Miksi imetys on kunnia-asia niin monille?

suolen tyhjentämiselle mielestäsi olemassa jokin toinen vaihtoehto?

Voiko sitä pitää kunnia-asiana, että tyhjentää suolensa oikein huolella? Olen huomannut, että alhaisesti koulutetut ja huonoissa töissä olleet naiset tekevät imetyksestä ja äitiydestä yleensäkin jonkinlaisen kunnia-asian, jota pitää tarkasti selvittää kaikille, jotka ovat vähänkin halukkaita kuuntelemaan. Ehkä pettymykset koulu- ja työelämässä saavat aikaan sen, että pitää jostakin repiä ne onnistumisen elämykset. Niin, ja itse imetin suositusten mukaisesti, mutta en pidä sitä minään meriittinä.

on usein hienoa, oli kyse mistä tahansa asiasta.

Mulla oli esikoisen kanssa todella vaikea alku imetyksessä, joten kyllä olin tyytyväinen, kun 6kk olin täysimettänyt. Ja jatkoin siitä tyytyväisenä. Ja seuraavan kanssa olinkin jo konkari.



Minulle pitkään imettämisen perusteet ovat tietoisuus ämmän terveellisyydestä ja siitä, että se on luonnollisinta ravintoa vauvalle, halu välttää siis "keinoravintoa". Imetys on myös vauvalle tärkeä ja luonnollinen tapa olla lähikontaktissa äidin kanssa, samoin itselleni se on ihana ja luonnollinen tapa myös tuolta kannalta. Ja kun maitoa tulee itseltä, miksi ostaisin sitä kaupasta?



Miksi siis vaihtaa rintamaitoa korvikkeeseen, vaikka se vapauttaisi itseäni liehumaan enemmän kylillä tai joskus nukkumaankin enemmän(?)? Imetysaika on joka tapauksessa lyhyt (vaikka jatkuisikin taaperoimetykeksi asti), ja haluan nauttia siitä sekä itseni että vauvan vuoksi.



Siksi minua voi olla vaikeaa ylipuhua antamaan vauvalle korviketta, eli joku kateellinen voi ajatella imetyksen olevan vain oman sädekehän kiillotusta tai jonkinlainen kunnia-asia minulle.

Minusta kyseessä on luonnollinen asia, enkä oikein ymmärrä, miten siitä voi repiä kunniaa tai ylpeillä. Voiko sitä pitää kunnia-asiana, että tyhjentää suolensa oikein huolella? Olen huomannut, että alhaisesti koulutetut ja huonoissa töissä olleet naiset tekevät imetyksestä ja äitiydestä yleensäkin jonkinlaisen kunnia-asian, jota pitää tarkasti selvittää kaikille, jotka ovat vähänkin halukkaita kuuntelemaan. Ehkä pettymykset koulu- ja työelämässä saavat aikaan sen, että pitää jostakin repiä ne onnistumisen elämykset.

Niin, ja itse imetin suositusten mukaisesti, mutta en pidä sitä minään meriittinä.

jaksavat kuitenkin imettää pitkään ja jakaa imetystietouttakin? Ja koittaa olla mahdollisimman hyviä äitejä ja tehdä parhaansa äitiyden kaikilla osa-alueilla?

Hmm, mielestäni hieman erikoinen väite. Tai jos se pitää paikkansa, sehän kertoo vain sen (mikä ei ole mikään huono juttu ollenkaan), että joillain naisilla oma äitiys ja lapset ovat korkealla sijalla omassa arvomaailmassa. Ja se, että ei ole halunnut kuluttaa yliopiston penkkejä vuosikausia, ei tee naisesta huonoa äitiä tai typerää ihmistä. Päin vastoin, ehkä joskus juuri ihmisen, jolle äitiys on kutsumustyö.

Imetyksen ja koulutuksen suhteesta on kuitenkin tehty myös tutkimuksia, ja niiden mukaan nimenomaan korkeasti koulutetut, hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat äidit imettävät pisimpään. Mielestäni se tieto kertoo ihan tarpeeksi tiedonhalusta ja kunnianhimosta imetyksen, ja kaiken muun suhteen ihmisen elämässä. Usein sitä joko on tai ei ole.

