Onko kukaan täällä ehtinyt käydä DDR:ssä, Tsekkoslovakiassa, Neuvostoliitossa, Jugoslaviassa?

vuosina -71 ja -78, Virossa muutaman kerrann ennen itsenäistymistä ja Viipurissa samoin.



Mun mielestä Itäsaksa oli ihan ok kokemus, asuin 11v perheessä ja lomailimme itämeren hienoilla hiekkarannoilla. Leipzigista ja Dresdenistä kivoja muistoja, Berliinistä en tykännyt. Pitäisi mennä nyt uudelleen aikuisena. 18 v olin työssä kibbutsilla poimimassa ihania kirsikoita:) HIeno kesä kansainvälisessä ympäristössä muiden nuorten kanssa.

Tsekkoslovakiassa ja Jugoslaviassa vuonna 1988 vanhempien autolla tehty Euroopan turnee.. aika karua oli, vaikkei paljoo pysähdelty näissä maissa.

kommunistiaikaan ja sen jälkeen.

Molemmat maat ovat jääneet positiivisella tavalla mieleen.

Oli täydellinen elinalue ihmisille. Harmi ettei ihmiset olleet vielä kypsiä sille. Meistä monikaan ei ymmärrä hyvän päälle. Kyllä kaipuu jäi. Kenenkään ei tarvinnut pelätä jos teki kuten käskettiin. Ihmiset ovat kuin lampaita, he kaipaavat paimennusta.

1960-luvulla hoidossa.



Pääsin lapsena Leningradiin hoitoon koska Suomessa ei silloin vielä ollut sellaisia laitteita, joilla vanhat kallovammat näkyisivät, nythän on jo ultrat, magneettikuvaukset jne.



3-vuotiaana satutin pääni lasten leikeissä. Siitä lähtien oli jatkuva päänsärky sekä vuosittaiset sairaalatutkimukset Auroran sairaalassa. Vanhoista kallovammoista oli vaikea saaada selvyyttä.



Välillä ehdotettiin lähettämistäni Ruotsiin, jossa olisi voitu ehkä operaation avulla nähdä vika ja ehkä siten auttaa, mutta sitten äitini kuuli Neuvostoliiton lääketieteestä.



Siellä tehtiin siihen aikaan ns. ilmakalloja, joissa ilmaa laitettiin kuvattavaan alueeseen jossa siten erottui ongelman aiheuttaja.



Minulla tehdyssä tutkimuksessa Leningradissa todettiin 1,5cm-3cm kokoinen rustottuma alue, joka painoi aivoissa.



Olin useamman viikon leningradilaisessa sairaalassa, Majakovskaja-osoitteessa ja paranin lähes täysin.



Sen jälkeen olen käynyt Neuvostoliitossa keväisin turistina, ensin vanhempieni ja sitten jo yksinkin tapaamassa tutuksi tullutta lääkäriä joka oli yksi kun minua hoiti. Monet lääkärit ottivat lämmöllä vastaan minut, äitini ei voinut jäädä kanssani, vaan palasi Suomeen ja tuli sitten hakemaan.



Kävin Neuvostoliittoaikana myös kolmen lapseni kanssa tällä Vera Krivko Petrovalla, meidän ystävyyssuhde hänen perheeseensä on ollut pitkä.



Sairaalassaoloaika ei maksanut vanhemmilleni mitään. Vain junamatkat maksoivat, lääkeampullitkin jotka Suomessa tuli antaa jälkihoitona saimme ilmaiseksi. Siellä oli terveydebhoito kaikille ilmaista siihen aikaan.



Suomesta lähti lääkäriltä kiitoskirje sairaalaan jossa olin. Lehti Ajan Kuvat v.1963 teki jutun käynnistäni Leningradissa ja parantumisestani.

Olen käynyt Neuvostoliitossa, Jugoslaviassa ja sosialistisessa Bulgariassa ja Unkarissa... siis ennen rautaesiripun poistumista.

Ei taitaisi onnistua nyky-Venäjällä. Lääketiede taisi avaruustieteen ohella olla niitä ainoita asioita, missä N-liitto oikeasti pärjäsi.

Neuvosto-Virossa useamman kerran. Oli aika karua 80-luvun pullamössölapselle...

Moskovaa ja Krimin-niemimaata myöten 13-kesäisenä, vuonna -85.



Olihan se aika erilaista, osittain jopa käsittämätöntä. Jopa lapsena pystyin tajuamaan sen eron mikä lännen ja idän välillä oli.

Toisessa niistä kaksi kertaa.

Sielä on asiat mallikkaasti. Media antaa huonon kuvan maasta.

Koko valtakunta kukoistaa. Siinä sen näkee miten hyvin pieni kansa pärjää ilman muun maailman tukea kun vain puhaltaa yhteen hiileen.



Vakuutuin syvästi. Meillä on paljon opittavaa.

Terveisiä Pietarista, läheltä Majakovskajaa!

Lääketieteestä vielä sen verran, että silmäleikkauksiahan täällä on tehty iät ja ajat.Laserleikkauksen keksi herra Fjodorov vuonna -84. Sitä ennen hän teki näön parannusleikkauksia muulla tavalla.



Vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen: Kyllä, olen käynyt silloisessa NL:ssa.

Sielä on asiat mallikkaasti. Media antaa huonon kuvan maasta. Koko valtakunta kukoistaa. Siinä sen näkee miten hyvin pieni kansa pärjää ilman muun maailman tukea kun vain puhaltaa yhteen hiileen. Vakuutuin syvästi. Meillä on paljon opittavaa.

