Esikoisen odotusta

Täällä myöskin olisi esikoista odottava ja tosiaan oon pitkin raskautta miettinyt, että pitäisikö perustaa oma ryhmä esikoista odottaville.



Itsellä viikkoja on kyllä kertynyt jo 27, mutta ainakin voin vastailla kysymyksiin alkuajasta ja toivottavasti saadaan paljon porukkaa, että olisi sitten näiltäkin viikoilta muitakin.



Ja noihin kysymyksiin mitä mieltäsi mietityttää. Eli ensin pelko keskenmenosta niin itsellä oli ennen tätä raskautta yksi keskenmeno 04/09, joten pelko oli kyllä aluksi aika kova. Vaikka jotenkin tämä raskaus tuntui heti erilaiselta. Ja sen verran voin kertoa, että itsellä ainakin pelko ollut pieni koko ajan(ei ehkä kovin lohduttavaa:D) toki se pahin oli sinne np-ultraan asti ja sen jälkeen se jo vähän helpotti ja kun liikkeet alkoi tuntua on jo helpottanut paljon, vaikka välillä iskeekin paniikki jos ei vauva niin paljoa liiku. Mutta olen näin myöhemmin vain ajatellut että tässä vaiheessa se että vauva kuolee mahaan on vähän sama kuin lapsi kuolisi jo maailmassa olevana(ei tietenkään ihan sama asia)ja ei sitä kuolemaa voi koko aikaa pelätä eli kyllä nyt on vain jo aika luottavaisin mielin.



Sitten tuo paniikki"jos en olekaan valmis"on itselle kans joskus tullut mieleen tai lähinnä oliko nyt varmasti oikea aika mutta hetken mietittyä tajuaa että joo oli se aika oikea ja onhan tätä odotettukin.



Ja tuo lapsesta huolta pitäminen niin itse olen ollut ehkä vähän liianki tarkka siitä kuinka paljon voin kantaa ym.ja ottanut varovasti, mutta yksi mitä olisi kuitenkin vähä toisin voinut tehdä niin katsoa enemmän mitä syö ja liikkua enemmän. Toki en kyllä ihan holtittomasti ole syönyt ja nyt ainakin katsonut vähän mitä suuhunsa laittaa. Ja rajoituksiakaan en ihan täysin ole noudattanut, mutta toki kiellettyjä vain vähän kerralla toki maksa,raa´at kalat ja sellainen ei muutenkaan houkuta.



Että oikeastaan joka asiaan täytyy käyttää vain sitä tervettä järkeä:)



Niin ja ehkä tuohon alkuun voisi sitten tehdä listan vaikka nimim.,ikä ja laskettu aika ja vaikka missä synnyttää mitä nyt kukin haluaa paljastaa. Jos tänne nyt muita ilmestyy:D Mutta jos noin tehdään niin multa ainakin saa laittaa sitten have ikä:22 la:26.4.2010 ja synnäri:seiks



Mutta sulle paljon tsemppiä odotukseen ja toivotaan, että kyydissä pysyy loppuun asti:) Ja toivottavasti lisää porukkaa innostuu tänne mukaan:)

Täällä ollaan menossa jo rv 37+5 :)

Enää samoja "pelkoja" ei ole eli mitä pidemmälle raskaus etenee sen erilaisemmiksi muuttuu ajatukset tai ainakin minulla näin käynyt.



Alussa itselläni oli keskenmenon pelko.. ikinä en siis raskaana ole aikaisemmin ollut ja veristä vuotoa esiintyi rv7-10 ja rv12 eli välillä ihan meni housuista läpi ja pelkäsin kokoajan milloin tulee ulos mutta kipuja ei ollut ja lääkärissä eivät osanneet sanoa muuta kuin että olisi ollut "valemenkat" kyseessä..mitä pidemmälle raskaus siis eteni sen vähemmän enää pelkäsin keskenmenoa.



Raskausoireista en pelännyt oikeastaan mitään.. ummetus oli lähinnä kauhea tuonne rv25 asti ennenkuin loppui. vauva siis oli sellaisessa asennossa ettei tullut "tavaraa" pihalle.



Tuo muutos tullut lähinnä nyt vasta että olenko valmis.. aika kuluu liian nopeaa..yms.

Nähnyt jopa unta että vauva syntyy ja en osaa tehdä sille mitään! Mutta uskon että hyvin kaikki menee.



