Miksi imetys on kunnia-asia niin monille?

Tämä tarkoittaa sitä, että normaali, luonollinen maidontuotanto hiipuu. Kun rinnat eivät saa stimulaatiota tasaisin väliajoin, maito loppuu - tuotannossa on kysynnän ja tarjonnan laki. Mitä enemmän vauva haluaa imeä->sitä enemmän maitoa alkaa tulla.



Ei kerta korviketta pilaa mitään, mutta sekava rytmi ajan mittaan alkaa vaikuttaa ja vähentää maidontuotantoa.

Tämä tarkoittaa sitä, että normaali, luonollinen maidontuotanto hiipuu. Kun rinnat eivät saa stimulaatiota tasaisin väliajoin, maito loppuu - tuotannossa on kysynnän ja tarjonnan laki. Mitä enemmän vauva haluaa imeä->sitä enemmän maitoa alkaa tulla.

Ei kerta korviketta pilaa mitään, mutta sekava rytmi ajan mittaan alkaa vaikuttaa ja vähentää maidontuotantoa.

Itse osittaisimetin vuoden. Maito ei todellakaan ehdy, jos lapsi käy säännöllisesti rinnalla. Vasta imetyksen lopettaminen KOKONAAN, lopettaa maidontuotannon.

Ajatella että mun a-kupin rusinoista olen täysimettänyt 3 lastani jokaista 6kk. Olen joutunut tekemään sen eteen paljon töitä etenkin esikoisen kohdalla kun oltiin molemmat ensikertalaisia. Lisäksi se on rajoittanut vähän menemisiäni. Silti lenkille olen päässyt, kaupoille yms. ensin vaan olen syöttänyt vauvan ja sitten lähtenyt. Nyt kun pieninkin syö jo vähän kiinteitä on tietysti helpompaa kun isäkin voi antaa puuroa ja vettä nokkiksesta. Imetys jatkuu mutta ei ole enää niin sitovaa.



MUTTA jos imetys ei onnistu niin pakkohan lapselle on antaa ruokaa, onneksi sitä saa ostaa myös kaupasta ettei vauvojen henki ole kiinni siitä tuleeko sitä maitoa kylliksi!

Mutta niin ei käynyt, vaikka tein ihan kaikkeni. Kävin imetysohjauksessa, tarkistutin otteet, pidin kontaktipäiviä, imetin imetin imetin, pumppasin, join, lypsin, söin.. Kaikkea kokeilin mitä kokeilla saattoi. Silti lapsi vain laihtui ja itki.



Lopulta kova kuume tikisti pois vähätkin maidot, ja lapsi tottui minun kuumeillessa pulloon ja muuttui kitisijästä ja itkijästi aurinkonsäteeksi. Nykyään saa pulloa. JOka kerta se vähän kolhii äidin sydäntä, mutta minun tehtävä on varmistaa lapsen saavan ruokaa.

Ja jos en pystyisi niin taatusti tuntisin olevani jotenkin huono. Vaikka niinhän ei ole. Mutta on se aikamoinen ihme kun yhtäkkiä niistä läskirepuista tuleekin jotain niin jännää kuin maitoa! =D

ihan luonnollinen juttu vaan. Tällä palstalla olen kuitenkin törmännyt äiteihin, jotka ylistävät pulloruokinnan autuutta, kun lapsesta pääsee irtautumaan näppärästi heti alkuunsa, ja saa elää "omaa elämäänsä" ilman, että lapsensaanti sitä häiritsee.



Moisia ketjuja lukiessa ole välillä kommentoinut aika napakastikin.

Inhoan imetystä, ensimmäistä lasta yritin imettää (kamalaa oli), kahta seuraavaa en. Ei tosiaan ole mikään pakko imettää ollakseen riittävän hyvä äiti.

luonnollisinta ravintoa

en mä sitä häpeämäänkään rupea

on vähän sama kuin yo-lakki. Siitä voi olla ylpeä. Sen eteen on tehtävä työtä, se on hyödyllistä tulevaisuutta varten.



Muttei pakollista eikä elinehto kuitenkaan.

kyllä mä olen ylpeä ainakin. Se tosiaankin sitoo äidin vauvaan pitkähköksi aikaa, mutta mitä ei lapsensa eteen tekisi, jos se vain antaa sille parhaan mahdollisen alun elämään.



Eli immuniteetti vahvistuu, suojaa allergioilta ja korvikemaidon lisäaineilta sekä vierasaineilta vauvan suolistossa. Lisäksi mikään maailman korvike ei ole vitamiini-, hivenaine- sekä rasvakoostumuksensa puolesta yhtä hienosti vauvalle sopivaa kuin äidin tuotos. Ihmisen lapsi on tehty syömään ensimmäisenä ruokanaan ihmisenmaitoa ja se on hänen terveytensä (sekä fyysisen että psyykkisen) kannalta parasta.



Lisäksi imetys tuo vauvalle lohdun, turvallisuuden ja läheisyyden tunnetta, mikä vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin myöhemmin. Puhumattakaan varhaisesta vuorovaikutuksesta äidin kanssa.



Mitä äitiin tulee, niin imetys kiinteyttää ja laihduttaa, nopeuttaa synnytyksestä palautumista ym. Rinnat eivät rupsahda imetyksen vuoksi, se on höpönlöpöä. (Syynä on raskauden aikaiset hormonit, jotka enemmän taikka vähemmän rupsahduttavat eri yksilöiden rintoja, imettivät nämä taikka eivät).





