Onko teidän mielestä outoa, jos vanhemmat eivät anna rahaa

jotka itse ovat saaneet heiltä paljon apua ja tukea. Kyllä se olisi jo aika kiittämätöntä, tosin tiedän ainakin yhden sellaisenkin tapauksen tuttavapiirissäni, että vanhemmat aikanaan kustansivat lapsensa opinnon ja ensiasunnon, mutta nyt ei lapsi välitä pätkän vertaa, miten iäkkäät vanhemmat pärjäävät.



Yleensä se taitaa sentään mennä niin, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

kai vanhemmilla mitään velvollisuutta ole tukea rahallisesti aikuisia lapsiaan, vaikka olisi kuinka ylimääräistä rahaa.

Mieheni saa vanhemmiltaan rahaa joskus, esim. jouluisin vaikka meillä ei todellakaan ole tarvetta. Ehkä enemmänkin "verosuunnittelusta" kyse tässä tapauksessa...

Minä taas en saa vanhemmiltani rahaa, meillä lahjoitetaan tontteja.

etenkin jos hanella on sita yli tarpeen ja toisella vahemman kuin tarpeeksi. Lahisukulaisista siis. Eli ei ole kyse siita, pitaisiko juuri "vanhemman" auttaa (ap tuntuu olettavan, etta kaikki aikuiset lapset ovat vanhempiaan koyhempia? meilla on ainakin juuri painvastoin).

varaa sitä maksaa ( jäin yllättäen tyttömäksi jarahat eivät vaan riittäneet ). Oli aikas kolaus. Vanhemmillani on rahaa, mutta eivät he auta. Kaiken minkä lainaan/pyydän, joudun makssaa takaisin. Velkakirja käytössä.



Äitini on joa pyytänyt minua luopumaan perinnöstäni (kirjoittaa lappu alle ), ja menisivät suoraan lapsilleni.

Lapsilleni kyllä ostavat, mutta minua eivät auta.. Eivät vaikka pyydän.



Nytkin velkakirja heille. Piti maksaa kaikki joulukuun loppuun mennessä pois, mutta en pystynyt. Viime viikolla äitini soitti, että heidän on pakko laittaa se perintään. :( Suurimman osan jo maksoin ja nyt rahat tosi tiukalla.. Haluavat itse lähteä parin viikon lomalle Thaikkuihin ja haluavat rahansa.

Nuo tuollaiset asiat on periytyviä. Jos ei ole ollut tapana auttaa, ei ole nytkään. Jos taas on perinteisesti aina sukulaiset jeesanneet jälkeläisiään, se tapa periytyy sukupolvelta toiselle. Ei se sen kummempaa ole.

omillaan on kunnia-asia tulla toimeen. Niinpä meille oli tärkeää hankkia ammatit ja työpaikat. Vanhemmilta on tullut lahjoja, mutta ei puhettakaan että olisi asuntoja osteltu. Eikä minusta pitäisikään. Tuntuisi vastenmieliseltä ajatus elää vanhempiensa siivellä.

elättävät itse itsensä. Ihan sama miten varakkaita vanhemmat ovat: heiltä ei oteta rahaa missään muodossa.



Mä olin ihan silmät pyöreinä kun täältä ekan kerran luin, että aikuiset ihmiset saavat vanhemmiltaan satoja, jopa tuhansia euroja, eivätkä pidä sitä minään.



Sanovat, että eivät pyydä, eivätkä tarvitse ja tulisivat kyllä omillaankin toimeen.



Mun järkeen ei mene, että sadat ja tuhannet eurot eivät missään näkyisi. Jos joku antaisi mulle 100 euroa, mä voisin käyttää "oman" sataseni johonkin muuhun.



Mä en ota rahaa keneltäkään, en omilta vanhemmiltani enkä isovanhemmiltani ja opetan omat lapseni samaan.

miksi he oisivat pilaneet elämäni??? se, etteivät auta, ei oo elämäni pilaamista..

Eiköhän se kaikki ole kiinni siitä, mikä on SUVUSSA ollut aikaisemmin tapana. Nuo tuollaiset asiat on periytyviä. Jos ei ole ollut tapana auttaa, ei ole nytkään. Jos taas on perinteisesti aina sukulaiset jeesanneet jälkeläisiään, se tapa periytyy sukupolvelta toiselle.