Alussahan pelkäsin synnytystä ihan mielettömästi mutta pelkopoli käynti, kätilön kanssa juttelemiset yms. sai pelon pois ja aikaa kun kului niin unohtui tuokin. Nykyään vaan mietin kun on lähempänä lähtö että menen sinne kuin työpäivää tekemään ja puskemaan ison melonin ulos haaroistani tai että poden kauheaa ummetusta joka täytyy ulos saada :D



Pari kertaa on tullut ihan unohdus että odotan vaikka maha on jo iso ollut.. ihan automaattisesti mennyt sänkyyn makaamaan mahaltaan mut sitten pompannu ylös. En onneksi koko painolla ehtinyt kun tuntunu "oudolta" mutta säikähtäähän sitä.. sitten juuri liukastumiset sun muut on olleet mielessä jos tipun penkiltä, liukastun suihkussa tai pihalla ja lennän mahaltaan tai yöllä mies potkaisee vahingossa mahaan tai muuta... onhan ne kauheita ajatuksia mutta onneksi mitään noista ei ole käyny ikinä.



Päivä kerrallaan :)

Tosi ihana kun kirjottelitte, on niin älyttömän mukava kuulla myös muiden esikoisodottajien juttuja. Sitäpaitsi me ollaan hauskasti totaalisen eri vaiheessa raskauksia, joten erilaisia juttuja varmaan tuleekin. Hallitus lienee siis jo kohta jakaantuukin!! Onnee ja tsemppiä ihan hirveesti siihen!!!



Mulla kun tämä raskaus on vasta niin hirvittävän alkuvaiheessa, niin on jotenkin kauheen ristiriitanen olo, että uskallanko vielä ollenkaan nauttia ja iloita, ettei tulis sitten niin kamalan suuri pettymys, jos kaikki ei menekään hyvin. Ei elämä tietysti noin ylipäänsäkään aina voi mennä niin kun haluais, mutta tämä nyt on luonnollisesti tähän astisen elämän suurin juttu. Varmaan myös se lisää pelkoa, että oma tk-lääkäri oli lähes 100% varma alussa, että kyseessä on kohdunulkonen raskaus, joka kuitenkin viikon päästä osottautu vääräks diagnoosiks ja kaikki olikin hyvin. Eli siinä vaiheessa en siis päässy alkuunkaan iloitsemaan asiasta, niin nytkin varmaan tunteet vielä vähän sekasin.



No mutta, tästähän ei oo suunta kai kun ylöspäin ja toivottavasti saadaan toooooosi paljon lisää esikkoraskailijoita mukaan!

Täällä aivan 20-vuoden kynnyksellä oleva odottelee kanssa esikoista. Raskausviikkoja 21 täynnä ja maha kasvussa. Pikkusen liikkeet tuntuu muljahteluina joita mies kalastelee mahan pinnalta kaiket illat. :D



Saatiin tietää vasta viikolla 9 että pieni kasvaa mahassa.



Itselläni on takana yksi keskenmeno vuoden takaa ja tietysti aluksi jännitti että tuleekohan tästä mitään. Edellinen raskaus ei ollut edennyt niin pitkälle että olisimme mitään huomanneet ellei keskenmeno olisi tullut. Nyt meidän pikkuisesta ultrassa kuitenkin todettiin ettei mitään paniikkia, kaikki hyvin. :) Nyt ollaan nautittu raskaudesta ja vauvan odotuksesta.



Itsellään ainakin ensimmäisenä tuli oireet: väsymys, oksentelu ja vielä flunssa. Flunssa meni ohi ja jäätiin miehen kanssa kummastelemaan kun pahoinvointi ei mene ohi. Raskaustestiä siis ostamaan! + näytti.



Myöhemmin minulle tuli vielä pelottavia unia jossa menetän lapsen mutta neuvolassa todettiin että se on tapani käsitellä edellinen keskenmeno ja unet loppui ajallaan.



Itsellään tuo "paniikki" etten ole valmis, oli hetkellinen koska ajattelin että "olen niin nuori". Viimeisenä papan kommentti että: "Niinhän ne lapset nuorena pitääkin tehdä" herätti. :) Mieheni on 26, ja omasta mielestään ei ole koskaan ollut tämän valmiimpi saamaan lasta, joka rauhoitti paljon minunkin mieltä.



Olen ollut aina liikunnallinen ja syönyt sopivasti joten samalla meininki jatkunu, d-vitamiini lisää vaan päivittäin. Olen ns. mallia; lyhyt ja lihaksikas joten minusta ei mitään mallin kroppaista ole koskaan saanut vaikka murros iässä ehkä saatoin niistä haaveilla. Juuri ennen raskautta olimme mieheni kanssa patikoimassa viikon pohjois-suomessa. Nukuimme laavuissa ja teimme ruokaa nuotiolla, joka päivä noin 7km patikka. :)



Nyt hieman meinannu laiskuus iskeä eikä jaksa enää niin ahkerasti liikkua.