Miten joku kansa voi olla niin joukkopsykoosin vallassa? Muistatteko miten uutistenlukijatkin itkivät, kun Suuri Johtaja yllättäen pääsi kuolemaan?

Mustanmeren rannalla oleiltiin muutamaan otteeseen.

Jäi mieleen paikallisten ihmisten ystävällisyys siellä.

Oltiin Itävallassa käymässä. Suomalaisina päästiin ex tempore piipahtamaan omalla autolla Unkarissa, piti olla ensin yksi yö, mutta siellä oli niin kamalaa, että ajettiin yöksi takaisin Itävallan puolelle. Tietkin niin huonossa kunnossa, että edettiin hitaammin kuin oli luultu.



Kävimme jossain pikkukaupungissa. Ihmiset tuijottivat ihan ällistyneinä meitä. Oli kumma olo - kuin sellaisessa eläintarhassa, jossa saa omalla autolla ajaa villieläinten keskellä.



Mutta olen sitä mieltä, että rautaesirippu ei olisi saanut murtua. Itä-Euroopan ongelmat ja ihmismäärät vain sotkeneet läntistä Eurooppaa. Ja kaipaan niitä Tsekkoslovakiassa tehtyjä luistimia, olivat paljon parempia kuin nykyisen kiinalaiset luistit...

tosiaan Neuvostoliitosta ei ihmeemmin tämän päivän ihmiset ehkä tiedä paljoakaan.



Kanssani samaan aikaan sairaalassa oli Turusta eräs mies joka ei kävellyt sinne mennessään mutta käveli apua saatuaan kun palasi Suomeen.



On totta että Neuvostoliitto oli kaavoihinsa kenties kangistunut, mutta nykyään en enää mene sinne, ei huvita kun muistan ne useat vuodet jotka kävin ennen.



Turistilla oli tosi turvallista, ei siellä paikallinen jengi uskaltanut edes turistibussin lähelle tulla, ei mitään pelättävää missään. Kuri oli nuorisolle kova joka takasi minunkin turvallisuuteni liikkua 1960-luvulla yksin.



Kerrankin lähdin, olin 18v, bussilla kiertelemään katsoakseni ympärilleni. Ajattelin bussin tulevan siihen samalle pysäkille josta lähdin - sitten aikanaan, joten istuin bussiin ja aloitin matkan.



Aikani matkustettuani aloin uskoa ettei bussi kenties palaakaan takaisin, olin jo sen verran istunut ja poistuin eräällä pysäkillä. Kysyin siinä olevalta henkilöltä kuinka pääsisin hotelliini, joten hän pyysi mukaansa siitä lähtevään -johonkin bussiin.



Ei puhettakaan että olisin saanut maksaa lippuni hinnan, hän maksoi minunkin. Jonkin ajan kuluttua hän sanoi kysyi joiltain mihin matkaavat ja antoi minun eteenpäin viemisen eräälle toiselle henkilölle, joka piti minusta huolta taas aikansa, maksoi myös lippuni. Sitten vielä kuljin kolmannen henkilön seurassa, pääsin takaisin perille hotellin lähelle. Jäi hyvä mieli, siellä siihen aikaan en pelännyt lainkaan kulkea missään.

Paikalliset eivät saaneet mennä turistien mukana hotelliin yleensä. Lääkärituttavani poika oli ikäiseni, olimme jo tavanneet sairaalassa, mm. Beatlesit olivat juttuaiheitamme jne. Kun lähdin hänen kotoaan illalla takaisin hotelliin, Vova tuli saattamaan mutta hotellin ala-aulaa pidemmälle ei saanut tulla, ei yrittänytkään kun tiesi.



Moni ihmetteli ja aliarvioi kun Neuvostoliitossa ei ollut purukumia. Olen sitä mieltä että osasivat ihan varmasti sitä valmistaa, olihan avaruuteenkin saatu valmistettua vaikka mitä, mutta purkka oli mm. hygieniakysymys jne.



Tiedettiin kuinka lapset saattavat ottaa purkan suustaan ja kieritellä sitä likaisissa sormissaan, painaa purkan sinne mihin ei saisi, talojen seiniin, lattialle jne.



Haikeana muistelen aamuja, jolloin katselin Majakovskajalla yläkerran ikkunasta ulkona kulkevia ihmisiä, autot ajoivat ihmisten kulkiessa kävelytiellä työpaikoilleen ja muualle, joillakin pieni nyytti sylissä. Aika kaikenkaikkiaan jäi ikimuistettavaksi mieleeni, oli jotenkin erilaista, niin lämminhenkistä. 30

ihmiset eivät olleet henkisesti siihen kypsiä.

Kunhan sivistys kasvaa niin oikeus toteutuu.

Ja kaipaan niitä Tsekkoslovakiassa tehtyjä luistimia, olivat paljon parempia kuin nykyisen kiinalaiset luistit...

Minun n. 30 vuotta vanhoissa tsekkiläisissä kaunoluistimissani ovat terät aitoa Sheffieldin terästä, eipä ole siellä terästehtaita ollut enää vuosikausiin...

1970-luvulla kävimme (mukana isän työmatkoilla) Puolassa, Unkarissa ja Tsekkoslovakiassa. Noista ajoista minulla on hyviä muistoja ystävällisistä ihmisistä. Leningradissa kävin vuonna 1980 ja Neuvosto-Tallinnassa 1982. Molemmissa oli tuolloin aika ankeaa.

kävin