Meidän suvussa aikusten lasten avustaminen on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Mitä järkeä olisi siinä että ruuhkavuosina kaikki kitkuttelevat niukkuudessa ja sitten 60-vuotiaina, hyvän omaisuuden keränneinä saisivat sitten perintönä toisen omaisuuden, jota eivät todellakaan enää tarvitse vaan säilövät vaan kuolemaansa asti?

Omia vanhempiani on avustettu, minua avustetaan ja todellakin on tarkoitus omiakin lapsia auttaa rahallisestikin. Toki apu toimii myös toiseen suuntaan (toivottavasti).

itserakkaita paskoja! millä tavalla vanhempien pitää antaa rahaa??? vittu menkööt opiskelemaan hyvän ammatin, luuletko että vanhemmille tippui kaikki taivaalta tai että ne kasvattaa rahapuun???



AIKUISTUKAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! siis ne jotka ottaa vanhemmilta rahaa... huh huh! siis mä en ikinä tekisi niin vaikka olisi kui rikkaat vanhemmat! noloa ottaa rahaa!

on outoa, mikäli vanhemmat antavat lapsilleen rahaa tai muuta vastaavaa, vaikka heillä olisi siihen varaa ja vaikka lapset olisivat tiukilla. Aikuisten ihmisten tulee pärjätä omillaan.



Minusta on myös outoa, että aikuiset kakarat ottavat vastaan rahaa/muuta ja hoidattavat omatkin lapsensa vielä isovanhemmilla, mutta eivät sitten hoida niitä omia vanhempiaan.

huolla vanhempiaan sitten, kun nämä ovat vanhoja ja raihnaisia? Miksi se olisi vain yksisuuntainen moraalinen velvollisuus auttaa ja tukea? Ollaan suu ammollaan kuin linnunpoikaset, mutta kun vanhemmat itse tarvitsisivat hoitoa, seuraa ja huolehtimista, aikuisilla lapsilla ei muka olekaan aikaa ja energiaa.

Tulee mieleen, että tällaiset lapset eivät pysty pärjäämään omillaan vaan ovat vähän luusereita.

Minusta aikuisuuteen juuri kuuluu se, että pärjätään omillaan. Ja mieluummin niin päin, että lapset auttavat vanhoja vanhempiaan.



En tosin tunne niin rikkaita ihmisiä, jolla on varaa elättää aikuiset lapsensakin. Jotenkaan se ei silti kuulosta yhtään terveeltä. Jos on rahaa paljon yli oman tarpeen, se tulisi käyttää johonkin hyväntekeväisyyteen tai muuhun järkevään toimintaan. Ja nyt kuitenkin säästää perittäväksi sitten.

että ne, jotka eivät saa taloudellista tukea, tuomitsevat sen hyvin jyrkästi. Enkä kyllä tajua, miksei omien lastensa taloudellinen auttaminen ole järkevää toimintaa? Vieraiden ihmisten auttaminenko sitten on?



Me olemme saaneet äidiltäni, joka kylläkin on melko varakas, arvokkaita lahjoja. Joululahjaksi saimme jääkaappipakastimen (arvo n. 900 euroa).

Minun vanhemmillani on rahaa yli omien tarpeiden reilustikin. Silti emme ikinä ole pyytäneet/saaneet heiltä rahaa. Olemme itsekin aikuisia ja huolehdimme omista asioista.

Mieheni isoveli taas elää täysin vanhempiensa rahoilla näiden nurkissa. Minusta se on aivan järkyttävää, kuinka he hyysäävät aikuista poikaansa.



Ei vanhempien tule antaa lapsilleen rahaa kun nuo omilleen lähtevät. Eihän siitä silloin ikinä opi ottamaan vastuuta!

Ei vanhempien tule antaa lapsilleen rahaa kun nuo omilleen lähtevät. Eihän siitä silloin ikinä opi ottamaan vastuuta!

Minä hoidan perheeni ja työni, maksan laskuni ajallaan, jne. Silti saamme arvokkaita lahjoja äidiltäni. Onko jokin erikoisvastuu mennyt nyt ohi, jota en ole oppinut?

kun he ovat ensin käytännössä osoittaneet osaavansa käyttää sitä ja ovat "käyneet koulunsa kunnolla". Jatkuva avustaminen voi aikaansaada sen, ettei ole tarvettakaan pinnistellä oman elantonsa eteen, kun "isi ja äiti" aina auttaa.