Minä vaan olen halunnut imettää lapsiani pitkään, enkä ole nähnyt mitään tarvetta missään vaiheessa antaa korviketta, miksi olisin sitä antanut, kun omaa maitoa on jokaiselle vauvalle ollut tarjolla yli tarpeiden.

Minä haluan olla lapsissani kiinni ensimmäiset vuodet, koska ne on äärettömän tärkeitä lapsen kehityksen kannalta.

`

No, jokainen tyylillään. Minä en arvostele muiden tapoja, ja oletan, ettei muiden mieltä ahdista se, että minä haluan ruokkia lapseni omalla maidollani.

t. Akat. WHO:n mukaan imettänyt

Minulle imetyksestä tuli tärkeä juttu ja aion imettää pitkään (WHO:n suositus on muuten imettää ainakin kaksivuotiaaksi ja piedmpäänkin jos lapsi ja äiti sitä tahtovat). Poika hyväksyi kyllä heti alkuunsa pullonkin ja minusta tämä oli tosi kätevää sillä pääsin itse omiin menoihini ja mies pystyi hoitamaan vauvaa yhtälailla.



Minusta imetys on luonnollista mutta on kamalaa jos joku tuomitsee pulloruokinnan, ei imetys aina onnistu tai sitten joku äiti ei vaan tykkää siitä tai halua. Kukin tyylillään.

Minusta kyseessä on luonnollinen asia, enkä oikein ymmärrä, miten siitä voi repiä kunniaa tai ylpeillä. Voiko sitä pitää kunnia-asiana, että tyhjentää suolensa oikein huolella?

Imetys on yksi elämän luonnollisimmista asioista, ei sen enempää eikä vähempää. Miksi siitä pitää tehdä numero? Minä olen aina suhtautunut asiaan niin, että totta kai imetän, mutta jos se ei jostain syystä onnistu, niin voin antaa korvikettakin. Kolme lasta olenkin imettänyt, ilman mitään ongelmia tai hössötystä asiasta.

Pidän imetyksestä ylpeilijöitä oikeasti vähän outoina, mutta en tietenkään sano sitä ääneen...

ei ollut kunnia-asia vaan imetin lapseni takia pitkään.

osaa suhtautua naisiin joille imetys/synnytys/synnytys ilman kipulääkkeitä/ lapsen pituuskäyrä/sanavarasto/koulunumerot/harrastukset ovat "kunnia-asia" ja muka vaivan tulos. Pikemminkin naisen omassa elämässä on mielestäni jotain vialla jos pätee äitiyden, lasten kautta tyyliin meillä se vaan onnistuu koska me ollaan niin eriomaisia. Varsinainen tyhmyyden ylistys!On ihanaa jos asiat sujuvat, haavekuvat käyvät toteen, mutta loppujenlopuksi omaa ansiota on hyvin vähän. On aina hyvin pienestä kiinni että asiat menevät toisin. Ja kun menee hienosti, luulisi tulevan tarve kiitollisuuteen siitä hyvästä mitä saa kokea eikä pätemisentarve- joka pitää sisällään itsensä ylentämisen toisia alentamalla.

Itse en voinut imettää lapsen sairaudesta johtuen, mutta kas kummaa, fiksu tyttö siitä on kasvanut ties millä korvikkeilla!

Olen monesti miettinyt äitiäni, joka sairastui rintasyöpään eikä voinut imettää minua. Pitäisikö minun teidän mielestänne olla tästä jotenkin käärmeissäni ja katkera?



Uskokaa tai älkää: en ole, vaan tärkeämpää on se, että sain pitää äitini! Oikeastaan ei voi edes sanoa "tärkeämpää", koska näitä asioita ei voi edes verrata.

mutta kyllä minä olen iloinen siitä, että olen pystynyt imettämään lastani jo yli vuoden, miksipä en olisi.

Olen monesti miettinyt äitiäni, joka sairastui rintasyöpään eikä voinut imettää minua. Pitäisikö minun teidän mielestänne olla tästä jotenkin käärmeissäni ja katkera?

