Eskarityttö ahdistelee poikaani, miten tällaisia oikein selvitetään?
Esikouluikäisellä pojallani on ongelmia samassa päiväkodissa olevan tytön kanssa. Tämä tyttö tuli syksyllä poikani kanssa samaan päiväkotiin eskariin ja ilmoitti jo alkusyksystä, että on ihastunut poikaani ja alkoi hakeutua poikani seuraan. He eivät ole varsinaisesti samassa ryhmässä, mutta ulkoilut ja osa toiminnasta on yhteistä.
Tyttö ei niinkään halua poikani ja hänen kavereidensa leikkeihin, vaan usein vain seurailee poikaani, tulee aina istumaan viereen jne. toki välillä myös leikkii omien kavereidensa kanssa. On kirjoitellut "rakkauskirjeitä" ja julistanut kaikille, että menee isomapana naimisiin poikani kanssa. Yhdessä vaiheessa kävi myös käsiksi (yritti halailla tai antaa pusun), mutta sen hoitajat kielsivät sentään päättäväisesti ja saivat loppumaan alkuunsa.
Poikani taas ei ymmärrä tällaisia ihastumisjuttuja ollenkaan ja häntä tämän tytön käytös häiritsee paljon. Olemme kehottaneet kertomaan hoitajille, että tyttö kiusaa, jos tyttö kielloista huolimatta pyrkii liian lähikontakteihin, mutta muuten on ollut aika vaikeaa neuvoa pojalle, miten torjua sitkeää ihailijaa. On neuvottu, että yrittäisivät kavereiden kanssa ottaa tytön leikkeihin ja peleihin mukaan (tyttö ei kuulemma halua), että kertoisi tytölle suoraan, että haluaisi olla rauhassa (ei kuulemma toimi) jne.
Nyt poikani sitten eilen oli sanonut tytölle rumasti ja siitähän melkoinen show syntyi. Tietenkään rumasti ei saisi sanoa ja mekin siitä lastamme moitimme, mutta kun poika sitten kysyi, että mitä hänen sitten olisi pitänyt tehdä, että saisi olla rauhassa, niin emme osanneet vastata.
Mieheni vei lapset tänä aamuna päiväkotiin ja keskusteli asiasta hoitajien kanssa. Hoitajat kuitenkin olivat sitä mieltä, että kaikkien kanssa pitää leikkiä, joten eivät mielestään voi kieltää tyttöä seurailemasta poikaa ympäriinsä varjon lailla. Minä taas olen sitä mieltä, että ei lastenkaan tarvitsisi sietää stalkkaajia, mutta miten hemmetissä tähän saataisiin joku järkevä ratkaisu?
Kommentit (59)
esim, jos menet hakemaan poikaasi ja tyttö on vielä siellä.Otat tilanteeseen myös poikasi ja kerrot tytölle, että "tää meidän "Matti" kokee vähän kiusallisena, kun sinä häntä kuulemma aina seuraat jne.ja voitaisko sopia, että jos Matti ei halua, että sä seuraat Mattia niin lopetat sitten sen seuraamisen. Useimmiten lapset tajuaa, kun joku vieras aikuinen ottaa asian puheeksi. Tarhan tädit saattaa olla jo "liian tuttuja".
Tytöt porukalla otti kiinni väkisin meidän pojan ja pussaisi ja halaili sitä. Voi kun se oli söpöä tätien mielestä.
Mietin, miten olisi ollut jos iso poikalauma olisi kopannut tytön rinkiinsä ja puristellut tisseistä ja pussaillut väkisin.
Ei tytöillä ole oikeutta ahdistella poikia tällä tavalla.
Minulle tulee mieleen, että millaiset on tytön kotiolot ja noin pienenä pitää jo tunkemalla tunkea pojan kimppuun. Hiukan liian varhaiskypsää minusta ja häiriintynyttä.
Hui! Pitäisihän tuon ikäisellä lapsella olla leikki ja leikkimiset ensimmäisenä mielessä eikä toisten lasten leikkien / tekemisten tarkkailu.
Oletko ainoastaan poikasi kertoman varassa? Tuon ikäisen lapsen ajankäsite on varsin hatara ja minuutti saattaa tuntua 15 minuutilta ja hetki tunnilta ja tietysi kääntäen.
Poikasi on fiksu, kun yrittää keksiä keinoja että tyttö keskittäisi huomionsa muuhun.
