua pyydetään kummiksi.

Ja näen kummiuden tärkeänä tehtävänä ja juuri tästä syystä ehkä kirpaisi, kun ystäväpariskunta pyysi vain miestäni esikoisensa kummiksi. (Kummeja oli yhteensä 6).



Eli tuli mieleen, että miksi en kelvannut kummiksi. Oma maailmani ei tosiaankaan tähän asiaan kaatunut, mutta asia kirpaisi kuitenkin. Tällä hetkellä minä edelleen hoidan kaikki ko. mieheni kummilapsen muistamiset ja järkkään vierailut.



Eli olemme siis naimisissa ja läheisissä ja hyvissä väleissä ko. pariskunnan kanssa. Ja ehkä tässä on joku kulttuuriero, koska itse pyytäisin automaattisesti ystäväpariskunnan molemmat osapuolet kummeiksi. Eri asia on mielestäni sitten, jos kyseessä on esim. joku hyvin tuore seurustelusuhde ja toinen puolisko ehkä hyvinkin vieras.

Ja siihen on yksinkertanen syy se etten halua 4kummia enempää lapselle.Toivon ettei puoliskojen puolisot ole missään vaiheessa loukkaantuneet tästä järjestelystä.

ne 4 kummia eivät olisi voineet olla vain kahden pariskunnan ihmiset?

/Provo

Enemmän lahjoja synttäreillä ja jouluna, kun tulee 4:n perheen lahjat?

Ja siihen on yksinkertanen syy se etten halua 4kummia enempää lapselle.Toivon ettei puoliskojen puolisot ole missään vaiheessa loukkaantuneet tästä järjestelystä.

ne 4 kummia eivät olisi voineet olla vain kahden pariskunnan ihmiset? /Provo Enemmän lahjoja synttäreillä ja jouluna, kun tulee 4:n perheen lahjat?

Tuntuu, että nämä lahjojen miettijät ovat itse jämähtäneet sinne lapsuuden lahjahimon vaiheeseen. Uskomatonta, että jollekulle tuleekin tuollainen mieleen!

Taidankin itse laittaa kaikille lastemme kummeille jatkossa viestin, että "Kiitos jos tulette juhliin, mutta älkää tuoko lahjoja - lapsemme ei tarvitse (teiltä) mitään!" Helpottaisko sua tällainen?

en itsekään haluaisi lapselleni enepää kuin 2 kummia ja jos vauvan äiti on valinnut toisen ja mies toisen, niin siksi sinua ei ole pyydetty.



itse olen yhden lapsen kummi ja minulta kysyttiin halkkuutta kummiuteen ennen kuin silloiselta miesystävältäni, joka on lapsen setä. tietysti pidän yhteyttä kummilapseeni edelleenkin, vaikka en olekaan lapsen kummisedän kanssa.



oman lapseni kummit erosivat 2-3 kk ristiäisten jälkeen. kyseessä siis aviopari ja kummitäti ei ole sen koommin pitänyt kummilapseensa yhteyttä.



eli ei se suhteen laatu ja virallisuus mitään paljasta suhteen kestävyydestä. älä vedä herkkuja nenään.

että kummius on yksilöjuttu. Siltikin tuli hirveän paha mieli ystäväni puolesta, kun hänen puolisonsa sisko sai lapsen. Kummeiksi pyydettiin vanhempien sisarukset avopuolisoineen. Ystäväni ei kummiksi kelvannut, rekisteröity parisuhde ei tainnut olla tarpeeksi vahva todiste suhteen kestävyydestä. Tässä siis ( väännetään nyt rautalangasta vielä ;) ) eniten harmitti se, että heteroparit kyllä kelpasivat kummeiksi, naispari taas ei.

tutut homot on kyllä sellaisia että ei vois lapset vähempää kiinnostaa. En usko että lesbotuttusi on kummittomuudesta yhtään pahoillaan.