No kyllähän kaikille on varmasti itsestäänselvyys, että tuollaisessa tilanteessa imettäminen tai imettämättömyys on toisarvoista. Eihän imettäminen mikään äitiyden mittari ole.

mulla on imetyksestä ja synnytyksestä tosi erilaiset kokemukset kahden lapseni kanssa: ekan synnytyksessä rukoilin epiduraalia, mutta kun en saanut niin puskin tenavaa ulos 2 tuntia jossain hämärän rajamailla ja luulin kuolevani. Jos joku muu on samassa tilassa ja saisi sen epiduraalin niin olisi idiootti ellei ottaisi.



toisen kanssa oli onnea että ehdittiin sairaalaan. vain vähäiset kivut ja 3min ponnistus. En pyytänyt enkä saanut mitään lievitystä.



Eikä mulla ole mitään erityistä tarvetta röyhistellä näistä luomusynnytyksistäni.



ekan kanssa ei imetys onnistunut, poika vaan huusi ja oksensi. refluksivauva siis.



toinen taas ei huoli muuta kuin rintaa. Nyt 7kk ottaa vettä pullosta, maitoa kelpaa vain rinnasta.



paljon helpommalla imettäessä pääsee. imetys on oikein laiskan mutsin valinta, eli sopii just mulle :)



ainoa asia, mistä tunnen ylemmyyttä muita äitejä kohtaan on se, että olen selvinnyt hengissä refluksivauvan hoidosta ja jopa olen onnistunut pitämään hänet terveenä ja itseni lähes järjissäni. Sitä harva ymmärtää millaista voi elämä olla kun vauva vain huutaa, oksentaa kaaressa ja nukkuu vain pidettäessä pystyasennossa.



Mutta joo, eikö tavallaan ole ihanaa, että löytyy asioita, mistä olla ylpeä- Pitäähän jokaisella niitä olla. Joku äiti jolla on vaikkapa syöpäsairas lapsi voi pitää naurettava sitä, että olen ylpeä suorituksestani refluksivauvan äitinä. Ja niin pitääkin olla.

jos pystyisin ruokkimaan omalla maidollani oman vauvani ainakin siihen 6kk ikään. mutta pahasti näyttää että maito loppuu ja vauvalla ikää vasta 2½kk



Mä tunnen oloni sen takia riittämättömäksi ja huonoksi. :,(

jos pystyisin ruokkimaan omalla maidollani oman vauvani ainakin siihen 6kk ikään. mutta pahasti näyttää että maito loppuu ja vauvalla ikää vasta 2½kk Mä tunnen oloni sen takia riittämättömäksi ja huonoksi. :,(

Et voi omalle kropallesi mitaan, me olemme vaan erilaisia, toisilta sujuu jotkut asiat helposti, toisilta ei.... Toiset juoksevat 100m lujaa, toiset vahemman lujaa... ymmarratko?

Tarkeinta on, etta olet onnellinen aiti, vauvasi vaistoo sen. Ala missaan nimessa tunne itseasi huonoksi aidiksi! Tsemppia!

Sun vauva saattaa vaan imea talla hetkella paljon, itse muistelen esikoisen kohdalla, etta maito tuntui loppuvan juuri ekoina kuukausina, mutta sitahan olisi rittanyt viela 1v synttareitten jalkeenkin, eli ala luovuta viela!

Mulle auttoi olut (join alkoholitonta, inohoan oluen makuakin, lastenlaakari sanoi, etta olen ensimmainen aiti, joka sanoo juovansa alkoholitonta, eli ei se alkoholillinenkaan kohtuudella haitaksi ole), riittava monipuolinen syominen (unohda, etta sun "pitaisi" laihtua heti lahtopainoon), maidon tekemiseen kroppa tarvitsee energiaa, mita saat ruuasta. Ja, mun viimeinen konsti oli aina kuuma kylpy, toimi loistavasti!

Ja, muille lukijoille, sen takia, kun tanne satelee valilla niin jarejttoman typeria vastauksia. Imetin kaksi lasta vuoden ikaisiksi, en pida sita kunnia-asiana, se oli vaan luonnollinen asia.