mitä ajattelt OIEASTI lapsesta joka aloittaa koulun vuotta myöhemmin?

Jos lapselle lykkäys on hyväksi, niin suosittelen. En usko, että tuon ikäisillä tulee (varsinkaan päiväkodissa) kiusattua sen takia, että koulua on lykätty. Omalla luokallani aikanaan oli yksi tyttö, joka aloitti vuoden myöhemmin koulun. Ja hänestä tykkäs kaikki. Tällä hetkellä päiväkodilla, jossa vedän yhtä harjoitteluprojektia, on myös eskarissa koulua lykännyt poika. Ja hyvin on pärjännyt porukan mukana eikä kukaan huomauttele asiasta.

että kaveri on toista vuotta eskarissa? En jaksa uskoa että yksikään kaveri tuollaisesta kiusaa. Ainakin meidän lapset ovat tottuneet eri vuosi kertaa oleviin kavereihin, urheilussa kun ikäluokat ovat erilaisia kuin vuodet, ainakin jääkiekossa loka-joulukuiset usein pelaavat nuoremmassa ikäluokassa.



Aikuisilla tuntuu olevan aatamin aikuisia asenteita, tyttäreni kirjoitti viime keväänä ja oppilaiden puheen piti tyttö joka oli aloittanut koulun ikäisiään myöhemmin tai on syntynyt 30.12, eräs äiti joka sattui tietämään tytön syntymävuoden ilmoitti että on väärin antaa tytön puhua kun on ekaluokan tuplannut. Outo asenne muuten fiksuna pitämälläni ihmisellä.

Suomessa koulu alkaa niin älyttömän myöhään muutenkin, joten epäilisin lapsella isompiakin kehitysviivästymisiä, jos ei lapsi ei aloita koulua ajallaan. Jokainen "normaalisti kehittynyt" 6-vuotias pystyy aloittamaan suomalaisen koulun, joka on tosi kevyttä joka tapauksessa ensimmäiset pari vuotta.



Mutta eri asia on se, miten selittäisin asian lapsilleni. Luultavasti kuten muutkin kehitykseen liittyvät asiat. Jokainen kehittyy omaa tahtiaan, toiset oppivat asioita nopeammin kuin toiset. Ja jokainen lapsi on hyvä jossain ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on.

Selittäisin niin kuin asia on, tai kysyisin yhdessä lapseni kanssa tuon lapsen vanhemmalta että miksi asia on miten on.



En minä siitä numeroa tekisi, mutta jos se kovasti lastani askarruttaisi niin ottaisimme ystävällisesti asiasta selvää.



Ei siinä ole mitään hävettävää, ja nimenomaan noin pitää tehdäkin, eli miettiä vain lapsen parasta!



Minua pienenä kiusattiin, kun ei ollut merkkivaatteita ym, mutta kuinkas kävikään: mulla menee nykyään paremmin kuin kiusaajillani, ja olen kovettanut itselleni sopivan nahkan. Sen takia varmaan menestynkin, että älkää siitäkään huolehtiko!



Kyllä kaikki menee hyvin, teette miten parhaaksi katsotte!

Vanhempien ajatukset todellakin heijastuvat lapsen ajatusmaailman. Sinä jo alitajuntaisesti ajattelet, että lapsesi on jotenkin huonompi, jos menee vuotta myöhemmin kouluun (itsellesi tätä et varmaan myönnä). Kuitenkin ainoa ajatusmaailman poikasi huonoudesta tulee hänelle sinulta, ei muiden vanhemmilta. Kannattaa siis todella tarkkaa miettiä, kuinka pohdit asiaa kotona.

ei se ehkä tässä vaiheessa miltään tunnu, mutta myöhemmin saattaa vaivata - se niin riippuu lapsesta.



esim. lapsuudessani minä ja veljeni vaihdettiin koulusysteemejä kun oltiin ulkomailla. valmistuin sitten lopulta vuotta myöhemmin, ei vaivannu yhtään. veljeni sen sijaan tunsi jonkinlaista "vanhuutta" pienempänä ja vaikka valmistuu saman ikäisenä, kokee sen eri tavalla.

ja hyvä niin!



Halusin leikkiä kotona ja vanhempani päättivät että niin tehdään. Olen tammikuussa syntynyt. Mitään ongelmia ei ollut, siis allergioita yms.



Koulussa oli tosi helppoa koko ala-aste ja ylä-asteellakin tunsin olevani koko ajan askelen edellä muita. Kiusaamista toki oli, muttei ikäni takia koskaan. Tuskin sitä ikääni edes kukaan muu lapsi ajatteli tai edes tiesi...



Minun oli helpompi luoda suhteita opettajiin ja pystyin katsomaan asioita ikään kuin "korkeammalta" kuin muut luokkalaiseni.



Voisinpa sanoa, että itsetunnolleni teki todella hyvää juuri esim. nuo asiat ja varmasti sillä on ollut vaikutusta myöhempään elämääni. En ole koskaan arastellut auktoriteetteja, vaan olen oppinut katsomaan ja tekemään asioita ikään kuin "johtajana".