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä reilut kolme vuotta ja ensimmäisen yhteisen lapsemme laskettu aika on helmikuussa. Miehelläni on kaksi lasta aiemmasta avioliitosta (tytöt 16v ja 13v). Mieheni ex-vaimon siskon ex-mies on edelleen avioeroista huolimatta mieheni ystävä ja sai tammikuussa uuden vaimonsa kanssa pojan. Miehet ovat edelleen kohtalaisen hyviä kavereita ja pitävät yhteyttä muutaman kerran vuodessa. Mieheni on ex-vaimonsa kanssa myös tämän ystävämiehensä teini-ikäisen tyttären kummi.

Eilen sitten mieheni sai tekstiviestin, jossa tämä ystävämies pyysi miestäni pojalleenkin kummiksi. Johtuneeko raskaushormoneista, mutta pahoitin todella mieleni, koska minua ei pyydetty kummiksi, ainoastaan miestäni. Olen aina ollut tälle pariskunnalle ystävällinen ja vieraanvarainen, eivätkä välimme pitäisi olla mitenkään huonot. Minusta on loukkaavaa jättää puoliso pyytämättä kummiksi, itse en toimisi samalla tavalla ikinä. Lisäksi minusta on outoa, että mieheni on nyt sitten kummi tämän ystävämiehensä ja ex-sukulaisensa kahdelle lapselle.

Pakkoko se on koko pariskuntaa pyytää kummeiksi, jos on vain toisen kanssa ollut pitkä pitkä historia?

Mitä siinä nyt loukkaantua moisesta?!

Hääkutsut yms. on sitten ihan eri asia. Tosin hautajaiset voi olla herkkä paikka jokseenkin samoista syistä, kuin tuo kummius.

Ei kummius ole mikään tosi-makee-trendikäs-juttu kaikille. Joillekin se merkitsee ihan vakaviakin asioita, joissa ratkaisee nimenomaan se toisen tunteminen vuosikausia.

Mieheni veli pyysi aikoinaan miestäni hänen lapsensa kummiksi, mutta ei minua. Olin myös viimeisilläni raskaana. Itse loukkaannuin niin, ettei miehenikään ei sitten suostunut kummiksi.

Kyllä osaa olla kylmätunteinen ja aika idiootti sun miehes, sori nyt vaan. Ja sun raskautes ei liity kuule millään lailla siihen, pyysikö sun miehes oma veli häntä oman lapsensa kummiksi.

Oli kyse kahdesta VELJESTÄ, haloo.

Tais mennä välit poikki veljesten kesken sun pikkumaisuutes ja nirppanokkaisuutes takia. Että osaa inhottaa tollanen.

en tarkoita että tarvii ottaa se lapsi jos kuolis, mutta jos sun kummeus on sitä että pitää sen hetken sylissä.

mä olen ainakin ihan otettu etä mua on pyydetty 2 kertaa sylikummiksi, meitä kummeja on ollut aina siinä 3. minä ja mun mies ja yksi nainen. ja vielä mun mies on ollut sukua näille lapsille ja tuosta toisesta se yks nainen, joka vetikin herneen nenään kun tälläinen ei niin sukua on sylikummi.

lapsi tuli jotenkin enempi omaksi kun saan olla kummi.

kaksi kummia kolmesta ovat suhteessa, mutta puolisoita ei pyydetty kummeiksi. Nyt tulevalle vauvalle aiotaan pyytää miehen siskoa, mutta ei hänen miestään.



Miehellä kokemusta näistä erotilanteista kummien kanssa ja tästä johtuen hänellä ei ole enää yhtään kummia! miettikää lapsen etua mahdollisissa erotilanteissa: Kummit pysyy jos on omia kavereita/sukulaisia!

tutut homot on kyllä sellaisia että ei vois lapset vähempää kiinnostaa. En usko että lesbotuttusi on kummittomuudesta yhtään pahoillaan.

Minulle kävi vähän samalla tavalla kuin tuolle 35(?):n mainitsemalle henkilölle. Ja kyllä, todellakin olen pahoillani!

silloisen tyttöystävän kautta ja noi pojat on vieläkin tekemisissä lasten kanssa..



ja tunnen homoja(lesboi) jotka on kummeja tai välittää lapsista.



mutta täällä kanssa painittaan ton otetaanko siskon mies kummiksi ollut yli25v.naimississa. meidän sukuun "kuuluu" ottaa molemmat.