Ihmettelen muiden tavoin, että tyttöön ei kiinnitetä sen enempää huomiota jos ei todellakaan LEIKI.
yksi poika sanoi olevansa rakastunut minuun. En muista tekikö muuta kuin sanoi. Mutta sitten yhden kerran hakkasimme pojan lasten sateenvarjoilla kaverini kanssa koulumatkalla. Ei enää tykännyt minusta vaan vaihtoi ihastumisensa toiseen kohteeseen.
Tämä ei tietysti ollut mitään apua ap:lle. Kunhan tuli mieleen.
Mä olen aivan pöyristynyt tästä keskustelusta. Se on aivan normaalia,että pikkulapset "ihastuu" ja ihastuksen kohde on maailman mielenkiintoisin maailmassa!
Se ei kestä KAUAA.
Viimeistään kun poikasi menee kouluun(kannattaa muuten VARMASTI NYT SITTEN PITÄÄ HUOLI ettei päädy samaan kouluun tämän ahdistelijatytön kanssa) niin tämä loppuu. Varo vaan,siellä tulee uusia.
Minä muuten muistan omasta lapsuudestani tapauksen, jossa olin hiukan ihastunut yhteen poikaan, ja tämä poika halusi lähteä jäätelölle kanssani. Noh, olimme kuudennella luokalla koulussa ja pojan äiti soitti minun äidilleni,että minä häiritsen pojan koulunkäyntiä. Olin todella kiltti ja ujo tyttö,joka ei todellakaan häirinnyt ketään. Ehkä poika sitten oli muuten koulussa huono? En tiedä. Sen ikäiset eivät juttele kovin syvällisiä.
En saanut enää tavata poikaa eikä poika minua. Olimme pikkulapsia jotka halusivat käydä jäätelöllä yhdessä!
Minkä takia te äidit olette niin mustasukkaisia pojistanne?
Toivon todella että tämä sinun kirjoituksesi ei todista sitä että olet mustasukkainen pojastasi.
Tiedäthän että kaikki lapset ihastuvat ja muuta, ei se kestä loppuelämää. Se vaan kuuluu lapsuuteen.
ota asia uudestaan puheeksi ja sano napakasti että lapsesi kokee tilanteen ahdisteluna
Ei ihme että pojallasi puolen vuoden jälkeen pimahti se on aivan ymmärrettävää
Lastani on kiusattu koulussa ja olen kehottanut olemaan välittämättä ja pistämään asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos
tilanne jatkui
syksyllä asia alkoi todella painamaan lastani ja ehdotin että muuttaa taktiikka, puolustautuu ja antaa sanansäilää takaisin
seuraus
tyttö räjähti ja sanoi kaiken ulos mitä oli yli puoli vuotta sisäänsä kasannut - rumiakin sanoja
kiusaaminen loppui kuin seinään
Neuvoni on että poika sanoo suorat sanat sille tytölle jos tilanteeseen ei saa apua hoitajien taholta.
Jatkat pojan puolustamista kunnes muutos tulee.
kahden tytön äiti
Mä olen aivan pöyristynyt tästä keskustelusta. Se on aivan normaalia,että pikkulapset "ihastuu" ja ihastuksen kohde on maailman mielenkiintoisin maailmassa! Se ei kestä KAUAA. Viimeistään kun poikasi menee kouluun(kannattaa muuten VARMASTI NYT SITTEN PITÄÄ HUOLI ettei päädy samaan kouluun tämän ahdistelijatytön kanssa) niin tämä loppuu. Varo vaan,siellä tulee uusia. Minä muuten muistan omasta lapsuudestani tapauksen, jossa olin hiukan ihastunut yhteen poikaan, ja tämä poika halusi lähteä jäätelölle kanssani. Noh, olimme kuudennella luokalla koulussa ja pojan äiti soitti minun äidilleni,että minä häiritsen pojan koulunkäyntiä. Olin todella kiltti ja ujo tyttö,joka ei todellakaan häirinnyt ketään. Ehkä poika sitten oli muuten koulussa huono? En tiedä. Sen ikäiset eivät juttele kovin syvällisiä. En saanut enää tavata poikaa eikä poika minua. Olimme pikkulapsia jotka halusivat käydä jäätelöllä yhdessä! Minkä takia te äidit olette niin mustasukkaisia pojistanne? Toivon todella että tämä sinun kirjoituksesi ei todista sitä että olet mustasukkainen pojastasi. Tiedäthän että kaikki lapset ihastuvat ja muuta, ei se kestä loppuelämää. Se vaan kuuluu lapsuuteen.