Mahan kasvuani on kuulemma koomista seurata (äitini mukaan :)) koska olen niin lyhyt ja äidiltä perinyt myös ilmeisesti raskausmahan kehityksen. Mahasta tulee aikaseen iso pallo ja napakin kuulemma kääntyy ympäri jo 1½kk ennen synnytystä :)



Tsemppiä IntoPiukka :) Sieltä viikoilta me muutkin ollaan ponnistettu :D



Niin ja tiedoista saa laittaa listaa: Nim.m: Blade, Ikä: 20, rv 21 ja synnytyspaikka:ksks

Itse olen mukana myös tuolla elokuisten ryhmässä, mutta itsekin esikoista odottelevana tykkään kovasti lueskella muiden tuntemuksia, niin ajattelin ilmoittautua myös tänne mukaan.



Olen jo vuosia halunnut lasta, ja nyt yritimme avomieheni kanssa lasta noin 8 kuukautta ja alkoi jo epätoivo olla päällä, kunnes onnisti. En tiedä, olenko siksi niin hermoheikko ja koko ajan pelottaa... Kävin varhaisultrassa viikolla 7, joka kyllä helpotti hetkellisesti ihan huimasti, ja nyt kun kävimme np-ultrassa, niin taas tuntui kuin kivi olisi vierähtänyt sydämmeltä. Nyt varmaan jonkin aikaa rauhassa, ja sitten uskon, että alan taas jännittää... siksipä olenkin miettinyt, josko tilaisin sen kotidopplerin, jota monet niin kovasti kehuvat.



Olen kärsinyt useamman viikon aika kovasta pahoinvoinnista ja väsymyksestä iltaisin, ja edelleen se jatkuu, mutta ei ehkä NIIN kovana kuin aikaisemmin.



Paino on jo noussut 2,7 kg, joka on ehkä aika paljon, mutta yritän olla stressaamatta, kun urheilen kuitenkin lähes joka päivä, ja olen muuten normaalipainoinen.



No tällaisiä terveisiä täältä suunnalta.



nimim. illi78, rv 13+1, la 2.8., synnytyspaikka on Jorvi

Hei,



Olen jonkun verran kirjoittanut tuolla huhtikuisissa ja ajattelin nyt pistäytyä täälläkin. Olen 27 v, asun Helsingissä, la on 5.4. ja nyt viikkoja siis 30+1. (Eli riviksi tulisi: nimim. Emilia82, Ikä 27, LA 5.4, synnäri: Naistenklinikka)



Ymmärrän oikein hyvin keskenmenopelkoja, olin aika hermona koko alkuraskauden. Kun 12 viikkoa oli takana olo vähän helpotti, mutta koska olen luonteeltani tällainen huolehtija ja murehtija, niin eihän peloista ole päässyt missään vaiheessa ja edelleen huolestuttaa, tietenkin nyt vähän eri asiat. Alussa auttoi käynti yksityisellä lääkärillä kun oli tosi epävarma olo, mutta kuten illi78 kirjoitteli niin se helpotus on hetkellistä ja kyllähän se huolestuneisuus jatkuu.



Ultraäänten lisäksi minua on rauhoittanut se kun vihdoin joskus rv 20 paikkeilla liikkeet alkoivat tuntua selvästi. On niin mukava aina saada varmistus siitä että pikkuinen on siellä mukana. Alkuraskaudessa odotin kovasti just niitä liikkeitä, ja joskus aika tuntui aika pitkältä...



Olen mielestäni voinut raskauden aikana fyysisesti aika hyvin. Alussa oli pahoinvointia ja oksensin ehkä jotain neljä kertaa. Mikään muu ei auttanut kuin se että söi jotain melkein koko ajan, ja sen myötä tuli sitten painoakin silloin alussa enemmän. Nyt se painonnousu on tasoittunut. Viime aikoina on alkanut tuntumaan enemmän kaikenlaista kipua ja särkyä, mutta ei niin että se kovasti rajoittaisi liikkumista. Supistuksia on jonkun verran, mutta kun on ensimmäinen raskaus niin olen niiden suhteen vielä aika pihalla, enkä aina tiedä mikä on mitäkin.



No joo, tässä nyt tuli aika paljon omaa napaa näin alkuun.





Mukavaa alkuvikkoa!



Emilia82

Hirveesti tervetuloa Emilia82, illi78 ja Blade!



