Kun olit lapsi, käyttikö äitisi kalliimpaa shampoota kuin mitä sinulle antoi?

Itse ostan lapselle eri shampoota koska käytän värjätyille hiuksille itselleni.

Isällä taisi olla jotain hilsesamppoita joita pidimme salaa vähän ällöinä, mutta en koskaan kiinnittänyt huomiota siihen millä äitini omat hiuksensa pesi.

Ei se mitenkään erikoiselta tuntunut. Äidilläni oli ongelmia päänahan kanssa, joten oli pakko käyttää välillä kallista shampoota. Olin vain tyytyväinen, ettei itselläni ollut samaa ongelmaa.

Ei mulla enne lukioikää ollut mitään väliä millaisesta putelista truuttasin shampoota tukkaani.

Samaa halpisshampoota käytettiin koko perhe.



(Minulla on nyt paljon kalliimmat shampoot kuin muilla, mutta minun hiukseni ovatkin paljon hankalammat kuin muiden perheenjäsenten. On hieman eri asia pestä 3 mm siili, kuin tämä luonnonkihara valtava pehko.)

äidin ylpeyden aihe oli hiukset, pitikin sitten niistä hyvä huolen!

Aina oli markettishampoota. Ja edelleen käyttävät sellaisia. Itse käytän vaihtelevasti, välillä kalliimpaa ja välillä ihan tavallista "elvitaalia".

että me kaikki käytettiin mäntysuopaa tukan pesuun, ja vielä sellaista palasuopaa, ei mitään nestemäistä! Joskus harvoin oli Linna-shampoota.



Äitini oli ja on edelleen kamalan nuuka. Esimerkkejä olisi kertoa paljon... Lapsena luulin, että olemme köyhiä. Jälkikäteen totuus on selvinnyt minulle: emme olleet, porukat vaan oli sairaalloisen nuukia.



Lapsuuteni peseytymismuistojen kohokohtia oli ne, kun kylässä käyneet sukulaiset jättivät meille jotain "ylellisyystarvikkeita" kuten shampoota, nestesaippuaa tms.



t: vm. -74