Meillä jokaisella on oma henkilökohtainen tilamme, johon emme halua tungettelijoita. Emme halua, että esim. ihmiset joista emme pidä tai koemme vastenmielisiksi, koskevat meihin. Myös kiinteä seuraaminen ahdistaa. Kyllä lapsilla pitäisi olla samat oikeudet kuin meillä aikuisillakin.
Itselläni on useampi lapsi ja yksi heistä on ollut pienestä alkaen tarkka reviiristään, henkilökohtaisesta alueestaan. Länsimainen keskustelu välimatka on ok, mutta lähemmäksi ei tarvitse tunkea. Toinen taas on tulossa koko ajan syliin ja tykkää kyhnätä kyljessä.
kertoa pojalle ykskantaan, että tyttö tykkää hänestä erityisen paljon!? Ei siihen mitään kukkia ja mehiläisiä tai ihastumisselityksiä, jotka ovat pojalle hepreaa, tarvita. Poika vain on tytön mielestä niin mukava ja ihana, että hän PITÄÄ pojastasi todella paljon.
Ja sitten opetetaan, että on erittäin mukava asia, jos toiset tykkäävät ja haluavat olla pojan kanssa ja siitä pitäisi olla kiitollinen. Opeta pojalle, miten tytölle ollaan mukavia ja kohteliaita. Pusuja ei tarvitse jaella, jos ei niitä halua, mutta kiltti pitää olla. Eli antaa toisen osoittaa myönteisiä tunteitaan, eikä tehdä niistä ongelmaa!
Todella kurjaa, että ihastumisesta pitää tehdä negatiivinen asia. Hirvittävää suorastaan. Tytölle voi jäädä elämänsä ensimmäisestä ihastumisesta suoranaiset traumat, jos häntä kohdellaan kuin häirikköä niin aikuisten kuin ihastuksen kohteenkin taholta.
poikani on tehnyt tota ekaluokalla ja sen jälkeen tytölle. Tosin ei enää halaile muutenkaan niin ei käsittääkseni tätä tyttöäkään ja naimisiin julisti menevänsä. Kuitenkin kun leikki paljon samassa pihassa hänen kanssaan, niin totesi, ettei se aina kiva ole, mutta hänestä niin kovin kaunis. Meillä se ei liene häiriöksi mennyt, koska tyttökin on tahtonut leikkiä poikani kanssa ja nyt talvella eivät näekään kuin koulussa.
Mutta onkohan kyse normaalilapsesta, voi olla, mutta meidän poika on aspergerpoika, joten vähän sen piikkiin itse asian olen laittanut. Hankala asia, jos toinen osapuoli kokee ongelmaksi. Meidän poika on ihastunut päiväkoti-ikäisestä milloin kehenkin ja aina ne ovat ohi menneet.
pyydä päiv'kodilta, että järjestävät tapaamisen teidän ja tytön vanhempien sekä päiväkodin edustajan kesken. siellä slevitäte tytön vanhemmille miltä pojastanne tuntuu jatkuva ahdistelu, vaikka tytöö tarkoittaisi vain hyvää. kun kaikki ratkotte ongelmaa yhdessä se ratkeaa.
vaikka tytön vanhemmat loukkaantuisivat siitä tuskin seuraisi muuta kuin se, että jatkossa poikanne jokainen ele tyttöä kohtaan tulkittaisiin perheessa kiusaamiseksi.
siis jos se tyttö ei leiki, voi olla että hän ei osaa leikkiä ja on se tarkoittaa, että hän voi hyvin olla erityistä tukea tarvitseva lapsi. Ainakin pääkaupunkiseudulla niitä on päiväkodeissa paljon.
Todella kurjaa, että ihastumisesta pitää tehdä negatiivinen asia. Hirvittävää suorastaan. Tytölle voi jäädä elämänsä ensimmäisestä ihastumisesta suoranaiset traumat, jos häntä kohdellaan kuin häirikköä niin aikuisten kuin ihastuksen kohteenkin taholta.
Entäs se poika?
Ja huom! tuo tyttöhän ON häirikkö, jos ei puhetta usko!
Miten ihmeessä muka on ok, että 6 v poikaa ahdistellaan? Puoli vuotta jatkunut seuraaminen on ahdistelua, todellakin. Poika selvästi ahdistuu tilanteesta ja haluaa sen loppuvan.Miksi ihmeessä lapsen ahdistusta saa vähätellä? Eikö lapsen aidoilla tunteilla ole mitään väliä? Mitä opetatte tuollaisella asenteella lapsellenne? Siirtäkääpä sama tilanne mielessänne vaikkapa työpaikallenne...