Samaistun kyllä teihin illi78 ja Emilia82 ihan totaalisesti! Oon ihan hirveen kova huolestumaan ja kuuntelen kaikkia oireita ja tuntemuksia aivan älyttömän tarkkaan. Kävin jo KYS:ssä naistentautien päivystyksessä tk-lääkärin lähettämänä vatsakipujen vuoksi ja toki kun sai kuulla kaiken olevan hyvin, niin helpotti. Vaan ei pitkäks aikaa... Vai johtuneeko sitten näistä ajottaisista tosi kovista vihlasuista, mutta anyway.



Blade oon kyllä tosi ilonen sun puolesta, että kuulostat pystyvän olemaan noin ihanan rauhallinen! Sulla on varmasti etua tietyllä tavalla myös iästä, koska niin kun illi78, myös me yritettiin lasta jo tovi ja väkisin sitä alko myös miettimään, että alkaako ikä vaikuttaa. Siks siis varmaan tässäkin pelkoo, että jos nyt joku menee pieleen, niin tuleeko enää uutta mahdollisuutta. Niinniin, ihan kun oikeesti ees olisin niin vanha, mutta kaikkee sitä voi ihminen pelätä. Sitäpaitsi ei se lapsen menettäminen tai raskauden keskeytyminen varmaan minkään ikäselle oo yhtään sen helpompaa.



Menipäs nyt ajatukset ja kirjotukset ja kaikki ihan ristiin, tämmöstä ajatuksen virtaa siis tänään. On muuten kahden viikon päästä ensimmäinen neuvola ja ootan sitä tosi innoissani! Sen lisäks mies on pistäny kunnon kurin pystyyn: eilen ei ollu mitään asiaa treeneihin, kun nenä oli tukossa! HAHHAHA :D :D :D Huippu mies.



Tässä tämä tältä kertaa, Hallitukselta kovasti haluaisin kuulla minkälaisilla tunnelmilla lähestytään synnyttämistä, vai liekkö jo tullu ajankohtaseks?? Minä yritän imee sinusta kaiken tuon loppuraskauden rohkeuden itelleni käytettäväks =).

Täällä myös uusi esikoisen odottaja ilmoittautuu! Tällä hetkellä rv 13+0, eli melko alkutaipaleella vielä ollaan Laskettu aika olisi siis 4.8. Ihan mahtavat on ollu fiilikset koko ajan, oon tosi innoissani tästä vauvasta, eikä mitään pahempia raskausoireitakaan oo ollu. Ekassa uä:ssä on käyty ihmettelemäs pientä sinttiä, se vasta oli hieno juttu kun näki, että kaikki on niinku pitääkin, ja että siellä ylipäätään on joku! Siihen asti oli tuntunut aika epätodelliselta vielä koko juttu, mutta nyt vasta oikeasti tajuaa kunnolla asian! Mulla kun on ikääkin jo sen verran (34v), että ajattelin et näinköhän edes pystyn edää raskaaksi tulemaankaan. Mutta yllättävän rennosti oon pystyny tän raskauden suhteen olemaan,, en oo hirveesti stressannu mitään -melkein päinvastoin, tuntuu että leijailen jossain onnen pumpulipilvessä vaan koko ajan! Mutta tosi kiva lukea muiden ekan odottajien tuntemuksista ja kokemuksista, varmaan kaikille kuitenki aika iso juttu! Että tsemppiä meille kaikille!

Täällä myös esikoista odotellaan, nyt on rv 22+2. Olen kirjoitellut tuolla kesäkuisten pinossa (La muuttui np-ultrassa 6 päivää aikaisemmaksi), mutta ajattelin myös tänne ilmoittautua. (Riviksi tulisi: Tyttö87, Ikä 22, LA 31.5.2010, Synnäri: Tays)



Keskenmenon pelkoa oli alussa, tämä helpotti huomattavasti kun np-ultrassa näki pikkuisen. Ja kun neuvolassa kuuneltiin sydänäänet, se on aina niin ihan ihmeellestä. :) Pientä pelkoa on välillä ollut vauvan menettämisestä, mutta onneksi siitä pelon tunteesta on pikkuhiljaa päässy eroon. Rakenneultraa kauheasti jännitin, pelkäsi vaan et mitä jos kaikki ei olekaan hyvin. Mutta onneksi kaikki oli hyvin, rakenteista ei löytynyt mitään poikkeavaa, painoarvioksi tuli 320g. :)