Nyt jo 3-kymppinen siis olen... :)

ei kait se nyt minua mitenkään hetkauta, ja onhan tuolla ihan hyvät perustelutkin. Kiinnittääkö lapset oikeasti tuollaiseen alaluokilla ainakaan huomiota? Varsinkin, kun lapsi on ihan loppuvuodesta syntynyt?



Onko koulun lykkäämisestä lapselle hyötyä? jos on, niin lykkäisin sitä varmaan itsekin. Ei ole itsetunnolle hyvä olla se ryhmän pienin. PAljon varmaan riippuu lapsen luonteesta ja temperamentistakin.

joita mulla on tuosta omasta elämänpiiristäni, ajattelen että lapsella on varmaankin todettu jonkinasteinen kehitysviivästymä, ei kuitenkaan mitään kovin vakavaa, koska aloittaa kuitenkin tavallisessa koulussa ja vain vuoden "myöhässä". En esim. oleta että vaikuttaisi myöhempään koulumenestykseen välttämättä mitenkään. Lapselleni olen selittänyt, kun kysyi miksi X jää vielä eskariin kun hän aloittaa ekaluokan, että jotkut lapset tarvitsevat hiukan enemmän aikaa eskarissa.

minä vuonna lapsi on syntynyt? Ei meidän lasten ryhmissä ainakaan kiinnitetä näihin seikkoihin huomiota, varsinkaan loppuvuoden lapsilla... Pojan rynmässä on tyttö, hän on syntynyt 31.12. klo 23.45, vartti myöhemmin niin ois omassa ikäryhmässä, mitä välii. Tytön luokalla taas on poika, hän on tuplannut ekan luokan, hänestä huomaa, että kuuluisi olla jo luokkaa ylempänä. Poika on hyvin äänekäs, pitkä sekä alkuvuodesta syntynyt. Tyttön luokalla on paljon loppuvuodesta syntyneitä, jolloin ikäeroksi tuleekin jo 1,5v. Tämä näkyy ja tuntuu.

Jos en taustoja tiedä, niin ajattelen, että lapsi ei varmaankaan ole vielä ollut valmis.

"Normaalitkin" lapset kehittyy hyvin eriaikaan. Itse vanhempana tiedät asian kaikista parhaiten.

että meidän luokalla on yksi poika joka on aloittanut vuoden myöhemmin tai sitten käynyt ekaluokaan kahteen kertaan en muista kummin ja että luokallamme on myös tyttö joka on aloittanut vuotta aikaisemmin. Ei niitä kumpaakana kiusattu tms.

jotka ovat aloittaneet koulun vuotta myöhemmin kuin muut. En itse olisi edes tiennyt asiasta ellei oma poika siitä olisi kertonut. Ja lapsetkin ihmettelee sitä asiaa lähinnä siltä kannalta, että joku täyttää 8 samaan aikaan kuin joku muu täyttää 7.



Sinänsä kuitenkin pakko myöntää, että tuo tieto vaikuttaa hieman ajatusmaailmaani. Nämä vuotta vanhemmat pojat ovat luokan ongelmatapauksia ja näin ollen olen väkisinkin miettinyt onko heillä tosiaan joku isompikin ongelma, kun nyt tiedän että he ovat aloittaneet koulun vuotta muita myöehmmin. Mutta jos lapsi sopeutuu porukkaan hyvin eikä joudu muuten käytöksensä tms. takia erityishuomionkohteeksi, tuskin kukaan miettii sitä minkäikäinen lapsi oikeasti on.

tähänkään poikaan ei kiinitä kukaan lapsista huomiota. Lapsille voi vain vastata, että toiset tarvitsevat enemmän aikaa kehittyä kuin toiset, sinunkin pitää vielä stempata esim. liikunnassa/ matikassa/ lukemisessa tai missä sitten tuntuukaan. Meidän ekaluokkalaisella se oli sosiaallinen puoli, joka tasaantuikin jouluun mennessä ekalla...

Vanhemmat joko ohjaavat lapset fiksusti asian ohi tai tekevät asiasta numeron!

jollei lapsi kysyisi asiasta. Enkä mä muuten varmaan tietäisikään, kun en kyttää, miten ja milloin muidenkin lapset etenevät.



Mutta jos lapsi kysyisi, sanoisin, että kyseinen lapsi ei ole vielä ehtinyt oppia kaikkea, mitä eskarissa opetetaan. Että toiset oppivat hitaammin kuin toiset, mutta kaikki oppivat.



Mun yhden lapsen luokalla on tyttö, joka käy samaa luokkaa toistamiseen. Mun tietääkseni häntä ei ole kiusattu asiasta.

ajattelen että on kuvaamasi kaltainen lapsi jolla on ollut elämän alkutaipaleella ongelmaa.





Jos jää koulussa luokalleen silloin ajattelen että on jälkijättöinen eli vajaaälyinen, kenties vähän tyhmä, ehkä ei ole saanut kotonaan riittävästi huolenpitoa ja tukea kasvuunsa.