Kannatan toki, ihan verotuksellisista järkisyistä, ennakkoperinnön antamista mahdollisuuksien mukaan ja arvokkaita lahjoja saa antaa, ken siihen kykenee, mutta sitä en ymmärrä, että vanhemmat säännöllisesti tukisivat lapsiaan taloudellisesti. Minä tiedän parikin sellaista tyyppiä, joita vanhemmat ovat avustaneet opiskeluajoista lähtien mojovalla summalla kuukaudessa ja vielä nytkin, yli nelikymppisinä ja huomattavasti vanhempiaan hyvätuloisempina ko. tyypit elävät sen mukaan, että oman palkan päälle tulee sitten vielä vanhemmilta x summa rahaa. Ja jos sitä ei tule, niin sitten onkin budjetti kuralla, kun on opittu tuhlaamaan ne isän ja äidinkin rahat. Törkeä ääriesimerkki, tiedän.



Eikös se niin mene, että kannattaa ennemmin opettaa lapsi kalastamaan kuin antaa valmis kala kouraan?

nuo 40-50 -luvulla syntyneet vasta auttavatkin lapsiaan. Toiset auttaa vaikka remontissa ja lasten kanssa, jos pelkkää rahaa ei ole antaa ja toiset taas auttavat noissa + antavat vielä ylimääräisiä rahojaan.



En mä näe siinä mitään pahaa. Itsekin toivoisin voivani auttaa lapsiani sitten aikanaan. Ei tietystikään idea ole vanhempien kitkuttaa, jotta aikuiset lapset saa elää luksuselämää, mutta toisaalta sitäkään ei voi kieltää, jos se kerran on vanhempien oma valinta. Itsestäni tuntuu esimerkiksi oudolta, kun vanhemmat on kitupiikkejä ja hytisevät 18-asteisessa omakotitalossa, jotta voivat enemmän säästää ja sijoittaa... Ja sitä kautta on enemmän taas antaa mulle ja siskolle. Mutta näin se vaan on. Jos en ota rahaa vastaan, niin sitten hautovat tileillä ja ne tulee aikanaan perintönä. Joskus kun yllytän heitä "tuhlaamaan" ja oikein natkutan asiasta, niin isä vaan naureskellen toteaa: "Mitä se sua haittaa vai haluatko vähemmän perintöä? Eikö me saada itse päättää asioista?"

isäni on leskimies. Oli onnistunut pitämään käytännössä kaiken omaisuuden itsellään, joten äitini perintö oli hyvin pieni. Meillä on neljä lasta, olemme molemmat akateemisesti koulutettuja, itse olen kotona ja mies on "hyvissä hommissa", mutta ei todellakaan saa mitään huippupalkkaa. Pärjäämme, vaikka rahasta on koko ajan tiukkaa. Ostoja joutuu sumplimaan, vaikka nuukia ollaankin.



Isälläni ei ole lainkaan velkaa, metsää ja pari taloa, 50 tonnin vuositulot ja ilmainen asuminen omassa talossa. Perunkirjoituksesta kävi ilmi, että omaisuutta on yli 200 000 arvosta. Hänellä on jämpti periaate, ettei pesästä lentäneitä auteta rahallisesti. Olen sitä mieltä, että työtä tekevän pitää myös nauttia ansaitsemastaan rahasta, mutta kyllä se silti välillä sylettää, kun itse miettii, miten saa hankittua kersoille talvikamppeet ja pappa matkustaa pitkin maailmaa. Lisäksi hän tykkää tarinoida siitä, miten tiukkaa heillä oli, kun lapset olivat pieniä.



Pahana päivänä ajattelen, että kato kans, että laitat sukan varteen sen verran, että saat ostettua palvelut itsellesi, sitten kun et enää itse pysty. Sillä minä en hyppää auttamassa.

Minusta olisi todella omistuista, jos vanhemmat tunkisivat rahaa meille +30 vuotiaille, joilla on oma perhe, hyvät työt ja hyvät tulot. Kyllä tarkoitus on, että ihan itse rahoitamme oman elämämme - ei vanhempien tarvitse sitä tehdä. Me emme kyllä rahaa vastaan ottaisikaan. Jos haluavat meille rahaa antaa, niin ne menevät sitten ihan suoraan lasten säästötileille.