Raskausoireita ei aluksi ollut juurikaan, saatiin tietää raskaudesta noin rv 4-5. Joskus rv 6+jotain alkoi pahoinvointi, mitä kesti noin kolme viikkoa (kertaakaan ei tarvinnut oksentaa, onneksi). Sen jälkeen ei ole oikeastaan pahoinvointia ollutkaan. Väsymystä on ollut melkein alusta saakka ja on edelleen. Alaselkää välillä juimii, täytyy vain muistaa hyvä ergonomia. Lonkat menevät usein jumiin ja ovat todella kipeät, tähän on auttanut todella hyvin venyttyly, kunhan vain muistaisi venytellä joka päivä. :)



Mielessä on kyllä käynyt, että olenko sittenkään valmis äidiksi. Tämä on kyllä yhtä nopeasti pyyhkiytynyt pois mielestä kun sinne tulikin. :) Kyllähän tätä raskautta on odotettukin. :)



Tsemppiä kaikille oikein paljon! Nautinnollista odotus aikaa kaikille (nimimerkkejä en muista).



Tyttö87 rv 22+2

Eli itsekin odottelen esikoista, tai no tarkemmin esikoisia.. Eli laskettuaika on 7.5. ja kaksoset siis tulossa. Tähän mennessä olen kirjoitellut toukokuisten pinossa ja tuplien odottajissa. (Eli riviksi siis tulee Kati82, Ikä27, LA 7.5.2010, Synnäri: Jorvi)



Alussa oli itsellänikin ihan kauhea keskenmenonpelko. Kerran olen aiemminkin ollut raskaana, mutta se päättyi keskenmenoon jo rv8. Mies oli kovin innoissaan raskaudesta, itse uskalsin iloita (ja kertoa muille) vasta ensimmäisen ultran jälkeen. Ensimmäisessä ultrassa oli myös yllätys, sikiöitä olikin kaksi. Sen jälkeen olenkin sitten käynyt neuvolakäyntien lisäksi ultrassa kerran kuussa.



Alussakaan en oksentanut kertaakaan ja muutenkin pahoinvointia oli ihan todella vähän. Väsymys on kyllä vaivannut, mutta kyllähän siitä selviää ;)

Joulukuun alkupuolella alkoi kauhea selkäkipu (lähinnä alaselkään), jonka takia hakeuduin lääkäriin ja fysioterapeutille. SI-nivelen todettiin löystyneen (kuulemma suht yleistä monikkoraskauksissa) ja toisen sikiön olevan niin alhaalla, että se painoi selkää. Eli sairaslomallehan siitä sitten passitettiin. Sairaslomalla olen edelleen, tässä välissä tuskin enää palaan töihin, eli nyt sitten vaan odotellaan äitiyslomaa..



Siinä nyt ainakin jotakin, jatkan taas toisella kertaa. Hyvää odotusta kaikille, ja kirjoitellaan miten miten odotus etenee :)



Kati ja Jampat rv25+5

Toivottavasti pääsee vielä mukaan. olen kirjoitellut muutamia viestejä myös syysunelmiin, mutta ajattelin, että tästä voisi myös olla hyotyä :)



Esikoistani siis myös odottelen ja olen aivan raskauden alkutaipaleella rv 5+5. Nytkin tuntuu aivan hurjalta kirjotella tänne palstalle, koska olen vieläkin aika ihmeissäni tapahtuneesta.Kaikki on vielä niin uutta ja kovalla innolla yritän ymmärtää tulevien kuukausien tapahtumia.



Mulla eka neuvola vasta kahden viikon päästä, enkä millään malttaisi odottaa sinne asti.



Ihanaa, mutta toisaalta surullista kuulla, että muillakin on kova pelko keskenmenosta. Minulla lisäksi muutenkin kova huoli siitä, että osaanko tehdä raskauden aikana kaiken oikein..sitten kun stressaa asioista, niin alkaa stressaamaan jo pelkkä stressi, koska se on varmaankin kaikista vaarallisinta sikiölle. Hullua :)



Ai niin, semmoista vielä kysyisin, että oletko intopiukka menossa varhaisultraan vai odotatko hmm..onkohan se seuraava vaihtoehto sitten rakenneultra vai np.. voi kun on niin paljon vielä opittavaa... :)



Ihanaa, että täälä on myös kaksosten odottaja. Oliko sokki kuulla, että vatsassa onkin kaksi pientä salamatkustajaa?



Ai niin, ne tiedot.