Ajattelen myös että perimänsä geenit ovat vaikuttaneet siihen mitä lapsesta on tullut. Voi olla kehitysviivettä kun kaikki ollaan yksilöitä.



Mieluummin lykätään koulunaloitusta kuin tuplataan luokkia.



Käytännössä kukaan ei kommentoi että on vanhempi eikä siihen kiinnitetä huomiota.



ps. tyttäreni luokalla joulukuussa syntynyt lapsi joka on laitettu vuotta myöhemmin kouluun, luokkansa priimus - kympin tyttö lähes kaikessa ja jos ei kymppiä niin ysi. Fiksu ja kaunis sekä lahjakas - mikä parasta on luonteeltaan mukava ei koskaan ylimielinen.

Tuo joulukuussa syntyminen on mielestäni erittäin helppo ja luonnollinen syy tuplata eskari. Kertoo vaan sen että lapsi on kehittynyt ikänsä mukaan ja jos olisi syntynyt vaikkapa saman vuoden alussa niin varmasti olisi jo koulukypsä. Ei mielestäni ole mitään syytä aloittaa koulunkäynti pakosti "oikeana vuonna" ja sitten olla aina se luokan pienin ja lapsellisin, jolle koulunkäynti on tervanjuontia. Ei mitään negatiivisa ajatuksia heräisi. Oikeasti.



Sitten taas jotkut muut syyt tuplata eskari viittaavat usein siihen, että koulunkäynti on varmasti sitten seuraavanakin vuonna aika vaikeaa.



Jos oma lapseni asiasta jotain kyselisi, niin varmaan vain sanoisin että tuplaaja on niin loppuvuodesta synytyt ja siis niin nuori että sai mahdollisuuden mennä kouluun myöhemmin kun hänen vanhempansa näin toivoivat. Että se on ihan tavallista juuri loppuvuonna syntyneille jos nämä haluavat leikkiä vielä vuoden. En kuitenkaan usko että lapseni tekisivät asiasta mitään suurta kohua. Ehkä synttäreiden aikaan yhden päivän ihmettelisivät.



En itse edes tiedä eskari-poikani kavereiden syntymävuosia. Ehkä joku heistä tuplaa, mistä minä tiedän.



T. Koulupsykologi (äitiyslomalla), joka pyörittelee näitä asioita joka kevät monien perheiden kanssa.

Lähinnä ajattelen että sen on sen lapsen parhaaksi ja yksi vuosi sinne tänne ei merkkaa tossa asiassa yhtään mitään. Toisaalta se voi olla jopa hyvä juttu. 15- tai 16-vuotias ei oikein vielä varmuudella tiedä mihin ammattiin suuntautuu ja yksi lisä vuosi voi auttaa tossa asiassa.

Omat lapset ovat aloittaneet ihan normaaliajassa koulut. Tyttö tosin 6-vuotiaana kun on ihan loppuvuodesta syntynyt ja mä mietin oisko liiaan aikaista hänelle, mutta muut oli toista mieltä ja onneksi on kaikki mennyt ihan hyvin. Nyt on jo yläasteella.

ja psykologi totesi ettei ole syytä lykätä kouluunmenoa; enemmän olisi meidän pojalle haittaa, jos joutuisi menemään vuotta myöhemmin. Itse olin jo varautunut ajatukseen, että kouluunmeno voi lykkääntyä. Poika on syntynyt jouluaattona, eli ihan loppuvuodesta. Minusta siis ei ole ihmeellistä jos kouluunmenoa lykätään, parempi että ajoissa näitä asioita voi miettiä ja puntaroida, kuin että koulu alkaisi huonosti ja voisi ikävimmässä tapauksessa heijastua sitten koko koulutaipaleeseen. Ehtiihän siellä sitten kökkiä ihan tarpeeksi vuotta myöhemminkin :)

ei se ehkä tässä vaiheessa miltään tunnu, mutta myöhemmin saattaa vaivata - se niin riippuu lapsesta.

esim. lapsuudessani minä ja veljeni vaihdettiin koulusysteemejä kun oltiin ulkomailla. valmistuin sitten lopulta vuotta myöhemmin, ei vaivannu yhtään. veljeni sen sijaan tunsi jonkinlaista "vanhuutta" pienempänä ja vaikka valmistuu saman ikäisenä, kokee sen eri tavalla.

Minä aina valitin vanhemmilleni miten ovat voineet olla niin ilkeitä, että ovat hankkineet minut loppuvuonna. Olin se luokan nuorin sekä lyhyin ja hitaimmin kehittynyt, mikä ketutti todella ankarasti. Iso osa kavereista oli syntynyt tammikuuss ja viimeisetkin heinäkuussa. Oli varsinkin se kesä 17-vuotiaana aika inhottava. (En viitsinyt vaatia kavereitani istumaan kotona juomassa limua minun kanssani, vaikka tarjoutuivatkin.)

Vaikka olin luokan paras keskiarvon mukaan, niin monta vuotta toivoin että olisin aloittanut koulun vuotta myöhemmin ja saanut nuorempia kavereita.