Vai haluatteko itse yli-innokkaan ihailijan jahtaamaan teitä päivät pitkät, vaikkei voisi vähempää kiinnostaa?
LTO:n kanssa ja kerro taas kerran, että poikasi oikeasti ahdistuu eikä halua mennä eskariin.
ei ja halailu ei jos toinen ei halua. Perässä kävely on kenestä tahansa ärsyttävää. Rakkauskirjeet ei ole vaarallisia eivätkä naimisiinmenojutut. Hoitajien tulee aktivoida ihastunutta muihin puuhiin ja suunnata huomio muualle.
Puhu siis PK:lle ja hoitajille, heidän tulee reagoida asiaan.
Jos poikasi kokee halailun ja pussailun ahdistavana, niin siihen pitää puuttua. Jokaisella meillä on oma henkilökohtainen tila, jota pitää kunnioittaa. Tuollainen käyttäytyminen lähentelee jo seksuaalista häirintää, kun kyse ei ole 1-2-vuotiasta, joille em. käytös on normaalia.
Meillä on jokaisen lapsen eskariaikana käynyt kova kuhina, kun melkein kaikki on rakastuneet kaikkiin. Takaa on ajettu ja pussailtu, välillä tytöt poikia ja välillä toiste päin. Riippuu myös vähän sukupuolijakaumasta, koska jos poikia on vähän, niin joutuvat kestämään usemman tytön ihastumiset ja päinvastoin.
Uskoisin, että ihan normaalia kehitystä, mutta jos se ahdistaa poikaasi, niin jatka vain juttelemista henkilökunnan kanssa. Mutta samalla kannattaa myös miettiä, miten itse on asiaan suhtautunut ja sitä kautta lapselleen siitä viestittänyt. Miksi poika on alkanut tuntea asian, joka minun kokemukseni mukaan on eskarissa yleistä, ahdistavaksi?
Ja lapsen juttuihin ei kannata ihan sataprosenttisesti uskoa. Se, että tyttö seuraisi häntä koko ulkoilun ajan metrin päässä kuulostaa aika uskomattomalta. Ei lapsilla ole yleensä tuollaista sinnikkyyttä. Viisitoistakin minuuttia voi tuntua lapsesta "koko ulkoilun ajalta".
Ja totta on, että nämä romanssiharjoittelut loppuvat, kun koulu alkaa.
tuosta lapsesta kasvaa tuollaisella harjoituksella saatananmoinen kyylä av-mamma jonka miestä säälin jo etukäteen.
Muija kulkee perässä ja kyttää kaikki tekemiset, on saatanan mustasukkainen jne.
Meillä on jokaisen lapsen eskariaikana käynyt kova kuhina, kun melkein kaikki on rakastuneet kaikkiin. Takaa on ajettu ja pussailtu, välillä tytöt poikia ja välillä toiste päin. Riippuu myös vähän sukupuolijakaumasta, koska jos poikia on vähän, niin joutuvat kestämään usemman tytön ihastumiset ja päinvastoin.
Uskoisin, että ihan normaalia kehitystä, mutta jos se ahdistaa poikaasi, niin jatka vain juttelemista henkilökunnan kanssa. Mutta samalla kannattaa myös miettiä, miten itse on asiaan suhtautunut ja sitä kautta lapselleen siitä viestittänyt. Miksi poika on alkanut tuntea asian, joka minun kokemukseni mukaan on eskarissa yleistä, ahdistavaksi?
Ja lapsen juttuihin ei kannata ihan sataprosenttisesti uskoa. Se, että tyttö seuraisi häntä koko ulkoilun ajan metrin päässä kuulostaa aika uskomattomalta. Ei lapsilla ole yleensä tuollaista sinnikkyyttä. Viisitoistakin minuuttia voi tuntua lapsesta "koko ulkoilun ajalta".
Ja totta on, että nämä romanssiharjoittelut loppuvat, kun koulu alkaa.
ongelmana, jos tämä tyttö haluaisi olla kaveri. Pojallani on tyttöjä kavereina kyllä päiväkodissa. Esimerkiksi tuo mainitsemani "Kerttu" on poikani kaveri ja tulee usein mukaan poikien leikkeihin, jos ne ovat sellaisia, jotka häntä kiinnostavat (erityisesti tietyt pelit ovat sellaisia, joista tämä "Kerttu" kovasti pitää.) "Kerttu" myös äskettäin pyysi poikaani ja paria muuta saman porukan poikaa syntymäpäivilleen ja poikani meni mielellään. Mutta tämä ihastunut tyttö ei halua olla sillä tavalla kaveri, minkä poikani ymmärtäisi.