Nimim. minime

Ikä: 25

La: 25.9

Ompas mukava lukea muiden tuntemuksia odottamisesta, erityisesti esikoisen odottamisesta, kun kaikki on ihan uutta ja ihmeellistä. Kiva kun tällainen ryhmä kasassa. Olen Illi78 itse aikas samassa tilanteessa kanssasi: Vauvakuumeilua ja yritystä oli takana yli vuosi (meinasi epätoivo jo välillä iskeä), kunnes yllättäen plussasin joulukuussa. Hämmästelyä, pelkoa, jännitystä ja onnenaaltoja siitä eteenpäin. Varhaisultrassa piti käydä varmistamassa, että syke löytyy. Varhaisultra helpottti kyllä oloa ainakin hetkeksi.



NP-ultra on nyt takana ja kaikki näytti hyvältä. :) Positiivisin mielin kohti kesää.. LA on noin 9.8. SYnnärinä Kättäri. Maha alkaa jo näkyä. Ihanaa!



Olot ollu ihan hyvät. Pientä etomista, pahoinvointia ja suurta ruokahalua. NÄillä mennään. Talviterkuin, Zarah (rv 12+3)

Täällä yksi esikoista odottava ilmoittautuu varovaisesti mukaan. Raskaus todella alussa, laskurin mukaan n. 4-5 viikolla. Varmaksi en osaa sanoa koska kuukautiskierto niin epäsäännöllinen. Takana yksi keskenmeno, joten km:n pelko on suuri! Toivotaan vain täysillä että tämä tapaus pysyy matkassa mukana.. Tällä hetkellä olen kuumeessa ja pelottaa sen vaikutukset sikiöön.. Täytyy vain yrittää levätä, juoda paljon ja stressata vähemmän..

Kauheasti oireita ei vielä ole ollut, pientä nipistelyä vatsassa, vatsan turpoamista iltaa kohden ja raudan maku suussa(voi kuulemma olla rskaus oire). Niin ja ne tiedot; ikä 24, LA 1.10.2010??

Terveisin, Sissi

Heippa kaikille uusille odottajille, ihana että meitä on ilmaantunu tänne jo näin paljon! Lisäilin tuonne alkuun toivottavasti kaikkien teidän tiedot, mutta jos jotain puutteita/lisättävää on, niin hihkaskaa!



Tämä napa on tänään ollu tosi moneen otteeseen kauheen kivulias. Jatkuvasti myös oksettaa, vaikka oksentamassa ei oo onneks tarvinnukaan käydä. Hiukka meinaa haitata töissä olemista, kun voimat on loppu jo ennen puolta päivää, mutta onneks nyt alkaa ees viikonloppu.



Tässä pikasimmat tällä kertaa, palaan asiaan taas paremmalla aikaa!



Intopiukka ja 6+3

Zarahille voisi laittaa lisäyksen: Ikä 27 ja LA 9.8 (pk-seutu)

Ihanaa kun saatu näin paljon porukkaa mukaan:)



Täällä tosiaan olikin useampikin joka oli jo kauemman yrittänyt. Meillä myös yritystä kesti 8kk toki siinä välissä oli se yksi kesken mennyt raskaus. Kyllä sitä välillä meinasi aikamoinen epätoivo iskeä että eikö ikinä, vaikka ei loppuviimein kauaa mennyt esim.verrattuna äitiini joka aikoinaan sai yrittää monta vuotta ja no sen takia itselläkin oli pelkoa että kauanko menee. Ja tästäkään raskaudesta en ensin meinannut ollenkaan tehdä testiä kun ajattelin vain että on pitkä kierto ja että kuitenkin taas tulee nega, mutta yllätys olikin suuri kun testiin piiryi 2 viivaa ja ilo ylimmillään:)Vauvakuumettakin olin ehtinyt potea jo useamman vuoden että kyllä tätä odotti paljon:)



Monet alussa olevat puhuneet siitä varhaisultrasta. Niin meillä on neuvolassa alakautta käytettävä ultra ja kun mulla oli keskenmeno takana niin neuvolatäti katsoi sillä ultralla ekalla kertaa(rv8+3) että onko varmasti kyytiläinen matkassa ja siellähän se oli sykkeen kera oli kyllä mahtava fiilis ja harmitti kun ei mies ollut mukana kun oli töissä ja muutenkin ajateltiin ettei sitä siellä tarvita kun vain papereita täytellään, mutta ehtihän tuo nyt sitten toisissa ultrissa vaavin nähdä.Kyllä joka paikka tärisi silloin kun ensin kävin pissanäytteen antamassa ja kokoajan mietin että nyt tulee totuus onko siellä oikeasti jotain:)Mutta niin siis pointtini asiassa että kannattaa ehkä tutuilta tiedustella onko neuvolassa alakautta käytettävä ultra ja suostuuko ne sitä sielä käyttämään. Siinä kuitenkin paljon säästää jos ei tarvi yksityiselle mennä. Toki jos ei neuvolassa ultrata niin hermojaan varmasti säästää jos käy yksityisellä. Itse en silloin tilannut varhaisultraa erikseen koska ensimmäisessä raskaudessa kävin ja silloin monen mutkan kautta todettiin keskenmeno niin jotenkin ajattelin että teen kaiken vähän eri tavalla:) Ja onneksi sitten kävi niin hyvä tuuri että neuvolassa katsottiin.