Minäkään en ymmärrä näitä pinnallisia, itsekkäitä äitejä jotka syöttävät lapselleen korviketta (vaikka itseltä tulisikin alussa maitoa), että pääsevät itse paremmin menemään. Oikeasti; ajattelen näin, mutten kehtaa sitä suoraan päin naamaa niille sanoa.



Ihmettelen myös, kuinka joku voi pitää imetystä hankalana, sillä sehän se juuri on sitä helpointa ruokkimista: ei pullojen pesemistä ja keittelyä, ei rahankulua, ei yöllä ylösnousemista, vain tisu esille ja unet jatkuvat...





Mutta kukin tavallaan, omia ovat lapsemme ja valintamme.

mä olen ylpeä siitä että onnistuin imetyksissä, varsinkin esikoisen kanssa kun vaikeuksia oli paljon eikä neuvolakaan osannut auttaa muuten kuin kehottamalla korvikkeeseen siirtymistä! Enpä luovuttanut ja imetys onnistui.

Vauva saa hänelle oikeaa ravintoa, äidin läheisyyttä yms yms. Vaikka imetys tuotti minulle aluksi hankaluuksia, koin sen ihanaksi asiaksi minun ja vauvan välillä. Tämä ei kuitenkaan mitenkään vaikuta suhtautumiseeni pulloruokintaan. Jos se on pakon sanelema juttu eikä tehdä sen vuoksi, että äiti pääsee irtautumaan omiin menoihinsa, niin asia ok. Kaikenlainen fanaattisuus näiden asioiden ympärillä on tarpeetonta, puolin ja toisin. Imetys on hieno asia, siitä ei tarvitse eikä saa äitiä moittia. Kyllä minä olen sen kunnia-asiana kokenut, kun voin lastani ruokkia omin luonnollisin keinoin.

mutta se oli mahtavaa. Ei sitä voi kuvailla. Imetin reilun vuoden ja lopetin (lapsi lopetti) reilu kuukausi sitten. Vieläkin on kaihoisa olo...

siis aikaa, kärsivällisyyttä ja auts sitä kaameaa kipua, mitä ekat viikot imettäessä tunsi.

Toki kaikilta ei imetys itsestä johtuvista syistä (kai?) onnistu, mutta enemmän ihmettelen sitä, miksi alatiesynnytys on niin monelle kunnia-asia! (Kun alatiesynnytyksen onnistuminen on kuitenkin paljon vähemmän äidin omista ponnisteluista kiinni).

Mun ympärilläni oli kaikki läheiset ns. pulloihmisiä. Anoppi jankutti, koska lopetan imetyksen ja annan vauvan hoitoon hälle, käly ruinasi opettamaan jo pullolle, ettei rinnat mene. Kaikki kaverit ihmettelivät että olenko outo tai pervo, koska olin ainut, joka imetti.

Mutta neuvolan, äitiysvalmennuksen ja imetysoppaiden tuki oli puolellani. Ja nyt mun lapseni on terve, allergiaton ja sitä ihmettelevät mun kaverini, joille en kehtaa edelleenkään paukutella henkseleitäni imetyksen suhteen, koska syyllistyisivät. Useat heidän lapsensa ovat moniallergisia ja moniongelmaisia.

Imetin 1,4 vuotta. Ja tulos näkyy. Maailman fiksuin tyttö.

Minusta kyseessä on luonnollinen asia, enkä oikein ymmärrä, miten siitä voi repiä kunniaa tai ylpeillä. Voiko sitä pitää kunnia-asiana, että tyhjentää suolensa oikein huolella? Olen huomannut, että alhaisesti koulutetut ja huonoissa töissä olleet naiset tekevät imetyksestä ja äitiydestä yleensäkin jonkinlaisen kunnia-asian, jota pitää tarkasti selvittää kaikille, jotka ovat vähänkin halukkaita kuuntelemaan. Ehkä pettymykset koulu- ja työelämässä saavat aikaan sen, että pitää jostakin repiä ne onnistumisen elämykset.



Niin, ja itse imetin suositusten mukaisesti, mutta en pidä sitä minään meriittinä.

kun se onnistuu, mutta ei mikään kunnia-asia tai äitiydebn mittari. Imetyksellä ei voi myöskään perustella sitä ettei lapsi ole sairastellut eikä hänellä ole allergioita - aivan yhtä terveitä tai sairaita lapsia tulee myös pullolapsista.



Imetän tällä hetkellä kolmatta vauvaani, joka on 5kk. Imetys on mukavaa tällä hetkellä, kun alun vaikeudet ovat ohi ja imetys sujuu tuosta noin vain. Mutta erityisen mukavaa on se, että vauvalle kelpaa myös pullosta tarjottu korvike. Pääsen rauhassa jumppaan sekä esim. tänään olin työkavereiden kanssa syömässä ja vauva kotona isänsä kanssa. Itse tykkään nimenomaan tästä että vauvalle kelpaa sekä pullo että tissi - kun olen kotona niin imetän mutta jos olen käymässä jossain ilman vauvaa niin voin olla varma ettei vauvalle tule sillä välin nälkä.

En mitään Nestlen melamiinimoskaa, jossa lehmänmaitoproteiineja. Korvikkeissa lisäaineita ja mm. palmuöljyä, joka tukkii verisuonet - jee!



Mutta toki, jos äidin on fyysisesti mahdotonta imettää, ei asiassa ole muuta vaihtoehtoa.





t. WHO:n normien mukaan (6 kk täysimetyksellä ja osittaisimetyksellä 1-vuotiaaksi) kaksi lastaan imettänyt

Enemmänkin ajattelin asiaa niin, että kumpaa itse mieluimmin söisin, tuoretta vai tölkkiruokaa.