Tulipa taas tekstiä ja paljon turhaakin. Olen sitten tälläinen kun vauhtiin pääsen niin kirjoitan kaiken mitä päähän tulee eli paljon:)



Mutta voikaahan kaikki paksusti;)



have 27+6

Täältä mukaan ilmoittautuu Meri75, 35v, LA 28.9 synnäri:OYS



Raskaus ihan alussa, rv 5+5 ja tunteet myllertävät epäuskon, onnen ja menettämisen pelon välillä. Miehen kanssa olemme yrittäneet jo 2,5 vuotta joten raskaus on enemmän kuin lottovoitto :)

Eka neuvolakäynti jo varattu ja ei malta odottaa, kun on vasta 24.2.

Vielä en ole uskaltanut hankkia mitään tarvikkeita keskenmenon pelon vuoksi. Jospa sitä ekan ultran jälkeen jo uskaltaa...



Täällä teksteissä on vilahdellut termi np-ultra, mitä se tarkoittaa? Kaikki on niin uutta näin ensikertalaiselle.

Huomasin Zarah just, että aika taidokkaasti olin hypänny sun tietojen yli tuolta tekstin seasta =). Noh, jospa ne nyt sitten olis oikein. Muutkin piipatkaa vaan ihan rohkeesti, jos mulla näyttää olevan pahoja katkoksia täällä!



Mulle yllättävää on huomata, että tuo keskenmenon pelko taitaakin olla paljon yleisempää kun luulin. Oikeestaan en ehkä ymmärtäny koko pelosta mitään ennen kun tietysti nyt, kun se on arkipäivää. Oma äiti on yrittäny lohdutella, että pelko ja jännitys vaan valitettavasti kuuluu isona osana äidiksi kasvamiseen. Epävarmuutta pitää oppia sietämään paaaaaaljon paremmin kun nyt. Huoh, olispa niin helppoo. Nytpä meitä onkin sitten täällä myös tosi samoilta kalkkiviivoilta lähtijöitä, joten saadaan panikoida ihan kaikessa rauhassa alkupaniikkimme =).



Jotenkin sitten taas niin kadehtien ja ruusupunaisin silmin lueskelen teidän, joiden raskaus on jo edenny tän alun ohi, tekstejä. Olispa se jotain, kun sais jo itekin kertoo mahansa kasvavan =). Liekkö siihen sitten liittyy myös ajatus, että sillon ei tarviis enää pelätä mitään. As if. Lupaan opetella elämään tämän epävarmuuden kanssa. Lupaan.



Minime: Ihan oikeesti minäkään en ymmärrä lähes yhtään mistään yhtään mitään. Tästä johtuen en voi ees vastata sulle tohon ultrakysymykseen, kun en oo alkuunkaan tietonen mitä meidän kunnalta saa palveluja ja mitä ei. En ees sitäpaitsi tiedä mikä on np-ultra..... Oikeesti minä opettelin vasta raskauden varmistumisen jälkeen laskemaan viikkojakin. Varmuus lapsettomuudesta (pelkoja pelkojen perään...=)) oli niin suuri, etten halunnu vielä opetella mitään alan juttuja. Rv 4 ja 5 minut ultrattiin KYS:n päivystyksessä kun oma tk-lääkäri oli varma kohdunulkosesta. Sillon siis näin jo että oikeeseen paikkaan on jotain tulossa ja nyt oon aatellu yritää sinnitellä siihen saakka, kunnes tulee neuvolan oma ultra. Kai semmonen tulee???



Omassa pahoinvointinavassa ei oo ollu tänään yhtään kipuja! Merkkipäivä! =) Pahoinvointi on nyt sitten astunu kuvioihin, mutta tätä oon sentään pystyny ite vähän kontrolloimaan syömällä väh. tunnin välein jotain. Aamulla herättää seiskalta viimestään syömään, mut sit pystyy nukkumaan vielä useemmankin tunnin putkeen. Ihanaa =).



Tänään on kauheen paljon rauhallisempi ja mukavampi olla, nyt aloin jo miettimään jopa kaikkia konkreettisia asioita, mitä vauvaa varten tulee tarviimaan sitten joskus.



Ihanaa huomenna alkavaa Helmikuuta kaikille!!



Intopiukka ja 6+5

Hei,



Minustakin on kiva kun tässä ketjussa on jo mukana enemmän väkeä. On se vaan niin eri asia odottaa esikoista kun kaikki on niin uutta. Sitten kun on raskaus tai pari takana on varmaan odotuskin jotenkin rennompaa...



Noista ultrista: Nämä olivat mullekin alkuun vieraita käsitteitä... Np-ultra on niskapoimu-ultra, joka tehdään joskus viikolla 10-12. Sikiön niskapoimu (tai niskaturvotus) mitataan siinä, koska se kertoo siitä Downin oireyhtymän riskistä. Se ultra tarjotaan kaikille asuinpaikasta riippumatta. Ainakin täällä Helsingissä silloin tarjotaan myös sellaista verikoetta joka yhdessä ultran kanssa antaa vielä paremman kuvan siitä Down-riskistä. Se on tietenkin vapaaehtoinen. Np-ultrassa myös katsotaan vähän jotain rakenteita, ja tietenkin se montako sikiötä on matkassa.



Sitten joskus rv 18-20 on niin sanottu rakenneultra, joka sekin tarjotaan kaikille asuinpaikasta riippumatta. Siinä katsotaan tarkemmin sikiön rakenteet (sydän, aivot, munuaiset jne). Rakenneultrassa voi löytyä esimerkiksi sydämen rakennevikoja tai muita epämuodostumia, jolloin tarvitaan lisätutkimuksia. Sikiön kasvu ja liikkeet katsotaan myös.



Jos on jotain ongelmia tai erityisiä riskejä niin silloin saa käydä/joutuu käymään ultrassa useammin. Muuten voi käydä yksityisellä jos tuntuu että haluaa mennä jonkun ylimääräisen kerran ja jos on siihen varaa. Tietenkin jos on joku erikoinen oire niin päivystyksessä sitten ultrataan ja varmistetaan tilanne.



Toivottavasti se vähän selvensi käsitteitä...



Mukavaa helmikuun alkua!



Emilia82

Eli ajattelin nyt teille vielä ultrista tulla kertomaan mitä tiedän:)



Eli siis np-ultra lyhenne tulee niskapoimu ultrasta tai joskus myös nimitys nt=niskaturvotus. Eli siis se on ensimmäinen ultra neuvolan kautta joissain paikoissa se suoritetaan neuvolassa joissain paikoissa täytyy mennä sairaalaan äitiyspolille täällä se maksoi normi polimaksun eli jotain 25-26e ja täällä ainakin sai laskun mukaan. Toki en tiedä kuinka yleistä on että np-ultra suoritetaan neuvolassa koska itse tiedä vain yhden paikan. Niin ja siis np-ultran tarkoitus on mitata niskaturvotus jos niin haluaa ei siis pakollista. Sillä siis selvitetään ainakin sitä että onko mahdollista onko downin syndrooma vauvalla ja jotain muutaikin paremmin tietävä kertokoon enemmän en jaksa kaivella nyt papereita missä siitä enemmän kerrottaisiin. Niin ja sitten tosiaan tuossa ultrassa selvitetään sikiöiden lukumäärä ja muutenkin katsotaan että kaikki ok. Tämä siis välillä rv 10+0-12+6. Seuraava ultra tuosta on sitten rakenneultra joskus 19-22 viikoilla ja nimensä mukaan siellä siis tutkitaan rakenteet:)tämän jälkeen ei välttämättä sitten olekaan ultraa täällä tosin neuvolalääkäri katsoo joka käynnillä ultralla(3 krt raskauden aikana). Niin ja tosiaan varhaisultraan voi yksityiselle mennä jos haluaa, mutta joissain neuvoloissakin katsotaan ekan käynnin yhteydessä niinkuin tuolla aiemmin kerroin:)



Ja tiedän tuon tunteen kun kateellisena lukee pidemmällä olevien juttuja..ja voin kertoa että se jatkuu varmaan läpi koko raskauden:D Itse siis edelleenm hiukan kateellisena luen jo pidemmällä olevien juttuja toki on se ihan eri asia kun on aivan alussa. Mutta kyllä se aika yllättävän nopeasti menee vaikkei siltä yhtään tunnu. Ja vieläkin aika tuntuu menevän hitaasti vaikka onkin"vain"n.3kk enää jäljellä:)Tsemppiä paljon teille kaikille alussa oleville toivotaan että kaikki menee hyvin ja nauttikaa!:)



Toivotaan että noista ultrajutuista on jotain apua:)